Sigma 600mm f/8

Kokeilut 5D:n kanssa aloitettiin välittömästi hieman normaalista poikkeavalla optiikalla. Keulille asennettiin kuvausta varten Huuto.netistä -kirkuvan halvalla- löytynyt Sigman 600 millinen peilitele kiinteällä f/8:n valovoimalla. Kyseinen optiikka on täysin manuaalitarkenteinen Contax/Yashica bajonetilla ja sovitus kameraan tapahtui siis C/Y -> EOS adapterilla. Olemme Paulin kanssa kokeilleet kyseistä linssiä EOS 20D:ssä ja tulokset ovat olleet varsin lupaavia. Vai miltä 960 tehollista milliä kuullostaisi? Komperessio on hyvin paljon normaalista teleoptiikasta (150-400mm) poikkeavaa. Vaikka kysymyksessä on f/8, on kohteiden eristäminen taustasta uskomattoman helppoa. Samoin manuaalinen tarkentaminen on sekin varsin helppoa tarkennuksen laajan käännön takia jopa APS-C kennoilla.

Peilitelejen parhaat puolet tulevat esiin objektiivin painossa ja fyysisessä koossa. Sigman 600mm f8 painaa vain 830 grammaa ja on edellä mainitusta syystä erinomainen kannettava supertele. Suhteellisen pienestä valovoimasta sekä teleominaisuuksista johtuen se on kuitenkin erityisen vaativa kameran tuennan suhteen. Käsi alkaa täristämään kameraa yllättävän paljon silloin kun liikutaan alueella 600mm-960mm. 20D:llä ja 2X telejatkeella päästään aivan järjettömään 1920 milliin, tämä toki valovoiman pudotessa dramaattisesti kahdella aukkopykälällä. Jos nyrkkisääntö (aika = pituus milleinä) pitää paikkaansa, niin tuolloin olosuhteilta vaaditaan todella paljon. Jos siis meinaisi kuvata vapaalla kädellä aukolla f/16, niin aikojen pitäisi pyöriä n. 1600 - 2500/sec välillä että tärinältä vältyttäisiin. Telekonvertterin heikentäessä jo valmiiksi peilioptiikan tietyllä tapaa rajoittunutta piirtoa, ei tässä ole hirvesti järkeä ellei käytettävissä ole kunnollista jalustaa. Kokeilujahan voi sen sijaan aina tehdä.

Ylläoleva kuva on otettu Kolmen sepän patsaan kohdalta Katajannokalle päin. (20D + Sigma 600mm) Huomaa miten esim. P-liikennemerkit pysyvät kompression takia pitkälti saman kokoisina vaikka etäisyyttä niiden välillä on useita kymmeniä metrejä. Kuva-ala rajautuu vasta Mikonkadun jälkeen ja hahmot etualalla saattavat kävellä jossain Keskuskadun ja Mikonkadun välissä. Moniko tunnistaa taustalla näkyvän rakennuksen jossa on kupolin muotoinen katto? Niin, ei sitä heti uskoisi että Katajanokan Casino näkyy noin selkeästi Stokkan pääoven eteen.

t. Hannu