maanantaina, elokuuta 20, 2007

Canon EOS 40D

Canon tuo markkinoille uuden EOS 40D -järjestelmäkameran edistyneille kuvauksen harrastajille ja puoliammattilaisille. Siinä on 10,1 megapikselin CMOS-kenno, sarjavalotusnopeus 6,5 kuvaa sekunnissa, uusi automaattitarkennusjärjestelmä sekä 3,0 tuuman nestekidenäyttö, jossa on suoran etsinkuvan katseluominaisuus.

Kamerassa on käytetty uutta, ammattimarkkinoille suunnatun EOS 1D Mark III -mallin yhteydessä aiemmin tänä vuonna esiteltyä EOS-tekniikkaa. Canonin DIGIC III -prosessorin toiminta on nopeaa, värintoistoa on parannettu ja kamera käynnistyy lähes välittömästi. Yhdysrakenteinen EOS-kennonpuhdistusjärjestelmä torjuu pölyä, ja tukeva magnesiumseosrunko tekee kamerasta säätä ja käyttöä kestävän.

Tärkeimmät ominaisuudet:
- 10,1 megapikselin APS-C-kokoinen CMOS-kenno
- Sarjavalotus 6,5 kuvaa/s, jopa 75 suurta JPEG-kuvaa
- Uusi automaattitarkennusjärjestelmä, jossa on 9 ristikkäistyyppistä anturia
- DIGIC III –prosessori ja yhdysrakenteinen EOS-kennonpuhdistusjärjestelmä
- 3,0 tuuman nestekidenäyttö, jossa voidaan katsoa suoraa etsinkuvaa
- Suuri ja selkeä etsin
- Muokattavat kuvatyyliasetukset

Uutta pikselitekniikkaa

Canonin kolmannen sukupolven CMOS-kenno ottaa välimatkaa edeltäjiinsä uudenlaisilla pikseleillä, jotka vähentävät kohinan minimiin. EOS 40D säilyttää hyvän kuvanlaadun aina ISO 1600 –herkkyyteen asti. ISO-herkkyys on myös laajennettavissa arvoon H:3200. Ominaisuus on hyödyllinen tilanteissa, joissa salamaa ei saa tai ei voi käyttää. Ensisijaisen huippuvalontoistotilan ansiosta esimerkiksi häitä ja maisemia yli ISO 200 -herkkyydellä kuvattaessa voidaan korostaa kirkkaiden kohtien dynaamista aluetta – morsiuspuvun, pilvien ja muiden vaaleiden kohteiden yksityiskohdat toistuvat sävykkäinä myös kuvissa. DIGIC III -prosessori mahdollistaa 6,5 kuvan sarjakuvauksen sekunnissa, ja kuvapuskurin ansiosta 75 suuren JPEG-kuvan (17 RAW-kuvan) käsittely onnistuu ilman taukoa. Kuvat käsitellään 14-bittisesti, mikä lisää värisyvyyttä ja mahdollistaa tarkan värintoiston ja luonnolliset väriliukumat.

Merkittävä parannus EOS 40D -mallissa on sen uusi 9 pisteen ristikkäistyyppinen automaattitarkennusjärjestelmä. Kaikki 9 automaattitarkennuspistettä pystyvät tarkentamaan sekä vaaka- että pystysuunnassa. Käyttäjien pyynnöstä automaattitarkennuksen voi käynnistää peukalolla automaattitarkennuksen painikkeesta (AF-ON). Suoran etsinkuvan katselutila helpottaa hankalassa asennossa kuvaamista, esimerkiksi makrotason kuvausta maan tasalla tai kuvaamista jalustan kanssa. 3,0 tuuman nestekidenäyttö näyttää suoraa etsinkuvaa, johon voi valita ristikkoviivanäytön ja tosiaikaisen, kuvan valotusta simuloivan histogrammin. Suoran etsikukuvan katselutilassa automaattitarkennuksen painikkeen voi asettaa kääntämään kameran peili hetkellisesti ja käynnistämään automaattitarkennus. Studioympäristössä suoran etsinkuvan etäkatselu antaa kuvaajalle mahdollisuuden sommitella kuvauskohdetta, säätää asetuksia ja ottaa kuvan tietokoneelta mukana toimitetun EOS-apuohjelmiston avulla.

Mahdollisuus käyttäjäkohtaiseen räätälöintiin

EOS 40D voidaan säätää täydellisesti vastaamaan valokuvaajan kuvausmieltymyksiä. Tilanvalinnassa on kolme paikkaa käyttäjän määrittämille asetuksille, jolloin kuvaaja voi siirtyä hetkessä kuvausasetuksesta toiseen. Uudella, kuvaajan omalla valikkotoiminnolla kameran käyttäjä pääsee siirtymään nopeasti usein käytettämiinsä asetuksiin, ja 24 mukautetun toiminnon avulla kameran toimintoja ja painikkeita voi säätää itselleen sopiviksi.

Järjestelmän lisävarusteiden käyttö on helppoa, sillä Speedlite 580EX II -salamalaitteen ja uuden langattoman PFT-E3-tiedostolähettimen asetuksia voidaan ohjata suoraan nestekidenäytöstä. Lähetin on suunniteltu käytettäväksi yhdessä EOS 40D:n kanssa, ja se mahdollistaa nopean kuvansiirron FTP-etäpalvelimille sekä kaksisuuntaisen PTP- ja HTTP-tietoyhteyden. HTTP-tilassa etäkäyttäjät voivat painaa laukaisinta tai ladata kuvia kamerasta Internet-selainikkunan kautta. PTP-tilaa voidaan käyttää langattomaan etäkäyttöön EOS 40D:n ja mukana toimitetun EOS-apuohjelmiston kanssa. Pidemmissä kuvauksissa PFT-E3-tiedostolähetin voidaan liittää suoraan ulkoiseen kovalevyasemaan (HDD). Jos lähetin kytketään kannettavaan GPS-laitteeseen, kuvan aika ja paikka lisätään automaattisesti jokaiseen kuvaan EXIF-tietona.

EOS 40D:n mukana toimitetaan monipuolinen ohjelmistopaketti, joka on omiaan nopeuttamaan valokuvaajan työtä. Ohjelmistoihin kuuluu muun muassa Digital Photo Professional (DPP), tehokas RAW-muunto-ohjelma, joka tarjoaa kaikki tarpeelliset välineet RAW-kuvankäsittelyyn. DPP toimii yhdessä kameratoimintojen, esimerkiksi pölynpoistotietojärjestelmän ja kuvatyylien, kanssa. Käyttäjät voivat luoda omia kuvatyylejään mukana toimitetun kuvatyylien muokkaustyökalun Picture Style Editorin avulla. Kamerassa on myös EOS Utility -apuohjelma, ImageBrowser/ZoomBrowser sekä PhotoStitch.

Uuden EOS 40D:n toimitukset alkavat Suomessa syyskuussa 2007. Kameran hinta asettuu 1550 euron tasoon.

http://web.canon.jp/imaging/eosd/eos40d/index.html

Canon Eos 1ds Mk III

Canon nostaa panoksia ammattilaisille suunnatuilla markkinoilla lanseeraamalla 5 kuvaa sekunnissa tallentavan 21 megapikselin EOS-1Ds Mark III:n, joka kuvaa 14 bitin syvyysresoluutiolla uuden, 35 mm:n kinovastaavan, täysikokoisen CMOS-kennon voimin. Se tuottaa tiedostoja, jotka voidaan muuntaa yli 100 Mt:n pakkaamattomiksi 16 bitin TIFF-tiedostoiksi, ja se on uusi suunnannäyttäjä 35 millimetriä vastaavan digitaalikuvauksen kuvatarkkuudelle. Kaksi DIGIC III -prosessoria mahdollistavat erinomaisen värintoiston ja sarjavalotuksen 5 kuvan sekuntinopeudella enintään 56 suuren JPEG-kuvan (12 RAW-kuvan) sarjoissa.

Uusi EOS-1Ds Mark III käyttää samaa tekniikkaa, joka esiteltiin aiemmin tänä vuonna EOS-1D Mark III -mallin yhteydessä. Ominaisuuksina on muun muassa 63 vyöhykkeen valonmittaus, 19 ristikkäistyyppisen tarkennuspisteen automaattitarkennusjärjestelmä, 3,0 tuuman nestekidenäyttö, jossa on suoran etsinkuvan katseluominaisuus, sekä yhdysrakenteinen EOS-kennonpuhdistusjärjestelmä. Ensisijaisen huippuvalontoiston tila laajentaa dynaamista aluetta niin, että valoisiin kohtiin syntyy enemmän syvyyttä ja yksityiskohtia.

Tärkeimmät ominaisuudet:
- 21 megapikseliä, täysikokoinen (35 mm) CMOS-kenno
- 56 kuvan sarjavalotus 5 kuvaa sekunnissa
- Kaksi DIGIC III –prosessoria
- Ensisijaisen huippuvalontoiston valintatoiminto
- Automaattinen tarkennusjärjestelmä, jossa on 19 ristikkäistyyppistä anturia ja 26 aputarkennuspistettä
- Yhdysrakenteinen EOS-kennonpuhdistusjärjestelmä
- ISO-alue 100–1600 (laajennettavissa arvoihin L:50 H:3200)
- 3,0 tuuman, 230 000 pikselin nestekidenäyttö, jossa voidaan katsoa suoraa etsinkuvaa
- Uusi suurempi ja selkeämpi etsin

Uutta pikselitekniikkaa

Kolmannen sukupolven CMOS-kenno varmistaa laadukkaat kuvat yhdistämällä uuden pikselitekniikan ja kennoon rakennetun kohinanpoiston aina ISO 1600 -herkkyyteen asti. Lisäksi 14 bitin analogi-/digitaalimuuntimet tuottavat värisyvyydeksi yhteensä 16 384 sävyä pikseliä kohden – tuloksena pehmeämmät värisävyalueet ja tarkempi värintoisto.
Mahdollisuus lisätä herkkyyttä arvoon H:3200 on hyödyllinen kuvaajille, jotka työskentelevät sellaisissa tilanteissa, joissa salaman käyttö ei ole sallittua tai mahdollista. Jos kuvaamisen on tapahduttava huomaamattomasti, hiljainen käyttötila vaimentaa suljinääntä, kun laukaisinta painetaan. Ensisijaisen huippuvalontoiston valintatoiminnon ansiosta esimerkiksi häitä ja maisemia yli ISO 200 -herkkyydellä kuvattaessa voidaan korostaa kirkkaiden kohtien dynaamista aluetta – morsiuspuvun, pilvien ja muiden vaaleiden kohteiden yksityiskohdat toistuvat sävykkäinä myös kuvissa.

Terävä laaja-alainen automaattitarkennus käyttää 19 ristikkäistyyppistä tarkennuspistettä jopa F 2,8:n valovoimaan saakka. Pisteet sijaitsevat automaattitarkennusalueen eri puolilla, joten tarkentaminen onnistuu keskipisteen ulkopuolellakin sijaitseviin kohteisiin. Automaattitarkennuksen tukena on lisäksi 26 aputarkennuspistettä. Käyttökytkinten joukossa on erityinen kameran takaosan automaattitarkennuksen painike. Sen ansiosta käyttäjä pystyy kytkemään automaattitarkennuksen käyttöön hetkessä kuvaa sommitellessaan. Etsin on nyt kirkkaampi ja tarjoaa laajemman kuvakulman, ja 63 vyöhykkeen valonmittausjärjestelmä antaa valokuvaajalle suuremmat mahdollisuudet hallita kuvan valotusta.

Selkeässä 3,0 tuuman nestekidenäytössä kuvaaja voi rajata ja tarkastella kuvauskohdetta 230 000 pikselin tarkkuudella. Suoran kuvan katselutoiminto näyttää nestekidenäytöllä tosiaikaista etsinkuvaa, johon voi valita ristikkoviivanäytön ja kuvan valotusta simuloivan histogrammin. Automaattitarkennuksen painikkeen voi säätää kääntämään kameran peili hetkellisesti ja käynnistämään automaattitarkennus suoran kuvan katselutoiminnon aikana. Studioympäristössä suoran kuvan etäkatselun ansiosta kuvaaja voi sommitella kuvauskohdetta, säätää asetuksia ja ottaa kuvan tietokoneelta mukana toimitetun EOS-apuohjelmiston avulla.

Omat valikkoasetukset

EOS-1Ds Mark III:n valikoissa on välilehtirakenne, jolloin selaamiselta vältytään ja valikoita on mukavampi lukea ja käyttää. Parannuksena aiempiin malleihin omat asetukset ja mukautetut toiminnot on yhdistetty 57 mukautettuun toimintoon, jotka on jaettu neljään loogiseen luokkaan. Valokuvaaja voi nähdä yhdellä vilkaisulla kaikki oletusasetuksiin tehdyt muutokset. Omalla valikkotoiminnolla kuvaaja voi tallentaa usein käyttämänsä asetukset erilliseen valikkoon, josta niitä pääsee tarkastelemaan heti tarvittaessa. Lisävarusteiden, kuten Speedlite 580EX II -salamalaitteen ja langattoman tiedostolähettimen WFT-E2, asetuksia voi muokata suoraan nestekidenäytöstä. ISO-herkkyys on pysyvästi näkyvillä nestekidenäytön paneelissa ja ISO-asetukselle on myös uusi, erillinen painike.

Sulkimen normikesto yltää nyt 300 000 valotukseen. Magnesiumseoksesta valmistetussa rungossa on tiivistys pölyä ja kosteutta vastaan. Yhdysrakenteinen EOS-puhdistusjärjestelmä vähentää, torjuu ja poistaa pölyä kennosta, mikä vähentää merkittävästi manuaalisen puhdistuksen tarvetta. Kamera laukaisee hälytysäänen, jos muistikorttiluukku avataan ja kuvien kirjoittaminen kortille on vielä kesken. Näin vältytään kuvien tahattomalta katoamiselta.

Kamerassa on video out -liitäntä (sekä NTSC että PAL – ja
suoran kuvan katseluominaisuus, joka soveltuu ihanteellisesti kuvan suoraan näyttöön asiakkaille kuvaustuokion aikana) sekä USB 2.0 -liitäntä. Erityisliitäntä yhdistää USB-kaapelin kameran runkoon, jotta se ei vahingossa irtoa paikaltaan kuvauksen aikana.

Langaton lähetin

EOS-1Ds Mark III on täysin yhteensopiva kaikkien EF-objektiivien ja EX Speedlite -salamalaitteiden ja -lisävarusteiden kanssa. Lisäksi sitä voidaan käyttää langattoman tiedostolähettimen WFT-E2 kanssa. WFT-E2 mahdollistaa tiedostojen turvallisen latauksen langattomasti FTP-palvelimelle sekä etäkäytön HTTP- ja PTP-protokollien välityksellä. Laite voidaan myös yhdistää ulkoiseen tallennusvälineeseen, ja se tukee GPS-paikannustietoa, kun sitä käytetään yhteensopivan kannettavan GPS-laitteen kanssa. Jos kuvaustehtävässä kuvan suojaus ja aitous ovat tärkeitä, EOS-1Ds Mark III sopii käytettäväksi alkuperäisyyden tunnistus- ja tietoturvatyökalun OSK-E3 kanssa.

EOS-1Ds Mark III -kameran mukana tulee monipuolinen ohjelmistopaketti, johon kuuluu Digital Photo Professional (DPP), RAW-tiedostojen muunto-/käsittelyohjelma, joka tarjoaa kaikki tarpeelliset välineet RAW-kuvankäsittelyyn. DPP toimii yhdessä kameratoimintojen, esimerkiksi pölynpoistotietojärjestelmän ja kuvatyylien, kanssa. Kamerassa on myös EOS Utility -apuohjelma, ImageBrowser/ZoomBrowser sekä PhotoStitch.

Uuden EOS-1Ds Mark III:n toimitukset alkavat Suomessa marraskuussa 2007. Kameran hinta asettuu 8850 euron tasoon.

http://web.canon.jp/imaging/eosd/eos1dsm3/index.html

torstaina, elokuuta 09, 2007

Luontokuvaaja Juha Ollila

Juha Ollila on palkittu suomalainen luontokuvaaja joka on ollut kiinnostunut luonnosta jo yli 30 vuoden ajan. Kuvausharrastus tuli mukaan jo yli 17 vuotta sitten. Nykyään välineinä on Nikonin D200, liuta optiikkaa ja kiinnostus luontoon. Kyselin häneltä jokusen kysymyksen tämän harrastuksen tienoilta.

[KL] Sivuillasi on vaikuttavia luontokuvia eri aihealueista kuten perhoset, linnut ja revontulet. Onko sinulla jotain inspiraation lähdettä joka ajaa sinut kuvaamaan näitä aiheita?

Suunnaton kiinnostus luontoon ja tietenkin se täydellisen kuvan tavoitteleminen.


Aloitin lintujen tarkkailemisen 10-vuotiaana ja perhosia keräilin murrosiän aikoihin, joten ne ainakin ovat pysyneet lempikohteinani koko luontoharrastukseni ajan. Revontulet tulivat kuvaan 1990-luvun loppupuolella ja maisemia opin jollain tapaa kuvaamaan samoihin aikoihin. Nykyään elän vähän sellaisessa vaiheessa, että mitäs nyt ukko keksitään. Täytyisi varmaan löytää se oma tyyli, jonka asiansa osaavat ovat löytäneet jo parikymppisinä?



[KL] Hyviin luontokuviin on tietysti kovia odotuksia ja siinä on omat haasteensa. Voisitko hiukan valottaa tätä puolta?

Haasteellisinta on tietysti lintujen kuvaaminen. Päivä-/viikkokausien valmisteluista huolimatta kuvasaldo saattaa jäädä varsin niukaksi. Linnut tulevat paikalle, jos tulevat ja ovat silloin paikalla, kun itse et ole kojussa. Kyllähän onnistumisiakin tietysti tulee ja se auttaa jatkamaan….

[KL] Entä olisiko jostain kuvauskerrastasi jotain tarinaa joka on jäänyt mieleen?
Niitä on paljon. Aina sattuu ja tapahtuu, kun ollaan luonnossa liikkeellä. Esim. kesälomalla käytiin kaverin kanssa Pohjois-Norjassa kuvaamassa, sieltä jäi mieleen mahtavat maisemat, lintujen runsaus ja vähäiset yöunet. Oltiin reissussa neljä päivää ja nukuin koko aikana vain n.12 tuntia.

Toinen mieleen painunut kuvauskeikka tälle vuodelle, tehtiin erään toisen hepun kanssa Kemin lapinpöllömaille. Raskasta raatamista kojujen kanssa neljä päivää, joita piti rakentaa pariin eri paikkaan n.10 metrin korkeuteen puihin. Itse kuvaamiseen ei mennyt kuin n.10 tuntia.

Peräkärrystä hajosi pyöränlaakerit keskelle metsätietä Keminmaassa, josta syntyi tietysti lisähommaa, että saatiin kampe turvallisesti kotipuoleen.

Ja vastaavia mieleen jääneitä keikkoja on vuosien varrella ollut lukuisia muitakin.


[KL] Mitkä ovat suurin onnistumisesi ja pahin mokasi kuvauksen saralla?

Mokiahan ei tietysti tule tehtyä;)

Kylläkait suurin onnistuminen on se, että on jaksanut vuosi vuodelta kuvata ja tuottaa uusia ideoita mielikuvien muodossa.


[KL] Sinulla on mainittu sekä digi- että filmijärkkäri. Kuinka paljon
kuvaat kuvistasi vielä filmille?

Digirungon hankkimisen jälkeen en ole filmille enää kuvannut.



[KL] Otatko mukaasi kuvausreissulle yleensä koko kalustosi vai valitseko vain muutaman objektiivin mukaasi?

Riippuu reissusta, useiden päivien kestävälle retkelle yleensä otan kaikki kamat mukaan. Lähiseudulla kuvatessani minulla on vain muutama objektiivi mukana. Lähialueiden kuvaaminen on hyvin paljon ns. täsmäkuvausta, jolloin kuvauskohde on valittu aikoja sitten ja on vain odoteltu oikeaa valoa/keliä kuvan syntymiseen.

[KL] Millä tavalla käsittelet kuviasi jälkikäteen ja kuinka kauan siihen menee aikaa?

Yritän sommitella ja valottaa kuvan mahdollisimman valmiiksi paikan päällä, joten kuvieni säätelyyn ei kotona kovin paljon aikaa tuhraannu. Perussäädöt: levelsit, kontrasti ja terävöitys, siinäpä ne tärkeimmät ovat.

[KL] Oletko osallistunut valokuvakilpailuihin ja miten olet niissä pärjännyt?

Dia aikoina osallistuin jonkin verran kilpailuihin.

Vuoden luontokuvakilpailuissa en ole ihmeemmin menestynyt, ainoastaan muutama kuva parhaimmistoa esitteleviin gallerioihin, kyseisen kilpailun myötä julkaistuihin kirjoihin.

FIAP:in kisoissa olen menestynyt paremmin, joista tuloksena kymmenkunta mitalisijaa, jonkin verran kunniamainintoja sekä kymmeniä näyttelyhyväksyntöjä. Tosin en ole näihin skaboihin kuvia lähetellyt enää pariin vuoteen ja arvonimikin ois plakkarissa menestymisen perusteella, mutta en ole kyseistä titteliä viitsinyt laiskuuttani hakea.

Muutamista pienemmistä kisoista olen jotain mainetta ja kunniaa saanut.

Nykyisellään on sellainen tuntemus sisällä, että kilpailuihin osallistuminen ei ole niin ensiarvoisen tärkeää, kuten ennen.


[KL] Mitä neuvoja antaisit hänelle joka innostuu ryhtymään luontokuvaajaksi nähtyään kuviasi?

Olisin todella otettu siitä ja antaisin kaikki tieto-taitoni vilpittömin mielin hänen käyttöönsä.

Kiitoksia Juha haastattelusta ja kuvista!
Lisää hänen kuviaan voi käydä katselemassa osoitteessa http://www.juhaollila.com

t.
Vesku

Tunnisteet: , , ,

sunnuntaina, elokuuta 05, 2007

Eläinkuvausta ja sarjaa


Viime aikoina on tullut kuvattua eläimiä niiden omistajien pyynnöstä. Vaikka hevosia ja muitakin eläimiä on tullut kuvailtua aikojen saatossa niin silti hevosten ja karjan kuvauksessa on vähän sellainen tunne että edetään tuurilla ja lauotaan paljon ruutuja. Erioten hevoskuvissa hevosen asento on tärkeä ja tällöin hevosia sen paremmin tuntematta joutuu etenemään sarjatulella. Tarkoitus kun oli saada juoksukuvia niin omistajat olivat mukana juoksuttamassa niitä laidunta pitkin edestakaisin. Paitsi että hevonen ei kuitenkaan juokse sieltä mistä pitäisi. :)

Toinen kuvausreissu oli sitten vähän hitaampien kohteiden kanssa - kyyttökarjaa. Ne eivät juuri juoksentele paikasta toiseen (vaikka tuli sekin nähtyä) niin tuolloin ajattelisi ettei sitä sarjaa niin tarvitsisi.. Paitsi kun käy katsomaan niin on ne ilmeet lehmilläkin siinä missä ihmisillä. Kärpäset kiusaavat silmiä joten silmiä räpytellään ja häntä vispaa milloin kadoten kokonaan lehmän taakse ja milloin sen pää on missäkin. Ja näitähän ei sitten paljoa asetella sinne minne itse haluaisi vaan karja liikkuu minne haluaa (kun ei omistajakaan ollut samaan aikaan laitumella). Kun siinä sitten muutamassa tunnissa keskellä kirkasta auringonpaistetta (alkuiltapäivä, ei pilviä) käy kuvaamaan eläimiä joista ei ole kauheasti kokemuksia on asetelma kohdallaan. ;)


Olen havainnut sen että kun on kuvaamassa tapahtumassa/tilanteessa joka on harvinainen niin niitä ruutuja tulee otettua enemmänkin. Ei voi sanoa että 'sen kun kuvaa, digikuvaus on ilmaista' mutta kun laskee ruudulle hintaa koko kameran käytön ajan niin ei se kovin kallista ole - mutta eipä ole todellakaan ilmaista (nopeasti laskettuna jos kuvaa 500 ruutua ja kameran vaihtoväli on 30 000 laukausta ja maksaa sen 500 euroa väliä tulee hinnaksi reilut 8 euroa) . Suuri ruutujen määrä vie kovalevytilaa ja niissä ruuduissa on sitten valitsemista mitä kuvista aikoo jälkikäsitellä. Näissä molemmissa esimerkeissä tuli kuvattua 'raskaalla etusormella' ja reilut 1/4 otetuista kuvista päätyi kuvauksen pyytäjän nähtäväksi. Lehmäkuvissa hylkäyksen syynä oli enemmän huonon hetken valinta ja joissain tapauksissa tausta (yleensä muut eläimet) oli jäänyt huomioimatta riittävästi. Sitten oli joitain ruutuja jotka eivät vain miellyttäneet enää ruudulla katsellessa tai sarjassa useampi sinänsä onnistunut kuva mutta samalla se kuva myös toisti itseään. :)



Mutta riittäisikö vähempikin ruutumäärä? Eläinten liikkeen kuvaaminen on minulle ainakin sattumankauppaa joten sarjatuli antaa ainakin mahdollisuuden saada parempi liikekuva pysäytettyä. Mikäli eläimen tuntisi hyvin niin varmasti ennakoimalla pääsisi yhdellä ruudulla samanlaiseen tulokseen. Vai olisiko siinä sittenkin liian suuri kiusaus käyttää sarjaa jos sellainen olisi valittavissa? Staattisemmissa kuvissa on mahdollisuus odotella tilaisuutta mutta kun kaikkia eläimiä voi käskeä olemaan juuri siinä paikassa missä haluaisi tulee otettua yleensä jokunen ruutu jo 'varmuuden vuoksi' ennen kuin eläimen asento on sellainen mitä itse haluaisi. Joskus eläin sitten tekeekin sen mitä alitajuisesti toivoo ja saa otettua sen ruudun jota tilanteesta haki mutta joskus taas.. Silloin on tyytyväinen että tuli otettua ne aikaisemmat ruudut. Tämä ei tietysti tarkoita sitä että ihan mitä tahansa kannattaisi kuvata - ellei tilanne ole se että kuva on oltava, vaikka sitten huono.

Mitä tässä ajan takaa? Ainakin sitä että itseäni ei kuitenkaan pelota ottaa tälläisissä tilanteissa enemmän ruutuja, yksittäisinä tai rohkeasti sarjalla, vaikka se lisääkin työtä jälkikäteen. Kuvaaminen kun on minulle harrastus ei sillä yleensä ole väliä meneekö jälkikäsittelyssä tunti vai kaksi, joskus enemmänkin. Ilmeet, eleet, hetket niin ihmisillä kuin eläimillä vaihtelevat sekunnin murto-osissa mutta ihmiset sentään yleensä ymmärtävät puhetta ja harvemmin silmän lupsahtamista dramaattisempaa tapahtuu staattista potrettia kuvatessa. Vauhdikkaammissa ihmisen kuvissa on vähän sama asia kuin eläinten juoksukuvissakin - kokemuksen karttuessa ruutujen määrä varmaankin vähenee.

Tuli myös havaittua että joku zoomikakkula voisi olla hyvä juttu kuvatessa eläimiä. Vaihteleminen 50mm ja 100mm lasin välillä vie aikaa ja riskeeraa kennon pölyyntymistä, erioten hiekkaisella kentällä tai heinää pöllyävällä laitumella, kun taas ehkä 70-200 lasi voisi olla liikkuvia eläimiä kuvatessa huomattavasti käytännöllisempi.

t.
Vesku

Tunnisteet: , , ,

Kynäilyä

Kesällä tuli hankittua A5-kokoinen piirtopöytä kynällä. Malli on Wacom Volito 2 ja se ei ollut hinnalla pilattu. Speksit löytyvät tarkemmin tuotteen sivuilta ( My Volito ) mutta lyhykäisesti kerrottuna tuossa on 512 paineentunnistustasoa ja kynässä on kaksi toimintonäppäintä jotka ovat oletuksena hiiren oikea näppäin ja tuplaklikkaus. Kynän mukana tulee myös ArtRage Wacom-edition piirto-ohjelma.
Odotuksia kynälle oli tietysti ilmassa erioten Photoshop-käyttöä varten. Katselin opetusohjelmat ja kävin tutorit lävitse ja sitten kokeilemaan.. Lopputulos ei ehkä ollut sitä mitä olisin toivonut. :) Säätelymahdollisuuksia on sekä Photoshopin kautta että Voliton ohjelmistossa mutta loppujen lopuksi on käynyt niin että kynän käyttö on jäänyt vähemmälle.

Mistä sitten se jäi kiinni? Itse olen käyttänyt hiirtä tietokoneen ohjastamiseen sitten Windows version 2 joten hiiren käyttö, kaikista ongelmistaan huolimatta, on juurtunut syvään ranteessa. En ole koskaan ollut hyvä piirtämään ja käsialastani ei saa oikein millään ilveellä selvää joten näiltäkin lähtökohdilta hiirellä on kynään nähden etulyöntiasema. Lassottaminen hiirellä sujuu itseltäni sutjakammin kuin kynällä jolla se on aika pitkälle hapuilua. Kynän nappuloiden käyttö ei ole minulle sujuvaa kun taas hiiressä on neljä nappia + rulla/tuplaklikki käytettävissä.

Mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Paineentunnistustasot ovat mukavia maskin värittämisessä. Laittamalla pensselin koon muuttumaan paineen mukaan siitä sai selvästi enemmän irti kuin hiirityöskentelystä. Kokeilin alkuun opasiteetin muuttamista paineen mukaan mutta en ollut oikein tyytyväinen lopputulokseen - vaikkakin tämä säätö olisi nimenomaan järkevin mielestäni. Ehkä sitä kynää pitäisi saada säädettyä niin että suurin osa paineesta kohdistaisi muutokset vain opasiteetteihin 1-30 ja pieni osa painettaessa kynää kovempaa pöytään antaisi sitten nuo loput arvot. Näin nimenomaan maskin (ja kloonauksen) kanssa koska aika harvoin käytän suurempaa opasiteettia kuin 50%.

En nyt kuitenkaan heitä kynää vielä pois vaan tarkoitus on jatkaa kynälläkin harjoittelua. Ehkä sen käyttöön tulee valaistus eikä sitä ilman osaa tehdä mitään Photoshopilla mutta siihen asti pidän kiinni hiirestä ja ajan salliessa otan kynän käteen. Lisää ohjekirjan lukua, harjoituksia ja kuvien käsittelyä harjoitusmielessä varmasti tarvitaan paljon. Vinkkejä tosi saa antaa kommenteissa.

Olen tyytyväinen ettei tullut hankittua suurempaa pöytää jotka maksavat moninkertaisesti tuon Voliton hinnan. Omien kokemuksieni pohjalta piirtopöytää haluavien on hyvä joko kokeilla/lainata joltain pöytää jotta on edes aavistus siitä miten omat kädet taipuvat kynän kanssa työskentelyyn. Tai sitten ostaa edullinen piirtopöytä jotta pääsee sisälle kynäilyyn.

t.
Vesku

Tunnisteet: , , ,