Avoimin mielin kuvaamaan

Syksyllä on pimeää, sateista ja kuvattavaa löytyy huonosti kesän runsauden jälkeen? Lähiympäristöstä ei tunnu löytyvän mitään kuvattavaa? Ei nyt ihan noinkaan. Jos kuvaaminen maittaisi mutta mistään ei tunnu ilmestyvän mitään aihetta kulman takaa kannattaa sellainen luoda itse. Ota kamera mukaan ja käy tekemässä kävely lähimetsään, puistoon, kortteliin tai teollisuusalueelle. Kävele, katsele esineitä alhaalta ja ylhäältä. Älä arvioi kohteita pelkästään seisaaltasi vaan mene kohteen tasolle ja mieti millä tavalla voisit tuoda sen mielenkiintoisemmin esille. Sateen jälkeen sienet ovat parhaillaan vaikka siinä polvet saattavatkin kastua jos ei varaudu siihenkin tilanteeseen. Tiiraile kohteita vastavaloon, käytä täytesalamaa tai heijastinta varjopuolelle tarvittaessa. Tai kuvaa silhuettina. Katsele kohteita kameran etsimen lävitse vaikka et ottaisikaan niistä kuvia, kallista kameraa ja riko perinteinen tapa esittää kohde. Kävellessä puiden alla katsele välillä ylöpäin tai puun pintaa alaspäin. Kaupungissa voi kävellä katse suunnattuna ylös tai alas eikä sitä edes katsota niin kieroon kuin jonkin yksityiskohdan ääressä ryömimistä.

Kuvaaminen harrastuksena tulisi tarkoittaa että kuvaaminen on hauskaa, tai siitä saa vähintääkin henkistä mielihyvää. Kaikkien kuvien ei tarvitse olla mestariteoksia eikä kaikkia kuvia tarvitse jakaa näytillekään. Etsimällä kuvauskohteita paikasta jossa ei ensinäkemältä tunnu olevan mitään kuvattavaa saa aktivoitua ajatukset kuvaamiseen paljon paremmin ja huomaa katsovansa asioita eri tavalla kuin peruskävelyasennosta. Ja jos filmin tuhlaaminen ei kiinnosta voi kuvia ottaa vaikka ilman filmiä, kuvaamisen ilosta. Tai pelkästään katselemalla kohteita ja mallaamalla minkälaisia kuvia niistä voisi tulla.

Itsensä haastaminen on myös asia, tarkoituksena saada otettua kuva jostain kohteesta joka ei alkunäkemältä tunnu mitenkään kuvaukselliselta. Studiokuvausta varten voi vaikka käydä hakemassa jonkin kohteen, esimerkiksi kiven tai kävyn, kentältä ja harjoitella sen jälkeen sen kuvausta kotioloissa. Ihmisiä tuolla keinoin ei malliksi taida saada, siinä vaaditaan jo puhelahjoja sekä hyvää tuuria. Malleja saattaa kuitenkin löytyä aiemmin mainitsemani harrastekuvauksen puolelta helpommin kuin katugalluppia tekemällä.

Syksy on hienoa aikaa kuvaamisen kannalta. Ruska alkaa vihdoin pakkasöiden jälkeen ilmestyä ja aamuisin maa on kuurassa lämpötilan kääntyessä laskuun. Auringon sulattaessa kuuran lehtien päältä antaa kosteus lehden väreille lisää syvyyttä ja kuvauksellisuutta. Hyviä syitä ottaa syksyisiä kuvia. :)

t.Vesku