sunnuntai, elokuuta 05, 2007

Eläinkuvausta ja sarjaa


Viime aikoina on tullut kuvattua eläimiä niiden omistajien pyynnöstä. Vaikka hevosia ja muitakin eläimiä on tullut kuvailtua aikojen saatossa niin silti hevosten ja karjan kuvauksessa on vähän sellainen tunne että edetään tuurilla ja lauotaan paljon ruutuja. Erioten hevoskuvissa hevosen asento on tärkeä ja tällöin hevosia sen paremmin tuntematta joutuu etenemään sarjatulella. Tarkoitus kun oli saada juoksukuvia niin omistajat olivat mukana juoksuttamassa niitä laidunta pitkin edestakaisin. Paitsi että hevonen ei kuitenkaan juokse sieltä mistä pitäisi. :)

Toinen kuvausreissu oli sitten vähän hitaampien kohteiden kanssa - kyyttökarjaa. Ne eivät juuri juoksentele paikasta toiseen (vaikka tuli sekin nähtyä) niin tuolloin ajattelisi ettei sitä sarjaa niin tarvitsisi.. Paitsi kun käy katsomaan niin on ne ilmeet lehmilläkin siinä missä ihmisillä. Kärpäset kiusaavat silmiä joten silmiä räpytellään ja häntä vispaa milloin kadoten kokonaan lehmän taakse ja milloin sen pää on missäkin. Ja näitähän ei sitten paljoa asetella sinne minne itse haluaisi vaan karja liikkuu minne haluaa (kun ei omistajakaan ollut samaan aikaan laitumella). Kun siinä sitten muutamassa tunnissa keskellä kirkasta auringonpaistetta (alkuiltapäivä, ei pilviä) käy kuvaamaan eläimiä joista ei ole kauheasti kokemuksia on asetelma kohdallaan. ;)


Olen havainnut sen että kun on kuvaamassa tapahtumassa/tilanteessa joka on harvinainen niin niitä ruutuja tulee otettua enemmänkin. Ei voi sanoa että 'sen kun kuvaa, digikuvaus on ilmaista' mutta kun laskee ruudulle hintaa koko kameran käytön ajan niin ei se kovin kallista ole - mutta eipä ole todellakaan ilmaista (nopeasti laskettuna jos kuvaa 500 ruutua ja kameran vaihtoväli on 30 000 laukausta ja maksaa sen 500 euroa väliä tulee hinnaksi reilut 8 euroa) . Suuri ruutujen määrä vie kovalevytilaa ja niissä ruuduissa on sitten valitsemista mitä kuvista aikoo jälkikäsitellä. Näissä molemmissa esimerkeissä tuli kuvattua 'raskaalla etusormella' ja reilut 1/4 otetuista kuvista päätyi kuvauksen pyytäjän nähtäväksi. Lehmäkuvissa hylkäyksen syynä oli enemmän huonon hetken valinta ja joissain tapauksissa tausta (yleensä muut eläimet) oli jäänyt huomioimatta riittävästi. Sitten oli joitain ruutuja jotka eivät vain miellyttäneet enää ruudulla katsellessa tai sarjassa useampi sinänsä onnistunut kuva mutta samalla se kuva myös toisti itseään. :)



Mutta riittäisikö vähempikin ruutumäärä? Eläinten liikkeen kuvaaminen on minulle ainakin sattumankauppaa joten sarjatuli antaa ainakin mahdollisuuden saada parempi liikekuva pysäytettyä. Mikäli eläimen tuntisi hyvin niin varmasti ennakoimalla pääsisi yhdellä ruudulla samanlaiseen tulokseen. Vai olisiko siinä sittenkin liian suuri kiusaus käyttää sarjaa jos sellainen olisi valittavissa? Staattisemmissa kuvissa on mahdollisuus odotella tilaisuutta mutta kun kaikkia eläimiä voi käskeä olemaan juuri siinä paikassa missä haluaisi tulee otettua yleensä jokunen ruutu jo 'varmuuden vuoksi' ennen kuin eläimen asento on sellainen mitä itse haluaisi. Joskus eläin sitten tekeekin sen mitä alitajuisesti toivoo ja saa otettua sen ruudun jota tilanteesta haki mutta joskus taas.. Silloin on tyytyväinen että tuli otettua ne aikaisemmat ruudut. Tämä ei tietysti tarkoita sitä että ihan mitä tahansa kannattaisi kuvata - ellei tilanne ole se että kuva on oltava, vaikka sitten huono.

Mitä tässä ajan takaa? Ainakin sitä että itseäni ei kuitenkaan pelota ottaa tälläisissä tilanteissa enemmän ruutuja, yksittäisinä tai rohkeasti sarjalla, vaikka se lisääkin työtä jälkikäteen. Kuvaaminen kun on minulle harrastus ei sillä yleensä ole väliä meneekö jälkikäsittelyssä tunti vai kaksi, joskus enemmänkin. Ilmeet, eleet, hetket niin ihmisillä kuin eläimillä vaihtelevat sekunnin murto-osissa mutta ihmiset sentään yleensä ymmärtävät puhetta ja harvemmin silmän lupsahtamista dramaattisempaa tapahtuu staattista potrettia kuvatessa. Vauhdikkaammissa ihmisen kuvissa on vähän sama asia kuin eläinten juoksukuvissakin - kokemuksen karttuessa ruutujen määrä varmaankin vähenee.

Tuli myös havaittua että joku zoomikakkula voisi olla hyvä juttu kuvatessa eläimiä. Vaihteleminen 50mm ja 100mm lasin välillä vie aikaa ja riskeeraa kennon pölyyntymistä, erioten hiekkaisella kentällä tai heinää pöllyävällä laitumella, kun taas ehkä 70-200 lasi voisi olla liikkuvia eläimiä kuvatessa huomattavasti käytännöllisempi.

t.
Vesku

Tunnisteet: , , ,