torstaina, elokuuta 09, 2007

Luontokuvaaja Juha Ollila

Juha Ollila on palkittu suomalainen luontokuvaaja joka on ollut kiinnostunut luonnosta jo yli 30 vuoden ajan. Kuvausharrastus tuli mukaan jo yli 17 vuotta sitten. Nykyään välineinä on Nikonin D200, liuta optiikkaa ja kiinnostus luontoon. Kyselin häneltä jokusen kysymyksen tämän harrastuksen tienoilta.

[KL] Sivuillasi on vaikuttavia luontokuvia eri aihealueista kuten perhoset, linnut ja revontulet. Onko sinulla jotain inspiraation lähdettä joka ajaa sinut kuvaamaan näitä aiheita?

Suunnaton kiinnostus luontoon ja tietenkin se täydellisen kuvan tavoitteleminen.


Aloitin lintujen tarkkailemisen 10-vuotiaana ja perhosia keräilin murrosiän aikoihin, joten ne ainakin ovat pysyneet lempikohteinani koko luontoharrastukseni ajan. Revontulet tulivat kuvaan 1990-luvun loppupuolella ja maisemia opin jollain tapaa kuvaamaan samoihin aikoihin. Nykyään elän vähän sellaisessa vaiheessa, että mitäs nyt ukko keksitään. Täytyisi varmaan löytää se oma tyyli, jonka asiansa osaavat ovat löytäneet jo parikymppisinä?



[KL] Hyviin luontokuviin on tietysti kovia odotuksia ja siinä on omat haasteensa. Voisitko hiukan valottaa tätä puolta?

Haasteellisinta on tietysti lintujen kuvaaminen. Päivä-/viikkokausien valmisteluista huolimatta kuvasaldo saattaa jäädä varsin niukaksi. Linnut tulevat paikalle, jos tulevat ja ovat silloin paikalla, kun itse et ole kojussa. Kyllähän onnistumisiakin tietysti tulee ja se auttaa jatkamaan….

[KL] Entä olisiko jostain kuvauskerrastasi jotain tarinaa joka on jäänyt mieleen?
Niitä on paljon. Aina sattuu ja tapahtuu, kun ollaan luonnossa liikkeellä. Esim. kesälomalla käytiin kaverin kanssa Pohjois-Norjassa kuvaamassa, sieltä jäi mieleen mahtavat maisemat, lintujen runsaus ja vähäiset yöunet. Oltiin reissussa neljä päivää ja nukuin koko aikana vain n.12 tuntia.

Toinen mieleen painunut kuvauskeikka tälle vuodelle, tehtiin erään toisen hepun kanssa Kemin lapinpöllömaille. Raskasta raatamista kojujen kanssa neljä päivää, joita piti rakentaa pariin eri paikkaan n.10 metrin korkeuteen puihin. Itse kuvaamiseen ei mennyt kuin n.10 tuntia.

Peräkärrystä hajosi pyöränlaakerit keskelle metsätietä Keminmaassa, josta syntyi tietysti lisähommaa, että saatiin kampe turvallisesti kotipuoleen.

Ja vastaavia mieleen jääneitä keikkoja on vuosien varrella ollut lukuisia muitakin.


[KL] Mitkä ovat suurin onnistumisesi ja pahin mokasi kuvauksen saralla?

Mokiahan ei tietysti tule tehtyä;)

Kylläkait suurin onnistuminen on se, että on jaksanut vuosi vuodelta kuvata ja tuottaa uusia ideoita mielikuvien muodossa.


[KL] Sinulla on mainittu sekä digi- että filmijärkkäri. Kuinka paljon
kuvaat kuvistasi vielä filmille?

Digirungon hankkimisen jälkeen en ole filmille enää kuvannut.



[KL] Otatko mukaasi kuvausreissulle yleensä koko kalustosi vai valitseko vain muutaman objektiivin mukaasi?

Riippuu reissusta, useiden päivien kestävälle retkelle yleensä otan kaikki kamat mukaan. Lähiseudulla kuvatessani minulla on vain muutama objektiivi mukana. Lähialueiden kuvaaminen on hyvin paljon ns. täsmäkuvausta, jolloin kuvauskohde on valittu aikoja sitten ja on vain odoteltu oikeaa valoa/keliä kuvan syntymiseen.

[KL] Millä tavalla käsittelet kuviasi jälkikäteen ja kuinka kauan siihen menee aikaa?

Yritän sommitella ja valottaa kuvan mahdollisimman valmiiksi paikan päällä, joten kuvieni säätelyyn ei kotona kovin paljon aikaa tuhraannu. Perussäädöt: levelsit, kontrasti ja terävöitys, siinäpä ne tärkeimmät ovat.

[KL] Oletko osallistunut valokuvakilpailuihin ja miten olet niissä pärjännyt?

Dia aikoina osallistuin jonkin verran kilpailuihin.

Vuoden luontokuvakilpailuissa en ole ihmeemmin menestynyt, ainoastaan muutama kuva parhaimmistoa esitteleviin gallerioihin, kyseisen kilpailun myötä julkaistuihin kirjoihin.

FIAP:in kisoissa olen menestynyt paremmin, joista tuloksena kymmenkunta mitalisijaa, jonkin verran kunniamainintoja sekä kymmeniä näyttelyhyväksyntöjä. Tosin en ole näihin skaboihin kuvia lähetellyt enää pariin vuoteen ja arvonimikin ois plakkarissa menestymisen perusteella, mutta en ole kyseistä titteliä viitsinyt laiskuuttani hakea.

Muutamista pienemmistä kisoista olen jotain mainetta ja kunniaa saanut.

Nykyisellään on sellainen tuntemus sisällä, että kilpailuihin osallistuminen ei ole niin ensiarvoisen tärkeää, kuten ennen.


[KL] Mitä neuvoja antaisit hänelle joka innostuu ryhtymään luontokuvaajaksi nähtyään kuviasi?

Olisin todella otettu siitä ja antaisin kaikki tieto-taitoni vilpittömin mielin hänen käyttöönsä.

Kiitoksia Juha haastattelusta ja kuvista!
Lisää hänen kuviaan voi käydä katselemassa osoitteessa http://www.juhaollila.com

t.
Vesku

Tunnisteet: , , ,

1 Comments:

Blogger Tuomas Sarparanta said...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

8:22 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home