Sigma 10-20mm F4.0-5.6 EX DC HSM

Tällä kertaa testissä on täällä Hong Kongissa edullisesti myynnissä oleva superlaajis. Koska kroppikertoimella varustettu EOS 350D kakkosrunko jäi laajakanttipäässä hieman vajaaksi, päätin kokeilla Sigman 10-20mm f/4.0-5.6 objektiivia. Canonin 1.6 kroppikertoimella kyseinen lasi antaa saman kuvakulman kuin 16-32mm laajis 35 millisessä maastossa. Jyrkkä 10 millinen laajakulma ei voi tulla kuitenkaan ilmaiseksi, vääristymiä on luvassa. Linssin kapea piirtoympyrä on pelkästään kroppirunkoihin tarkoitettu. 1D:n 1.3 kroppikerroin aiheuttaa jo kulmien tummumisen, vinjetoinnista puhumattakaan. Objektiivin toki saa kiinni vaikka täyden kennon kameraan, mutta silloin tummumaton kohta lienee 8 megasta hieman ylöspäin. Objektiivi vinjetoi jo 8 megapikselin kamerassa täydellä aukolla kiitettävästi, mutta aukon pari himmentämällä oireesta pääsee hienosti eroon.

10-20mm Sigmaa on kovasti kehuttu monessakin paikassa. Eräs meriiteistä on Tipan kaupallinen "Best consumer lens 2006" -palkinto. Lisäksi linssi on parjännyt kohtuullisesti lukuisissa laajakantteja käsittelevissä lehtitesteissä. Sigman 10-20mm piirtää paikoitellen paremmin kuin EF 17-40mm f/4 L Canon ja tämä on todella hauska piirre 320 euron arvoisessa optiikassa. Alunperin Sigma oli ajatellut 10-20:sen hintatason jonnekin 700-800 dollarin hujakoille. Sittemmin hinnat on pudonneet melko reippaasti kaikkialla muualla paitsi Suomessa.

Sigman 10-20mm on varustettu kolmella SLD (Special Low Dispersion) ja kolmella asfäärisesti hiotulla elementillä. Tarkennus hoituu näppärästi ja hiljaisesti HSM moottorin avulla. Sisäinen konstruktio muodostuu 14 elementistä 10 eri ryhmässä. Himmennin on kuusilehtinen ja suodinkierre 77 millinen. Objektiivi toimii sisäisellä tarkennuksella joka mahdollistaa ulkopuolisten suotimien monipuolisen käytön (pienin varauksin*). Etummainen linssi ei työnny suodinkierteen läpi. Massaa objektiivilla on 470 grammaa, joka on jo kohtuullisen painava kevyen 350D:n keulilla. Lähin tarkennusetäisyys on 24 senttiä, joten laajakulmaiset makrokuvat onnistuvat sangen mukavasti nekin. Objektiivin mukana tulee Sigman tyyliin myös vastavalosuoja ja vyöhön sopiva kantopussi.

Kuvissa yllättää se että 10 millin asennossa optiikka on taipuvainen mietoon tynnyrisäröön eli kuva hieman pullistuu keskeltä. Kun zoomia kääntää telelle niin vääristymä muuttuukin yllättäen päinvastaiseen suuntaan tyynysärön suuntaiseksi. Ilmiö on telepäässä näkyvämpi. Tämä on hyvä tietää ennen kuvauskeikkaa ettei tule ikäviä yllätyksiä. Hong Kongin horisonttilinjan kuvaamisessa ilmiö tuli helposti esille zoomattaessa telelle. Vääristymä riippuu siitä että minne tähtää ja millä polttovälillä kuvaa. Aluksi kuvaaminen voi olla vähän hankalaa mutta vääristävään ominaisuuteen tottuu todella nopeasti kun vaan tietää mitä on tekemässä. Jossain normaalimmassa maisemassa missä ei ole rakennuksia ym. suoria pintoja tällä edellä mainitulla asialla ei ole juurikaan merkitystä. Maisemakuvissa Sigman suorituskyky ei jätä takuulla ketään kylmäksi. Laajispää tuottaa täysin suoran horisonttilinjan jos horisontin sektori on n. 40-50% keskialueen sisällä. Esimerkkinä 5D ja 17-40 f/4 kombo vääristää jo selvästi horisontin 2/3 rajauksessa ja tynnyrisäröä joudutaan korjaamaan aina erikseen. Sigmassa sama ongelma esintyy mutta hillitysti ja ainoastaan telepäässä. Laajispää on uskomattoman puhdas vääristymistä.

Positiivista objektiivissa on se että sen tuottamat värit ovat varsin neutraalit. Sigmoille tyypillinen keltavihreähkö yleissävytys loistaa poissaolollaan. Myönteistä on myös se miten jämäkältä objektiivin yleinen rakenne vaikuttaa, varsinkin sen hintataso huomioiden. Linssi pärjää erittäin hyvin paikoissa missä yleensä esintyy purppurareunaisuutta. Tämä varmasti johtuu asfääristen elementtien läsnäolosta. Vastavalon kesto on myös kohtuullinen, muttei huippuluokkaa. Objektiivin heikoin lenkki on ehdottomasti vinjetointi ja telepään säröt. Cokinin P-sarjan suodinteline saattaa sitä käytettäessä näkyä kuvassa. Suodinpidikkeen kuvan reunoille aiheuttama jälki on kuitenkin melko helppo korjata myöhemmin kuvankäsittelyohjelmassa. Sigma 10-20:n valovoima on myös heikko mutta se paistaakin suoraan hinnassa, joten siitä on periaatteessa ihan turha motkottaa. Äärimmäinen reunapiirto on hieman suttuinen mutta sekin kohtuullinen, kuvan keskustan ollessa aivan järkyttävän terävää. Hintataso huomioiden kysymyksessä on erittäin suositeltava hankinta varsinkin maisemakuvaukseen.

+ resoluutio on erittäin hyvä
+ laajispään säröttömyys keskellä
+ tarkennus on kohtuullisen nopea
+ purppurareunaisuuden kontrolli
+ varusteet
+ rakenne on jämäkkä
+ hinta (ei koske Suomea)

- valovoima
- vinjetointi täydellä aukolla
- särö etenkin telepäässä
- suodattimien käyttö vaatii joissain tapauksissa jälkityöstöä

t. Hannu

P.S testikuvat DIY HDR, joten väreillä ei mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Tokina 12–24mm, Tamron 11–18mm ja Sigma 10–20mm PopPhoton testissä...

Sigma 10-20mm SLR Gearin testissä...