Hallittua ja tarkkaan harkittua sekoittamista
Moni meistä varmaan on joskus pohtinut sitä että voidaanko omaan kameraan asentaa turvallisesti eri merkkinen objektiivi kiinni. Välillä kun se nurmikko tuntuu vihreämmältä siellä aidan toisella puolella ja "vieraissa" olisi pieni houkutus käydä. Mihin tahansa järjestelmäkameraan voidaan teoriassa asentaa minkä tahansa toisen järjestelmäkameran objektiivi. Johtuen kameran runkopaksuuksien välisistä eroista voi olla vaan että tarkennus äärettömään ei aina onnistukaan. Kun tullaan paksusta rungosta ohuempaan fokusointi äärettömään toimii, muttei valitettavasti päinvastoin.
Jos paksumpaan runkoon halutaan kiinnittää ohuemman rungon objektiiveja, tarvitaan negatiivisesti korjaavaa optiikkaa. Näiden korjaavien linssien valmistaminen on tietenkin kallimpaa kuin pelkän adapterilevyn koneistaminen, joten tälläisen linssillä varustetun adapterin hintakin on siten kalliimpi. Yksi ongelmista on erimuotoiset ja kokoiset peilikammiot. Joissain tapauksissa peili voi ottaa suoraan eri valmistajan objektiivin peräosaan kiinni. Joskus voi käydä niin että objektiivin peräosassa olevat ulkonemat ottavat kiinni johonkin muuhun osaan kameran sisällä kuten esim. peilikoteloon. Ideaalein tilanne on silloin kun kameroiden runkopaksuudet ovat vain muutaman millin päästä toisistaan. Adapterirengas kun vie väkisinkin sen millin muutaman rungon ja objektiivin välistä.
Aikoinaan ehkä yleisin tapa oli mättää vanhoja kunnon M42 kierteisiä optiikoita esim. Pentaxin K-sarjaan, Canonin EOS:iin, Minoltaan, Contaxiin taikka Yashicaan. Nykyään adaptareilla saa varsin ihmeellisiä kombinaatioita aikaiseksi. Nikkorit saa esimerkiksi EOS:iin kiinni, Hasselit Nikoniin, R Leicat Olympukseen jne. Adapterien valikoima lisääntyy koko ajan hurjasti ja mitä eriskummallisempia yhdistelmiä alkaa löytymään. Hyvä sikäli että kuvaaminen ei ole enää yhteen merkkiin rajoittunutta, voidaan poimia parhaat rusinat pullapitkoista ja työstää sillä mikä parhaiten kulloisenkiin hommaan soveltuu. Huono puoli on siinä että automaattiset ominaisuudet näillä mekaanisilla adaptereilla lähes aina vääjämättä menetetään. Jos kuitenkin tuijotetaan pelkästään optista laatua voidaan aika huikeitakin cocktaileja tehdä eri merkkien välillä. Esimerkkinä keskikokoa voidaan leipoa varsin huoletta kinareihin kiinni. Eri asia on sitten onko siinä mitään järkeä käytännön tasolla. Joskus on ja joskus taas ei.
Koska lähietäisyydellä tarkennus pelaa runkopaksuuksista huolimatta, on adapterit yleensä parhaimmassa käytössä silloin kun puhutaan lähialuekuvaamisesta. Makroilija saakin eniten hyötyä eri merkkien miksaamisesta. Lähikuvaamisessa joudutaan muutenkin yleensä tarkentamaan manuaalisesti lähelle, joten äärettömän menetyksellä eikä autofokuksella ole yleensä paljoakaan tälläiselle kuvaajalle merkitystä. Sen sijaan laadukkaita vanhoja makroiluun soveltuvia objektiiveja voi löytää divareista ihan naurettaviin hintoihin. Kekseliäs kuvaaja voi käyttää vaikka suurennuskoneen optiikkaa jos sellainen halvalla vaan jostain löytyy.
Optiikan swappausta voidaan suorittaa myös eri valmistusgeneraatioiden välillä. Canon FD objektiivin saa EOS:iin kiinni mutta toimenpide ei toteudu ilmaiseksi. Koska FD on ohuempi kuin EOS, toimii EOS tässä tapauksena loittona jolloin tarkennus menetettäisiin ellei negatiivisesti korjaavaa linssielementtiä olisi mukana. Korjaavan elementin vaikutukset kuvanlaatuun ovat tunnetusti heikentävät ja koska optiikka siirtyy kauemmaksi kenno-/filmitasolta, saattaa vinjetointiakin esiintyä.
Runkopaksuuksia eri valmistajilla:
55,00 mm T2
47,00 mm Leica R
46,50 mm Nikon
46,00 mm Olympus OM
46,00 mm Contarex
45,50 mm M42
45,50 mm Petri
45,50 mm Ricoh
45,50 mm Pentax K
45,50 mm Pentax Screw (M42)
45,50 mm Contax
45,50 mm Yashica FR, FX
44,50 mm Minolta AF
44,00 mm Canon EOS
43,50 mm Minolta MD
42,00 mm Canon FD
41,50 mm Miranda
40,50 mm Konica F
38,85 mm Olympus(4/3)
27,80 mm Leica M
Toimivia adaptioita:
Hasseblad -> Canon EOS
Hasseblad -> Nikon
Olympus 4/3 <- Pentax
Olympus 4/3 <- M42
Olympus 4/3 <- Nikon
Olympus 4/3 <- Leica R
Olympus 4/3 <- Contax/Yashica
Minolta AF <- M42
Minolta MD <- M42
Nikon <- M42
Nikon -> Canon EOS
Contax/Yashica -> EOS
Contax/Yashica -> M42
Leica R -> Canon EOS
Olympus OM -> Canon EOS
Rollei -> Canon EOS
Pentax K <- M42
Canon FD <- M42
t. Hannu
Jos paksumpaan runkoon halutaan kiinnittää ohuemman rungon objektiiveja, tarvitaan negatiivisesti korjaavaa optiikkaa. Näiden korjaavien linssien valmistaminen on tietenkin kallimpaa kuin pelkän adapterilevyn koneistaminen, joten tälläisen linssillä varustetun adapterin hintakin on siten kalliimpi. Yksi ongelmista on erimuotoiset ja kokoiset peilikammiot. Joissain tapauksissa peili voi ottaa suoraan eri valmistajan objektiivin peräosaan kiinni. Joskus voi käydä niin että objektiivin peräosassa olevat ulkonemat ottavat kiinni johonkin muuhun osaan kameran sisällä kuten esim. peilikoteloon. Ideaalein tilanne on silloin kun kameroiden runkopaksuudet ovat vain muutaman millin päästä toisistaan. Adapterirengas kun vie väkisinkin sen millin muutaman rungon ja objektiivin välistä.
Aikoinaan ehkä yleisin tapa oli mättää vanhoja kunnon M42 kierteisiä optiikoita esim. Pentaxin K-sarjaan, Canonin EOS:iin, Minoltaan, Contaxiin taikka Yashicaan. Nykyään adaptareilla saa varsin ihmeellisiä kombinaatioita aikaiseksi. Nikkorit saa esimerkiksi EOS:iin kiinni, Hasselit Nikoniin, R Leicat Olympukseen jne. Adapterien valikoima lisääntyy koko ajan hurjasti ja mitä eriskummallisempia yhdistelmiä alkaa löytymään. Hyvä sikäli että kuvaaminen ei ole enää yhteen merkkiin rajoittunutta, voidaan poimia parhaat rusinat pullapitkoista ja työstää sillä mikä parhaiten kulloisenkiin hommaan soveltuu. Huono puoli on siinä että automaattiset ominaisuudet näillä mekaanisilla adaptereilla lähes aina vääjämättä menetetään. Jos kuitenkin tuijotetaan pelkästään optista laatua voidaan aika huikeitakin cocktaileja tehdä eri merkkien välillä. Esimerkkinä keskikokoa voidaan leipoa varsin huoletta kinareihin kiinni. Eri asia on sitten onko siinä mitään järkeä käytännön tasolla. Joskus on ja joskus taas ei.
Koska lähietäisyydellä tarkennus pelaa runkopaksuuksista huolimatta, on adapterit yleensä parhaimmassa käytössä silloin kun puhutaan lähialuekuvaamisesta. Makroilija saakin eniten hyötyä eri merkkien miksaamisesta. Lähikuvaamisessa joudutaan muutenkin yleensä tarkentamaan manuaalisesti lähelle, joten äärettömän menetyksellä eikä autofokuksella ole yleensä paljoakaan tälläiselle kuvaajalle merkitystä. Sen sijaan laadukkaita vanhoja makroiluun soveltuvia objektiiveja voi löytää divareista ihan naurettaviin hintoihin. Kekseliäs kuvaaja voi käyttää vaikka suurennuskoneen optiikkaa jos sellainen halvalla vaan jostain löytyy.
Optiikan swappausta voidaan suorittaa myös eri valmistusgeneraatioiden välillä. Canon FD objektiivin saa EOS:iin kiinni mutta toimenpide ei toteudu ilmaiseksi. Koska FD on ohuempi kuin EOS, toimii EOS tässä tapauksena loittona jolloin tarkennus menetettäisiin ellei negatiivisesti korjaavaa linssielementtiä olisi mukana. Korjaavan elementin vaikutukset kuvanlaatuun ovat tunnetusti heikentävät ja koska optiikka siirtyy kauemmaksi kenno-/filmitasolta, saattaa vinjetointiakin esiintyä.
Runkopaksuuksia eri valmistajilla:
55,00 mm T2
47,00 mm Leica R
46,50 mm Nikon
46,00 mm Olympus OM
46,00 mm Contarex
45,50 mm M42
45,50 mm Petri
45,50 mm Ricoh
45,50 mm Pentax K
45,50 mm Pentax Screw (M42)
45,50 mm Contax
45,50 mm Yashica FR, FX
44,50 mm Minolta AF
44,00 mm Canon EOS
43,50 mm Minolta MD
42,00 mm Canon FD
41,50 mm Miranda
40,50 mm Konica F
38,85 mm Olympus(4/3)
27,80 mm Leica M
Toimivia adaptioita:
Hasseblad -> Canon EOS
Hasseblad -> Nikon
Olympus 4/3 <- Pentax
Olympus 4/3 <- M42
Olympus 4/3 <- Nikon
Olympus 4/3 <- Leica R
Olympus 4/3 <- Contax/Yashica
Minolta AF <- M42
Minolta MD <- M42
Nikon <- M42
Nikon -> Canon EOS
Contax/Yashica -> EOS
Contax/Yashica -> M42
Leica R -> Canon EOS
Olympus OM -> Canon EOS
Rollei -> Canon EOS
Pentax K <- M42
Canon FD <- M42
t. Hannu
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home