perjantaina, lokakuuta 20, 2006

Asiaa puoliharmaasuotimista (Osa 1.)

Maisemakuvaksessa törmätään useasti siihen seikkaan etta taivas ylivalottuu horisonttilinjan alaosaan verrattuna. Syynä tähän on taivaan monta aukkoa suurempi valoisuus etualaan verrattuna. Maassa on harvemmin niin kirkkaita pintoja jotka pärjäisiäat taivaalle valoisuuskontrastissa. Digikameroiden rajallinen dynamiikka ei tee asiasta yhtaan sen helpompaa. Moni aloitteleva kuvaaja ihmetteleekin sitä että miksi kaikissa kuvissa taivas nayttaa niin puhkipalaneelta. Kaikki kuvaushetkella taivaalla ihmissilmällä näkyneet yksityiskohdat ovat kadonneet omille teilleeen vaikkakin etuala on lähes oikein valottunut.

Kameran sisäinen mittausjarjestelmä (mallista riippuen) laskee yleensä valitusta mittaustyylistä riippuen joko tarkennuspisteen lohkomittauksen, prosentuaalisen keskikohdan, keskustapainotteisen mittauksen taikka pistemittauksen mukaisesti sen mitä kohtaa kuvan valonmittauksessa painotetaan. Oli valittu mittaustapa ihan mikä tahansa ja vaikka taivaan ja etualan erotus olisi absoluuttisen tarkasti mitattu ja valotus tehtaisiin näiden kahden mittauksen keskiarvon perusteella, ei digitaalikameran dynamiikka välttamatta riitä koskaan toistamaan valittua mittauskaistaa kokonaisuudessaan. Esimerkiksi Canon EOS 400D:n dynamiikka on 8,4 aukkoa raw formaatissa. Ihmissilmän dynamiikka on parhaimmillaan n. 15 aukkoa jos otetaan sen sopeutuminen huomioon.

Täydelliseen valotuksen hallintaan on kaksi erilaista tyyliä. Valotus voidaan tehdä tuplana jalustalta jolloin tuloksena saatavat puoliskot yhdistetään myöhemmin kuvankasittelyohjelmassa. Toinen tapa on käyttää hyvaksi puoliharmaasuodinta itse kuvaustilanteessa. Nyt paneudutaan tähan jälkimmaiseen tekniikkaan, eli puoliharmaasuotimiin.

Puoliharmaasuotimen pääasiallisena tehtavana on tasata taivaan ja maan valiset valoisuuserot. Markkinoilla on monentyyppisia erilaisia puoliharmaasuotimia. Suotimia loytyy seka lasista etta muovista valmistettuina. Materiaalia oleellisempana erona on suotimen kiinnitystapa objektiiviin. Puoliharmaasuotimia on sekä perinteisinä objektiiviin kierrettavinä versioina etta erilliseen telineeseen asennettavan tyyppisinä. Laadulliset erot näiden kahden eri kiinnitystavan välilla eivät välttamattä ole kovinkaan suuria. Suurimman eron tekee se etta telineellisellä kiinnityksella varustetut suodinmallit ovat yleensa huomattavasti joustavampia erikokoisten suodinkierteiden kanssa. Siina missä kierteellinen suodin kay vain yhteen kierrekokoon saadaan telinemallinen suodin sopimaan kaikkiin eri etukierteisiin. (Toki stepdown renkailla voidaan kierteellisiä suotimiakin asentaa alikokoisiin etukierteisiin mutta melko rajoitetusti.) Suotimen vieminen kauemmaksi etulinssista erikokoisilla adaptereilla saattaa helposti aiheuttaa voimistuvaa vinjetointia.

Aina kun objektiivien eteen kasataan lisää tavaraa kasvaa optisten virheiden todennäköisyys. Puoliharmaasuotimien kanssa yleensä eniten harmia aiheuttavat erilaiset suodattimista itsestaan aiheutuvat heijastukset eli flaret. Jos objektiviin eteen joudutaan kasaamaan useampia erilaisia suotimia, ongelma korostuu entisestaan. Kannattaa yrittää pärjätä lukumääräisesti mahdollisimman vähäisellä mutta tarpeeksi tehokkaalla suodatuksella. Mielummin kantsii satsata suoraan sopiviin suodinmalleihin ja tarvittavaan tehokkuuteen. Vähempi lukumäärä on suotimien kanssa parempi ja laadukkaat suotimet maksavat itsensa takaisin nopeasti.

Kun suodatinta valitaan kannattaa jo ostovaiheessa miettiä mahdollisimman tarkkaan millaiseen käyttötarkoitukseen suodin on ylipäätään tulossa. Puoliharmaasuotimia löytyy nimittain kiitettävästi erilaisilla tehokkuuksilla. Myos suodatuksen li'un jyrkkyys on yleensa vapaasti valittavissa. Omien kokemuksieni perusteella tehokkaamaat suodattimet ovat yleensa käyttokelpoisempia kuin ihan miedoimmat mallit. (Esimerkkinä: Cokin P120 joka on yleisesti ottaen aivan liian tehoton.) Liukusavyn jyrkkyys on lähinnä siitä kiinni mitä maastossa näkyy. Jos kuvataan merellä on jyrkempi liuku yleensä parempi. Jos kuvataan maastossa jossa esimerkiksi on puita näkyvissä ja horisonttilinja ei ole selkeä, niin pehmeäpi liukuma suotimessa saattaa olla se kannattavampi vaihtoehto.

t. Hannu