Carl Zeiss Planar 85mm 1.4 T*
Tällä kertaa testattiin Zeissin 85 millistä muotokuvalasia. 1.4/85mm on perusversio, niille joilla rahaa piisaa löytyy myös aavistuksen rankempi 50-vuotis juhlamalli 1.2/85mm, jota on valmistettu vain rajoitettu erä. Siinä missä tavallinen 1.4 maksaa noin 370-600 euroa käytettynä, saattavat 1.2:ien hinnat pyöriä helposti useissa tuhansissa euroissa. Kirjoitushetkellä käyttämätöntä juhlamallia yrittää joku kaupitella ebayssa "vaatimattomalla" 4500 eurolla. 85 millinen Contax Zeiss on muotokuvauspiireissä varsin arvostettua tavaraa. Viisi ryhmää ja kuusi elementtiä sisältävänä sen rakenne on hyvin yksinkertainen. 85 millisiä valovoimaisia optiikoita yleisesti ottaen mukaillen sen etuelementti on iso halkaisijaltaan. Koska runko on rakenteeltaan varsin ohut, varastaa etuelementin suhteellisen kookas lasipinta varmasti kaiken huomion. Tämä lasi on yksinkertaisesti hiton seksikäs, varsinkin vastavalosuojan kera. Alkuperäisiä vastavalosuojia kasivitoseen on tarjolla teräksestä ja kumista valmistettuna.
Mikäs muu sen asiallisempaa kuin testata kuvausta siinä maastossa mihin lasi on alunperinkin suunniteltu. Pyydetäänpä siis valokuvamalli paikalle. Kuvaustilanteessa tuntuma linssiin on heti alkuun kiitettävä. Himmenninrengas on jämäkästi porrastettu ja tarkennus toimii jouheasti olematta kuitenkaan liian lepsu taikka jäykkä. Massaa lasilla on kohtuullinen 595 grammaa. (1.2 versio painaa 875 grammaa.) 5D:n kanssa siinä on jo tarpeeksi, käsi ei hetkessä väsy mutta manuaalitarkenteisiin tottumattomana päätän jatkaa kuvausta heti alusta pitäen jalustalta. Ratkaisu osoittautuukin oikeaksi, varsinkin studiolamppujen vaatimattomien (250W) muotoiluvalojen ja tarvittavan himmennyksen takia tarkennus hämärässä vaatii kuvaajalta heti huomattavasti enemmän kuin luottaminen pelkkään automaattitarkennukseen. Alkuun käsitarkenteinen kuvaaminen vaatii hieman totuttelua, pienen treenauksen jälkeen homma alkaa toimimaan eikä tarkennukseen kiinnitä enää varsinaisesti huomiota.
Täydellä aukolla kuvaaminen vaatii vielä pitkää harjoittelua koska syväterävyyspalkki sitä käytettäessä on todella ohut. Tarkennuksen ei tarvitse olla paljoa metsässä kun peli on jo menetetty. Kevyehkö himmennys auttaa aina, mutta silti terävyysalueen täydellinen hallinta vaatii harjoittelua ennen aateloitumista käytännön toimien kanssa. Kohteen ja filmitason plaanin pitää olla kohdillaan justiinsa eikä melkein. Photodo:n testitulos 4,6 kielii siitä että kysymyksessä on kohtuullisen hyvin piirtävä linssi. Resoluutiokartoissa harvoin kuitenkaan on mainintaa siitä kuinka hyvin linssit toistavat värejä. Tässä tapauksessa pitää erityisesti nostaa hattua linssin väritoiston autenttisuudelle, ihon kuulto ja sävyt toistuvat erittäin luonnollisina. Ihan samalla tavalla kuin oikeassa elämässäkin.
Malli: Marita Klaavu
t. Hannu
Mikäs muu sen asiallisempaa kuin testata kuvausta siinä maastossa mihin lasi on alunperinkin suunniteltu. Pyydetäänpä siis valokuvamalli paikalle. Kuvaustilanteessa tuntuma linssiin on heti alkuun kiitettävä. Himmenninrengas on jämäkästi porrastettu ja tarkennus toimii jouheasti olematta kuitenkaan liian lepsu taikka jäykkä. Massaa lasilla on kohtuullinen 595 grammaa. (1.2 versio painaa 875 grammaa.) 5D:n kanssa siinä on jo tarpeeksi, käsi ei hetkessä väsy mutta manuaalitarkenteisiin tottumattomana päätän jatkaa kuvausta heti alusta pitäen jalustalta. Ratkaisu osoittautuukin oikeaksi, varsinkin studiolamppujen vaatimattomien (250W) muotoiluvalojen ja tarvittavan himmennyksen takia tarkennus hämärässä vaatii kuvaajalta heti huomattavasti enemmän kuin luottaminen pelkkään automaattitarkennukseen. Alkuun käsitarkenteinen kuvaaminen vaatii hieman totuttelua, pienen treenauksen jälkeen homma alkaa toimimaan eikä tarkennukseen kiinnitä enää varsinaisesti huomiota.
Täydellä aukolla kuvaaminen vaatii vielä pitkää harjoittelua koska syväterävyyspalkki sitä käytettäessä on todella ohut. Tarkennuksen ei tarvitse olla paljoa metsässä kun peli on jo menetetty. Kevyehkö himmennys auttaa aina, mutta silti terävyysalueen täydellinen hallinta vaatii harjoittelua ennen aateloitumista käytännön toimien kanssa. Kohteen ja filmitason plaanin pitää olla kohdillaan justiinsa eikä melkein. Photodo:n testitulos 4,6 kielii siitä että kysymyksessä on kohtuullisen hyvin piirtävä linssi. Resoluutiokartoissa harvoin kuitenkaan on mainintaa siitä kuinka hyvin linssit toistavat värejä. Tässä tapauksessa pitää erityisesti nostaa hattua linssin väritoiston autenttisuudelle, ihon kuulto ja sävyt toistuvat erittäin luonnollisina. Ihan samalla tavalla kuin oikeassa elämässäkin.
Malli: Marita Klaavu
t. Hannu
4 Comments:
Ohhoh, siinäpä onkin astetta tyylikkäämpi linssi ! Jos saa udella niin mistä oikein hankitte kaikki nämä zeiss kamat?
Ebayn kautta euroopasta nämä ovat tulleet.
" - - tarvittavan himmennyksen takia tarkennus hämärässä vaatii kuvaajalta heti huomattavasti enemmän kuin luottaminen pelkkään automaattitarkennukseen."
Tästä kohdasta jäi hieman ristiriitainen olo - onko kyseisessä Zeissin objektiivissa automaattitarkennusta, ja jos on, toimiiko se sovitteen kanssa asennettun digirungon kanssa, vai oliko lauseessa vain tarkoitus verrata Zeissilla kuvaamista yleisesti AF-optiikoihin? ;)
Lisäkysymys: riittääkö 5D:n oma tähyslasi kokemuksenne perusteella riittävän hyvään ja luotettavaan tulokseen manuaalitarkenteisten objektiivien kanssa, tai siis käsitarkennuksessa yleensä? Olen haaveillut joskus hankkivani yhdistelmän 5D ja jokin noista http://www.brightscreen.com/digitalcameras.html - lieneekö turhaa hifistelyä? :P
t. Lauri
Contax SLR sarjaan suunnatut Carl Zeissit ovat kaikki manuaalitarkenteisia. Toimii tietenkin siis sovitteellakin manuaalisesti. Av ja M ohjelmat pelaavat. Ongelma perinteiseen kameraan verrattuna on siinä että missä normaalikamerassa tarkennus yleensä tapahtuu täydellä aukolla, joudutaan Contax CZ/Canon combossa pelailemaan manuaalisen himmennyksen kanssa. Eli jos on oikein pimeä paikka, niin pitää tarkentaa ensiksi täydellä aukolla ja himmentää vasta sen jälkeen jos on tarvis. Käytännössä kuitenkin tuo himmennettynä tarkennuskin toimii mallikkasti, jos vaan valoa piisaa. Tervävyysaluekin simuloituu siinä samalla. =)
Rauhallisessa kuvaamisessa 5D:n oma tähyslasi on periaatteessa ainakin itselläni täysin riittävä. Tuntuma manuaalitarkenteiseen kuvaamiseen on kuitenkin jokaisen haettava henkilökohtaisesti. Tarjolla on onneksi myös muita tähyslaseja, joista osa on tarkoitettu juurikin manuaaliseen tarkennukseen. Asia selviää pelkästään kokeilemalla.
Automaatitarkennukset ovat tulleet kameroihin vasta parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Siihen asti pärjättiin lähes sata vuotta manuaalitarkennuksella. Miksipä siis ei enää pärjättäisi?
t. Hannu
Lähetä kommentti
<< Home