Terveisiä Shanghaista (Messuextra)

Carl Zeissin uudet Nikoniin yhteensopivat ZF sarjan limput olivat jo Imaging Expossa tuotantomalleina esillä. Jo voi veljet että ne näyttävät ja tuntuvat hyville. Uusi 85 millinen f 1.4 on todella upea objektiivi. Kokeilin kyseistä linssiä ja se toimii kuin ajatus. Tarkennusalue on tarpeeksi laaja ja erittäin tarkkakin tarkentaminen sen avulla on todella helppoa, jopa täydellä aukolla D200:n kanssa. Tarkennusrengas on todella jämäkkä, ihan eri tasoa kuin vanhoissa Contaxeissa. Myös 50 millinen 1.4 valovoimainen objektiivi vaikutti oikein tasokkaalle.

Muita ZF mallejahan saa vielä odotella syksyyn asti. Zeiss piti esillä myös Zeiss Ikon mallistoaan siihen yhteensopivine linsseineen. Runkojahan löytyy mustana sekä hopean värisenä. Ikon on eittämättä yksi maailman makeimpia 35 mm mittaetsinkameroita tällä hetkellä. Zeissin osastolla oli myös muutama halkileikattu Ikon linssi esillä ja pari leffakäyttöön suunniteltua Zoom linssiä. Näillä Zeissin leffalinsseillä on kuvattu mm. Peter Jacksonin uudempi versio King Kongista sekä Lord of the Rings -trilogia. Zeissin osastolta bongasin itse Dr. Winfried Scherlen, jonka kanssa en ehtinyt kuitenkaan rupattelemaan omien kiireideni takia. Pienistä viivytyksistä ja erittäin suuresta kysynnästä johtuen uusia ZF sarjalaisia pitäisi alkaa löytymään jälleenmyyjiltä kahden kuukauden sisällä.

Yksi näyttelyn mielenkiintoisimmista osastoista oli Horsemanilla, jolla oli suhteellisen pieni mutta erittäin hyvin varusteltu kolo täynnä mielenkiintoisia uusia tuotteita. Aikaisemmin blogissa esittelemäni Horseman SW-D oli minullakin käsissäni hypisteltävänä. Erittäin asiallinen kamera, ei voi muuta sanoa.

Mutta Horsemanilta ehkä se mielenkiintoisin laite oli Horsemanin LD palkki joka sopii näppärästi Nikon ja Canon SLR kameroihin. Palkeen avulla saat lähes kaikki keskikoon ja laakakameroiden kilkkeet 35 milliseen digiin kiinni. Ja kaupanpäälle saa tietenkin kaikki ne hyödyt mitkä palkista irtoaa siis. Osaston LD yksilössä oli Canonin 1Ds Mk II kiinni, mutta se uusi N versio josta jo liikkuu ennakkohuhuja julkaistaan näköjään vasta myöhemmin.

Digitaalisia periään esittelivät mm. Hasselblad ja Leaf. Juttelin Leafin Hong Kongilaisen edustajan kanssa. He kutsuivat minut heti paikan päälle Honkkariin testailemaan uusia digitaalisia tuotteitaan. Pääsinkin messuilla ottamaan savut jo valmistajan uudesta lippulaivasta, 33,3 megapikselisestä Aptus 75:sesta. Osaston n. 30 000 dollaria maksava jötikkä oli kiinni -kuinkas ollakaan, Contaxin 645:ssa. (Myös Profoton ukot muuten käyttivät samaa runkoa, omassa akvaarion läikyttelyyn perustuvassa demossaan.)

Äkkiseltään katsottuna Aptuksen käyttis vaikutti varsin yksinkertaiselta ja selkeältä. Kuvakoot olivat vaan, heh, hieman erikoiset, vai miltä resoluutio-formaatti nimeltään "tabloid" kuullostaa? Yksi kuva on kooltaan n. 63 megaa, mutta menee pakattuna häviöttömään 35 megaankin. Isoin formaatti vie tilaa lähes 190 megaa per kuva, mutta kyllä silloin dynamiikkaakin alkaa löytyä. Aptukselle luvataan 12 aukon skaala. Yhdelle CF kortille ei mahdu niin hirveästi tavaraa vaikka käyttäisikin messuilla esiteltyä uutta ultranopeaa Microdian EXTRApro 16 gigan korttia. (Nopeampi muuten kuin SanDiskin Extreme III.) Onneksi massamuistit ja isot kovalevyt ovat nykyisin halpoja. Teen Leafin isommasta digiperästä paremman esittelyn tuonnempana. Pitäähän sitä käydä itse testaamassa kun kerran on oikein kutsuttukin maahantuojan esittelyyn. Niin ja sitä paitsi, jopa Markus Klinkokin käyttää Leafia. Klinko kertoi videopätkässä testanneensa kaikki vaihtoehdot läpi ennen kuin päätyi Leafiin.

Profoton osastolla juttelin Lou Huanghen kanssa joka työskentelee Profoton piikkiin Ruotsissa. Loun mielestä Kiinalaiset markkinat lämpiävät hitaasti Profoton kaltaisille laatumerkeille. Hinta menee monesti laadun ohi varsinki Kiinassa, trendi toki on pikkuhiljaa talouskasvun myötä muuttumassa, mutta sangen hitaasti. Profotolla on muuten eriskummallinen ongelma Ruotsissa. Tehtaalle tuodaan säännöllisesti huoltoon vuosikymmeniä vanhoja Profoton laitteita, jotka edelleen toimivat kuin junan vessa. Yleensä huollossa vaihdetaan pelkät välähdyspäät ja tarkistetaan elektroniikan kunto. Vanhoja laitteita käyttävät ovat harvemmin vaihtamassa kuitenkaan uudempiin laitteisiin. Miksipäs sitä vaihtamaan kun vanha masiina on toiminut hyvin vuosikymmeniä. Pitäisköhän sitä laatua siis ehkä hieman heikentää että vaihtoa uusiin tuotteisiin syntyisi edes jossain vaiheessa... heh heh.

Henselin osastolla rupattelin heidän vientijohtajansa, Christian Lutzin kanssa. Fototekniset Lahdesta on kuulemma erittäin hyvä diileri heille. Tivasin Christianilta sitä että missähän kaikki Henselin tuoteuutuudet luuraavat. Lyhyt ja ytimekäs vastaus oli että Shanghaissa ei kannata mitään uutuuksia julkistaa, koska kauden päätapahtuma on jo muutenkin ovella. Henselin kannalta kysymyksessä on vielä kotikenttäetu, koska merkkihän on tunnetusti saksalainen. Henselilta on tulossa kuulemma paljon uusia tuotteita.


Vaihdoimme myös muutaman sanan kannettavista geniksistä. Tiedustelin sitä että miksi yleisesti ottaen kaikki valmistajat tekevät kompromissin assymetrian suhteen pihalla käytettävissä välkyissä. Säädettävyyshän on ollut kahden nupin välillä sangen heikkoa kannettavissa generaattoreissa. Lutzin mukaan tutkimukset osoittavat että 95% kuvaajista ulkona käyttää vain yhtä nuppia. Täydellisen riippumattomuuden rakentaminen vaatii enemmän kondensaattoreita, jotka syövät taas enemmän tilaa ja rahaa. Isommalla rahalla tehdyissä kuvissa voidaan käyttää useampaa genistä ja vaikkapa työntää ne ulos tuplanupeilla. (Aurinkohan on tunnetusti varsin kirkas valonlähde ja sen kompensoimiseen tarvitaan yleensä kunnolliset vastalääkkeet.) Isolle studiolle se on ihan yksi ja sama onko paikalla yksi vaiko kymmenen genistä. Henselin kannettavassa geniksessä on muuten yksi tosi hieno yksityiskohta, heidän langattomasta radiolähettimestään voi säätää myös välähdyksen tehoa. Ihquuu.

Messujen ehkä erikoisin ilmestys oli Monsterpodin osasto. (Uusi ja erilainen tapa kiinnittää jalusta melkeinpä mihin vaan.) Heidän muutoin tyhjällä osastolla tuote esitelmää pitänyt Village People henkinen Randel Byrd turvautui sangen erikoisiin metodeihin. Kaveri oli raahannut paikalle pari todella syntisen näköistä naista, bambukempin, puun kannon ja eikä vähäisimpänä... tiiliskiven. Ja kaveri pyöri osastolla kuin väkkärä, kiinnitellen monsterpodia mitä erikoisimpiin paikkoihin. Tylerin osasto oli varmaankin koko hallin kuvatuin.

Monsterpod on keksintönä varsin erikoinen. Se on kuminen lätkä jonka yläpäässä on pienehkö säädettävä kuulapolvi. Alaosan patentoitu ratkaisu on kuin eräänlaista pikimassan ja muovailuvahan yhdistelmää. Sen etu on siinä että se on joustoltaan varsin kova verrattuna esim. imukuppeihin, jotka yleensä alkavat resonoimaan pienestäkin liikkeestä. Käytännössä monsterpodilla saa kameran taikka pistesalaman ihan mihin tahansa paikkaan todella jämäkästi kiinni. Ongelmana on vaan se että Monsterpod pysyy vain hetkisen aikaa paikallaan (korkeintaan tunteja) ja sen suurin kantavuus on vain noin 350 grammaa. Kyseinen versio oli jo kuudes muotti jonka Mr. Byrd oli joutunut teettämään. Muotin teettäminen kustantaa aina 1000 dollaria per laaki. Kyselin isompaa versiota järkkäriin ja härpättimen keksijä itse totesi että sellainen on myöhemmin täysin mahdollista toteuttaa, kunhan ensiksi vaan tämä pienempi versio menisi kunnolla kaupaksi.

Leican osastolla oli varsin vaisu meno. Heidän päähuomionsa keskittyi uudehkon Leica C Lux 1 digipokkarin markkinointiin. Onneksi jotain mullistavaa M sarjan runkojen ympärillä on kuitenkin jo tapahtumassa.

Minoxin Leica M3 minidigi nostalgia toi yllättävän paljon kiinnostunutta porukkaa osastolle. Eikä ihme, varsinkin tuo ulkoinen salama aiheutti outoa vibraatiota kuvaajankin pääkopassa. Puntista puhumattakaan. The coolest!


No niin, Shanghain Imaging Expo 2006 messut on nyt siis nähty. Ilmeisesti tämä on se kaikista vähäpätöisin kansainvälinen messu valmistajien kannalta, koska uutuuksia ilmiselvästi vielä panttailtiin Photokinaan, Saksaan. Sony ja Nikon varmistivat ko. asian kokonaan pysymällä kotonaan. Canonkin piilotteli uusia mallejaan, vaikkakin Canonin osasto oli jopa ihan kohtuullisen kokoinen ja se tarjosi paljon mielenkiintoista ohjelmaa. Oma lukunsa kuitenkin oli lukuisat kiinalaiset studiolaitevalmistajat, jotka olivatkin sitten ihan täydellä panostuksella mukana.

t. Hannu