Camera Obscura mestareiden apuna

On aivan ällistyttävää miten jotkut maailman tärkeimmistä maalauksista muistuttavat "oikeaa" valokuvaa. Se miten joku taitelija pitää kasassa mittasuhteet, tarkkaan harkitun fokuksen, värit, valon ja ennen kaikkea massiivisen resoluution öljyväreillä. Jo 1600-luvun maalaustaiteessa on sangen vahvoja valokuvauksellisia viitteitä ja niitä löytyy monilta mestariluokan maalareilta. Ihmisen silmä pyrkii siihen että se mukautuu katseen mukaan ja tarkentaa koko ajan sinne minne tähdätään. Jos samaa sovellettaisiin maalaustaiteessa, olisi näkymä digipokkarilla otettua kuvaa vastaava. Syntyisi lähes ääretön syväterävyys. Kuitenkin 1600 luvulta asti maalauksissa näkyvä etu- ja taka-alan sumentuminen viittaa vahvasti jonkin sortin kameran läsnäoloon. Miten voi siis olla mahdollista että kuvassa näkyy jotain sellaista mikä on ihmiselle itselleen mahdotonta oman näköaistin avulla tuottaa?

No aikansa mestareilla oli omat salaisuutensa, erilaisia menetelmiä ja tekniikoita oli useita, mutta osalla mestareista suurimmat vaikutteet tulivat eittämättä camera obscuran kaltaisista keksinnöistä. Tuon aikaisissa vehkeissä käytettiin jo objektiivia ja heijastuva kuva käännettiin peilillä oikein päin. Puisessa laatikossa heijastuva kuva ilmaantui aparaatin takana olevalle maitolasille josta projisoituvaa kuvaa olikin todella helppoa kopioida kankaalle mitta-asteikon avulla. Tarkennus hoidettiin työntämällä laatikon objektiivilautaa eteen- taikka taaksepäin. Syväterävyysalue oli samalla tavalla polttovälistä ja käytetystä aukosta riippuvainen kuin tänäpäivänäkin. Isommassa teoreettisessa koppityylisessä versiossa tarkkailija pystyi jopa itse menemään kameransa sisälle. Tai mikä vielä parempaa, kuva pystyttiin heijastamaan suoraan maalattavan kankaan vierelle. Yksi tunnetuimmista camera obscuran käyttäjistä oli hollantilainen Johannes Vermeer joka maalasi uransa aikana vain n. 30 huipputeosta. Vermeerin teos "The Art of Painting" oli aikoinaan myös edesmenneen Hitlerin suurin maalaustaiteellinen suosikki. Professori Philip Steadman on yksi niistä jotka on todistaneet high-tech malliensa avulla mestareiden käyttäneen apunaan camera obscuraa jo useita vuosisatoja sitten. Camera obscura, nykyisen kameran edeltäjä oli jo siis aikoinaan parasta dopingia sen aikaisille taiteilijoille.

Laitteen toiminta

t. Hannu