Tapahtumakuvausta syyssäässä

Erilaisia tapahtumia ja tilaisuuksia tulee varmasti jokaiselle eteen, myös harrastelijoille, joissa toivotaan kuvaajan tuottavan kuvia. Hää- ja juhlakuvaus ovat tästä ehkä äärimmäismpiä esimerkkejä joita harrastelijalle tulee. Jotkut harrastelijat sanovatkin kohteliaan ei ja ohjaavat kysyjät ammattilaisten puoleen. Mutta on myös tapahtumia joihin ei missään tapauksessa maksettua kuvaaja hankita mutta jotka harrastelijalle ovat hyviä paikkoja harjoitella ja ottaa tuntumaa tapahtumien kuvaukseen.

Kävin äskettäin kuvaamassa pienimuotoista ulkotapahtumaa jonne alkujaan otin kameran tietysti mukaan mutta alkusilmäykseltä ei mitään ihmeellisempää kuvattavaa osunut silmään. Meinasinkin jo laittaa kameran pois mutta tulin kysyneeksi järjestäjiltä haluavatko että otan kuvia tapahtumasta heille, paikalla näkyi olevan jo kaksi kuvaavaa paikallislehtitoimittajaakin. Koska vastaus oli kyllä ja olivat itseasiassa vähän niin ajatelleetkin kun minut sinne kutsuivat niin ei kun kamera valmiiksi ja silmät auki katsomaan kuvattavaa, siitä lähtökohdasta että saan kuvia eri esiintyjistä ja ohjelmanumeroista.

Näin syksyllä kannattaa varustautua edes pakastepussilla jonka saa kameran päälle vedettyä suojaamaan pahimmalta sateelta. Onneksi oli joskus pakastepussi tullut pakattua laukun pohjalle, pussista huolimatta kannattaa rankkasadetta väistellä koska se ei suojaa kuin tihkusateelta.Tämä keino ei ole kylläkään kuvausergonomiaa lisäävä väline. Aukon valinta peukalorullalla meni aikamoiseksi säätämiseksi kun se ei sujunutkaan totutulla tavalla. Tämä varoituksen sanana jos samaa pussia käytätte kameran päällä suojana.

Itse tapahtumakuvauksesta saa kuitenkin itselleen mielenkiintoisemman kun käy kuvaajan rooliin. Koska kuville on toivetta järjestäjän toimesta on liikkuminen kuvakulmien hakemisessa jopa suotavaa. On kuitenkin pidettävä mielessä että kuvaajan ei ole tarkoitus olla ohjelmanumero itsessään. Kuvakulman katselu kävelemättä turhaan yleisön eteen, kuvien ottaminen penkkirivien keskeltä ja sivuilta ja rohkeutta kävellä sinne lähemmäksi esiintyjää tuntematta oloaan noloksi ovat asioita jotka eivät tule kaikille luonnostaan mutta harjoittelemalla, pienimuotoisemmassakin tilaisuudessa, saa rohkeutta kuvata myös suuremmissa tilaisuuksissa. Suurta painetta jokaisen kuvan onnistumiseen ei ole tälläisessä tilaisuudessa koska järjestäjät ovat tyytyväisiä myös pienemmästä määrästä kuvia mutta samalla on hyvä pitää mielessä ajatus että kuvista olisi tarkoitus saada niin hyvät kuin mahdollista. Lisävaikeutta tuo toki ajoittainen sade ja se että ohjelmasta ei ole välttämättä hirvittävästi tietoa mitä se pitää sisällään jolloin valmistautuminenkin on varsin vähäistä. Sopivaa hetkeä odottaen voi koko esitys ehtiä loppumaan joten tulee kysymys haluatko ottaa riittävän hyvän kuvan mielestäsi vaiko vain hyviä kuvia? Pyrkiäkö ottamaan kuva ryhmästä jolloin tausta vuotaa pahastikin kuvaan, vaiko keskittyä vain yhteen esiintyjään neljästä tai viidestätoista?

Mitään yleispätevää ohjetta ei tuohon ole, paitsi että ota niitä kuvia mikäli mahdollista sekä pienestä joukosta että koko ryhmästä. Valikoi sitten miellyttävämmät kotona, kesken esityksen on turha käydä tutkimaan LCD:ltä missä kuvassa on hyvät ilmeet - jos on epävarmuutta niin ota perään kuva, kaksi tai kolme. Eroaako filmikuvaus tässä digistä? Ei, koska jos filmillä kuvatessa on tuntemus että kuva ei onnistunut otat toisen. Digillä asian voi nopeasti tarkistaa halutessasi tietenkin mutta esitykset voivat olla yllättävän lyhyitä ja itselle on hyvä haaste ottaa kuva jokaisesta esityksestä. Sillä tavalla, ainakin mielestäni, oppii nopeatempoiseen tapahtumien kuvaamiseen ja kehittää itselleen silmää reagoida & kuvata tilanteita. Ja jos jokin esitys jää välistä niin sitä on turha jäädä harmittelemaan vaan jatkaa seuraavan kuvaamisella ja ehkä jopa seurata jotain esityksiä välillä että tietää minkälaisessa tilaisuudessa tuli käytyä.

Yleisöä ei tulisi unohtaa jos järjestäjät haluavat kuvia ja kannattaa myöskin kiertää paikkaa esitysten välillä, esimerkiksi kuvata yhdestä esityksestä alku ja toisesta loppu, katsellen muutakin kuvattavaa joka voisi miellyttää järjestäjiä ja antaa heille muistoja tapahtumasta. Kattauksia, vieraskirjoja, koristeita, lapsia jotka leikkivät, jotain ylipäätään mikä pistää silmään.

Kuvat eivät tietenkään ole yleensä kovin suurta taidetta kun kuvaa tällä tavalla. Siinä enemmänkin pyritään taltioimaan tapahtumaa mutta ajatuksena onkin että sen pystyisi tekemään mahdollisimman hyvällä lopputuloksella. Edes jossain määrin itsensä ja erioten tapahtuman järjestäjien mielestä.

t.Vesku