Laatua ruokakuviin

Surkeat ruokakuvat ovat edelleenkin enemmän sääntö kuin poikkeus, varsinkin täällä aasiassa. Loppujen lopuksi hyvän ruokakuvan ottaminen on helppoa ja edullista. Pitää vaan tuntea muutama niksi miten saadaan aikaiseksi kunnollista jälkeä. Suurimmat ongelmat ruokakuvissa liittyvät yleisimmin valaistukseen ja perspektiiviin. Suurin kompastuskivi on kovan myötävalon käyttäminen, joka tekee ruuasta hyvin yksiulotteisen ja luo siihen rumat varjot. Toinen varma konsti pilata kuva on ottaa käyttöön liian pystysuora taikka jopa liian matala kuvakulma.

Kaikkein yksinkertaisin tapa saada hyvää jälkeä aikaiseksi on hankkiutua ison pohjoisikkunan ääreen. Pohjoisikkunalla tarkoitetaan tässä tapauksessa sellaista ikkunaa mistä aurinko ei paista koskaan suoraan sisään. (Eli ei sen ikkunan oikeasti tarvitse olla niin kirjaimellisesti pohjoiseen suunnattuna). Pääasia että valo on tasaista ruuan ympärillä ja että se tulee kameran kuvakulmaa vastaan. Joskus jopa auringon suoraa valoa kannattaa käyttää tehosteena. Parhaiten alkuun pääsee kuitenkin kun aloittaa kuvaamisen "poutaisella" eli tasaisella kelillä. Studiokuvaaja voi simuloida auringonvaloa isoilla softboxeilla taikka sontsilla. Keinolla sinänsä ei ole väliä, kunhan vaan muistaa sen että ainoastaan vastavalo voi tuoda ruuan muodon täydellisesti esille.

Erinomainen ja halpa keino on käyttää apukeinona peiliä etupuolen yksityiskohtien valaisuun. Kunnon ruokakuvan tekeminen on siis erittäin kustannustehokasta, koska valaisumateriaalia ei tarvita periaatteessa ollenkaan. Peili riittää. Voihan asian tehdä paljon työläämmin ja tarkemmin pimeässä studiossa jolloin yksityiskohdat saa paremmin kontrolliin, mutta alkuun pääsee siis paljon vähemmälläkin vaivalla. Studiovalaisussa perusidea on aivan samanlainen. Valaiseminen kannattaa aloittaa vastavalojen asettelulla. Heijastimilla taikka irtospoteilla otetaan etupuolelta haluttuja kohtia tarpeen vaatiessa auki. Sivuvaloakin voi käyttää, mutta kameran suunnasta tulevaa valoa kannattaa käyttää hillitysti. Lamppuihin voidaan asettaa gobomaskeja, jolloin saadaan haluttuja kuvioita itse ruokaan taikka alustalle jossa sitä pidetään. Myös erilaisia juttuja kuten pitsiliinjoa, risuja ja revittyjä kankaita voidaan käyttää softarin taikka ikkunan edessä varjojen yksityiskohtien luomiseksi. Vain mielikuvistus voi olla rajanasi.

Stailaus on ruokakuvissa ihan kaikki kaikessa. Jos ei itse osaa asetella ruokaa niin hyvin taikka jos kokinlahjat uupuvat täysin, voi olla viisainta ottaa yhteyksiä vaikka johonkin ala carte -tyyliseen ravintolaan. Kannattaa kysyä että onko mahdollista kuvata ruokaa vaikka oman portfolion rakentamista varten. Useat ravintolat mielellään ottavat vastaan kuvia pientä kulukorvausta vastaan. Ammattikuvaajan hankkiminen kun on kuitenkin verrattain kallis toimenpide. Stailaajan tehtävänä on valmistaa ruoka ja koristella se. Kuvaaja voi stailistin kanssa yhdessä päättää millaista tarjoiluastiaa käytetään. Ja millaisella alustalla ruoka kuvataan. Myös pöydän kattaminen ja koristelu on hyvin tärkeää toimivan lopputuloksen
kannalta. Vastavärit ja kohteen eristäminen taustasta ovat tarpeellisia elementtejä ruokakuvissakin.

Nykyään ruuan kuvaamisessa on muotia makroilu ja varsin lyhyen hallitun terävyysalueen käyttö. Sitä monet asiakkaat tänä päivänä tilaavat. Hyvään lopputulokseen pääsee perinteisellä kiinteällä polttovälillä, mutta jos on vaan mahdollista valita tilt and shift tyylinen työkalu, niin se varmasti antaa paremmat lähtökohdat mittasuhteiden ja geometrian hallintaan. Lyhyt terävyysalue on helppo saavuttaa verrattaen pienilläkin aukoilla, jos vaan ollaan tarpeeksi lähellä kohdetta. Studiovalojen käytön kanssa kannattaa varmistaa kuvausetäisyys ennen töihin ryhtymistä, ettei tule yllätyksiä liian syvän terävyysalueen kanssa. Polttoväli voi olla myös ratkaiseva tekijä jos joudutaan kuvaamaan isompia pintoja. Suurennussuhde yleensä riittää kun kuvataan ruokaa, silti joskus voidaan joutua käyttämään makrokuvaukseen soveltuvia objektiiveja taikka loittorenkaita jos mennään syvemmälle itse kohteeseen. Normaaliobjektiivi taikka lyhyt makro taitaa ruokakuvan varsin kelvokkaasti. Riippuen siitä mitä kuvassa ajetaan takaa.

Ideaalein tilanne on sellainen jossa kuvan voi napata suoraan tietokoneella. Syväterävyysalue pysyy silloin hallinnassa joka otoksella. Kannattaa muuten aloittaa kuvaaminen siltä tasolta missä ruokailija istuisi ruokaan nähden ravintolassa. Se on se kuvakulma jossa ruoka on yleisesti totuttu näkemään. (Hampurilaiset ja muut tuotteet ovat tietenkin poikkeus). Kun peruskuvat on haarukoitu syväterävyyden osalta, voidaan aloittaa etsimään myös muita kuvakulmia. Kannattaa muistaa pitää kohde mahdollisimman tarkasti kuva-alan sisällä ettei kuva mene "poikki" väärästä kohdasta. Eli hieman väljempi rajaus toimii yleensä paremmin ellei kuvata nimenomaan yksityskohtia. Sweetspotin eli valitun tarkennusalueen hallittu syvyys tekevät maukkaan ruokakuvan. Kannattaakin valita todella huolellisesti se mitä asiakkalleen haluaa näyttää.

t. Hannu