Leican uutuudet
Leica M8
Uusi mittaetsindigi. Edestä katsoen kamera ei juuri eroa edellisestä M7-mallista mutta sisältä ja takaa löytyykin sitten paljon uutta. Filmin tilalla on Kodakin 10.3 megapikseliä vastaanottava CCD-kenno. ISO-herkkyys lähtee 160:sta ja päättyy arvoon 2500, välillä voi valita arvot 320,640 ja 1250. Kenno on hiukan filmiä pienempi, antaen kameralle rajauskertoimen 1.33 suhteessa kinofilmiin. Suljin sulkeutuu hitaimmillaan 8 sekunnissa ja nopeimmillaan 1/8000 sekunnissa ja on aiemmista Leicoista poiketen metallinen kankaisen sijaan. Valotusta voi korjata 1/3 aukon askelin -3:sta +3:een. Salaman synkroniaikana on 1/250. Salamassa on käytössä M-TTL mittausmoodi, joka laskee tarvittavan valotuksen esisalaman välähdyksestä. Salamakenkään sopii Leican SF 24D tai mikä tahansa salama joka on SCA (System Camera Adaption) -yhteensopiva.
Kuvat voi tallentaa JPEG:ksi, josta on valittavissa kaksi tarkkuutta, tai sekä DNG että JPEG-muotoihin samanaikaisesti. Väriavaruudeksi voi valita ECI RGB, Adobe RGB tai sRGB. Kuvat tallentuvat joko SD tai SDHC-korteille. Kameran voi kytkeä myös USB 2.0:n kautta tietokoneeseen jolloin liitynnän avulla onnistuu kameran kauko-ohjaaminen.
Valkotasapainon voi asettaa johonkin kuudesta esivalinnasta, käyttää automaattia, asettaa itse manuaalisesti tai asettaa Kelvin-asteikon mukaan (2000 - 13100 K).
TFT-näyttö on 2.5" kooltaan, hyödyntää kuvan näyttämiseen 230 tuhatta pikseliä, ja kuvista saa RGB-histogrammin katseltavaksi. Samalla sävyttömäksi ylivalottuneet alueet välkkyvät ruudussa totuttuun tapaan. Kameran valikot näytössä ovat selkeät ja käyttöliittymän suunnittelu vaikuttaa onnistuneelta.
Kameraan käyvät kaikki M-sarjan objektiivit. Uudemmat objektiivit ovat koodattuja bajonetin nastojen kautta ja niiden myötä M8 tietää korjata tarvittaessa kuvaa. On kuitenkin joitain Leica-yhteensopivia objektiivejä joita ei voi käyttää tämän kameran kanssa johtuen M8:n erilaisesta rakenteesta.
Hintaa M8-kameralle on tulossa reiluhkosti. 3000 punnan (n. 4400 euroa) hintalappu ei tee tästä kamerasta jokaisen uutta hyllynkoristetta mutta syytä olisikin että nämä kamerat hankittaisiin kuvaamista eikä näytteilläoloa varten. Kameran kuori on metallinen joten näiden pitäisi kestää myös sitä käyttöä. Painoa kameran rungolla on akun kanssa hiukan vajaat 600g.
Tri Elmar M 16-18-21 mm F4 ASPH
Leica julkisti myös uuden objektiivin, joka toimii niin uudessa M8 mallissa kuin missä tahansa Leican M-mallisarjalaisessa. Uutena piirteenä Leica on luonut linssikoodauksen josta M8 hyötyy eritoten. Tämän merkinnän avulla kamera tietää objektiivin ja osaa sen jälkeen automaattisesti korjata esimerkiksi vinjetointia kuvasta. Raakamuodossa kuvia tallennettaessa tätä korjausta ei kuitenkaan tehdä automaattisesti. Tri Elmar M 16-18-21 on objektiivi jossa on valittavissa kolme polttoväliä. Tarkentuu lähimmillään puoleen metriin ja siinä on pienin aukko 22, suurimman ollessa f4. Painoa lasilla on noin 350g.
Leica Elmarit-M 28 mm F2.8 ASPH
Toinen Leican julkistamista objektiiveista. Paremmalla valovoimalla ja pidemmällä polttovälillä varustettuna kuin kanssalasinsa mutta kooltaan huomattavasti pienempänä se antaa katukuvaajalle erinomaisen kuvakulman kohteisiin (37mm kinovastaava). Tarkentuu lähimmillään 0.7 metriin ja painoa tällä objektiivilla on vain 180g.
Leica Universal Wide Angle Finder M
Laajakulmaisempi mittaetsin. Tämä 150 grammaa painava etsin voidaan kytkeä mihin tahansa kameraan jossa on salamakenkä ulkoiselle salamalle. Etsimen saa säädettyä polttoväleille 16,18,21,24 ja 28. Leica M8:n oma mittaetsin säätyy laajimmillaan 24mm arvoon joten laajakulmaisen objektiivin hyödyntäminen vaatii ulkoisen etsimen.
Leica julkisti myös muita kameroita:
Leica DIGILUX 3
DSLR Leican brändin alla. 4/3 -koon bajonetilla varustettu 7.5 megapikselin kamera jossa on säilytetty vanha Leican käyttöliittymä. Kamera näyttää edestäpäin vanhalta mutta samalla tyylikkäältä.
Kameran ohessa Leica julksti siihen sopivan objektiivin: LEICA D VARIO–ELMARIT 2.8-3.5/14-50mm ASPH. Polttovälialueeltaan käyttökelpoinen ihmis- ja katukuvaukseen erioten ja objektiivissa on mukana kuvanvakaaja. Rajauskertoimena on käytettävä lukua 2 jotta objektiiveissa päästään kinofilmikoon vertailtaviin pituuksiin.
Kuvat tallentuvat muodoissa RAW + JPEG, JPG (kahdella eri tarkkuudella). Tarkennuksen voi valita seuraavista:Single Shot AF, Continuous AF, Käsitarkennus. ISO-arvoja on käytettävissä: Auto, 100, 200, 400, 800, 1600.
Suljinajoiksi voi valita 60 - 1/4000 tai bulb-valotuksen. Ulkoisen salaman synkroniaika on 1/160. Puskuriin saa parhaimmillaan 6 RAW-kuvaa ja nopean muistikortin kanssa JPEG-kuvia voi ottaa puskurin koskaan täyttymättä. Muistikortiksi käyvät SD ja SDHC-kortit.
Runko on osittain metallinen ja osittain muovinen. Painoa kameran rungolla on n. 600g.
Leica V-LUX 1
Tämä näyttää jo enemmän nykypäivälle tavanomaisemmalta paremmalta pokkarilta. Leican ylempien kameroiden tyylistä ei ole jäljellä kuin Leican punainen merkki. Kenno antaa kuviin 10.1 megapikseliä ja kuvien kuvasuhde on 4:3. Kuvan voi ottaa RAW tai JPEG-muodossa, JPEGissä on valittavissa kaksi eri tarkkuutta. Kameran ytimenä kehrää Venus Engine III-prosessori. Objektiivi on 35-420mm polttoväliltään kinovastaavana, ollen valovoimainen telepäässäkin (F3.7) pienimmän aukon ollessa F11. Kuvanvakaaja mahdollistaa noinkin pitkän polttovälin käyttämisen muutenkin kuin Suomen kesässä. Laajakulmapäässä valovoima on F2.8. Kamerasta löytyy salamakenkä ulkoiselle salamalle. ISO-arvoja löytyy alkaen ISO 80:stä aina korkean tilan 3200:aan asti.
Kamera painaa noin 730 grammaa joten ihan köykäisestä mallista ei ole kyse. Paino kuitenkin tuo vakautta ja tämäntyyppisen kameran on tarkoitus istua käteeen hyvin ja tuntua kameralta.
Leica D-LUX 3
Hiukan enemmän Leicamainen ulkonäöltään. Punainen merkki erottuu selvästi ja kamera on muutenkin tyylikkään oloinen. Käyttöliittymä ei kuitenkaan ole perinyt vanhojen Leicojen ominaispiirteitä vaan on 'perinteisen' digipokkarin oloinen. Megapikseleitä on 10.2 ja kameralla voi kuvata 4:3, 16:9 ja 3:2 kuvasuhteissa. Kuvat voi ottaa RAW tai JPEG-muotoon.
Objektiivi on 28-112 mm kinovastaavana, suurimman aukon ollessa laajakulmapäässä F2.8 ja telepäässä F4.9. Aukon voi himmentää pienimmillään arvoon F8.
Kamerassa on optinen kuvanvakaaja, 2.8" TFT näyttö, USB 2.0 ja se painaa noin 200 grammaa.
Leica Cameran kotisivut
t.Vesku
Uusi mittaetsindigi. Edestä katsoen kamera ei juuri eroa edellisestä M7-mallista mutta sisältä ja takaa löytyykin sitten paljon uutta. Filmin tilalla on Kodakin 10.3 megapikseliä vastaanottava CCD-kenno. ISO-herkkyys lähtee 160:sta ja päättyy arvoon 2500, välillä voi valita arvot 320,640 ja 1250. Kenno on hiukan filmiä pienempi, antaen kameralle rajauskertoimen 1.33 suhteessa kinofilmiin. Suljin sulkeutuu hitaimmillaan 8 sekunnissa ja nopeimmillaan 1/8000 sekunnissa ja on aiemmista Leicoista poiketen metallinen kankaisen sijaan. Valotusta voi korjata 1/3 aukon askelin -3:sta +3:een. Salaman synkroniaikana on 1/250. Salamassa on käytössä M-TTL mittausmoodi, joka laskee tarvittavan valotuksen esisalaman välähdyksestä. Salamakenkään sopii Leican SF 24D tai mikä tahansa salama joka on SCA (System Camera Adaption) -yhteensopiva.
Kuvat voi tallentaa JPEG:ksi, josta on valittavissa kaksi tarkkuutta, tai sekä DNG että JPEG-muotoihin samanaikaisesti. Väriavaruudeksi voi valita ECI RGB, Adobe RGB tai sRGB. Kuvat tallentuvat joko SD tai SDHC-korteille. Kameran voi kytkeä myös USB 2.0:n kautta tietokoneeseen jolloin liitynnän avulla onnistuu kameran kauko-ohjaaminen.
Valkotasapainon voi asettaa johonkin kuudesta esivalinnasta, käyttää automaattia, asettaa itse manuaalisesti tai asettaa Kelvin-asteikon mukaan (2000 - 13100 K).
TFT-näyttö on 2.5" kooltaan, hyödyntää kuvan näyttämiseen 230 tuhatta pikseliä, ja kuvista saa RGB-histogrammin katseltavaksi. Samalla sävyttömäksi ylivalottuneet alueet välkkyvät ruudussa totuttuun tapaan. Kameran valikot näytössä ovat selkeät ja käyttöliittymän suunnittelu vaikuttaa onnistuneelta.
Kameraan käyvät kaikki M-sarjan objektiivit. Uudemmat objektiivit ovat koodattuja bajonetin nastojen kautta ja niiden myötä M8 tietää korjata tarvittaessa kuvaa. On kuitenkin joitain Leica-yhteensopivia objektiivejä joita ei voi käyttää tämän kameran kanssa johtuen M8:n erilaisesta rakenteesta.
Hintaa M8-kameralle on tulossa reiluhkosti. 3000 punnan (n. 4400 euroa) hintalappu ei tee tästä kamerasta jokaisen uutta hyllynkoristetta mutta syytä olisikin että nämä kamerat hankittaisiin kuvaamista eikä näytteilläoloa varten. Kameran kuori on metallinen joten näiden pitäisi kestää myös sitä käyttöä. Painoa kameran rungolla on akun kanssa hiukan vajaat 600g.
Tri Elmar M 16-18-21 mm F4 ASPH
Leica julkisti myös uuden objektiivin, joka toimii niin uudessa M8 mallissa kuin missä tahansa Leican M-mallisarjalaisessa. Uutena piirteenä Leica on luonut linssikoodauksen josta M8 hyötyy eritoten. Tämän merkinnän avulla kamera tietää objektiivin ja osaa sen jälkeen automaattisesti korjata esimerkiksi vinjetointia kuvasta. Raakamuodossa kuvia tallennettaessa tätä korjausta ei kuitenkaan tehdä automaattisesti. Tri Elmar M 16-18-21 on objektiivi jossa on valittavissa kolme polttoväliä. Tarkentuu lähimmillään puoleen metriin ja siinä on pienin aukko 22, suurimman ollessa f4. Painoa lasilla on noin 350g.
Leica Elmarit-M 28 mm F2.8 ASPH
Toinen Leican julkistamista objektiiveista. Paremmalla valovoimalla ja pidemmällä polttovälillä varustettuna kuin kanssalasinsa mutta kooltaan huomattavasti pienempänä se antaa katukuvaajalle erinomaisen kuvakulman kohteisiin (37mm kinovastaava). Tarkentuu lähimmillään 0.7 metriin ja painoa tällä objektiivilla on vain 180g.
Leica Universal Wide Angle Finder M
Laajakulmaisempi mittaetsin. Tämä 150 grammaa painava etsin voidaan kytkeä mihin tahansa kameraan jossa on salamakenkä ulkoiselle salamalle. Etsimen saa säädettyä polttoväleille 16,18,21,24 ja 28. Leica M8:n oma mittaetsin säätyy laajimmillaan 24mm arvoon joten laajakulmaisen objektiivin hyödyntäminen vaatii ulkoisen etsimen.
Leica julkisti myös muita kameroita:
Leica DIGILUX 3
DSLR Leican brändin alla. 4/3 -koon bajonetilla varustettu 7.5 megapikselin kamera jossa on säilytetty vanha Leican käyttöliittymä. Kamera näyttää edestäpäin vanhalta mutta samalla tyylikkäältä.
Kameran ohessa Leica julksti siihen sopivan objektiivin: LEICA D VARIO–ELMARIT 2.8-3.5/14-50mm ASPH. Polttovälialueeltaan käyttökelpoinen ihmis- ja katukuvaukseen erioten ja objektiivissa on mukana kuvanvakaaja. Rajauskertoimena on käytettävä lukua 2 jotta objektiiveissa päästään kinofilmikoon vertailtaviin pituuksiin.
Kuvat tallentuvat muodoissa RAW + JPEG, JPG (kahdella eri tarkkuudella). Tarkennuksen voi valita seuraavista:Single Shot AF, Continuous AF, Käsitarkennus. ISO-arvoja on käytettävissä: Auto, 100, 200, 400, 800, 1600.
Suljinajoiksi voi valita 60 - 1/4000 tai bulb-valotuksen. Ulkoisen salaman synkroniaika on 1/160. Puskuriin saa parhaimmillaan 6 RAW-kuvaa ja nopean muistikortin kanssa JPEG-kuvia voi ottaa puskurin koskaan täyttymättä. Muistikortiksi käyvät SD ja SDHC-kortit.
Runko on osittain metallinen ja osittain muovinen. Painoa kameran rungolla on n. 600g.
Leica V-LUX 1
Tämä näyttää jo enemmän nykypäivälle tavanomaisemmalta paremmalta pokkarilta. Leican ylempien kameroiden tyylistä ei ole jäljellä kuin Leican punainen merkki. Kenno antaa kuviin 10.1 megapikseliä ja kuvien kuvasuhde on 4:3. Kuvan voi ottaa RAW tai JPEG-muodossa, JPEGissä on valittavissa kaksi eri tarkkuutta. Kameran ytimenä kehrää Venus Engine III-prosessori. Objektiivi on 35-420mm polttoväliltään kinovastaavana, ollen valovoimainen telepäässäkin (F3.7) pienimmän aukon ollessa F11. Kuvanvakaaja mahdollistaa noinkin pitkän polttovälin käyttämisen muutenkin kuin Suomen kesässä. Laajakulmapäässä valovoima on F2.8. Kamerasta löytyy salamakenkä ulkoiselle salamalle. ISO-arvoja löytyy alkaen ISO 80:stä aina korkean tilan 3200:aan asti.
Kamera painaa noin 730 grammaa joten ihan köykäisestä mallista ei ole kyse. Paino kuitenkin tuo vakautta ja tämäntyyppisen kameran on tarkoitus istua käteeen hyvin ja tuntua kameralta.
Leica D-LUX 3
Hiukan enemmän Leicamainen ulkonäöltään. Punainen merkki erottuu selvästi ja kamera on muutenkin tyylikkään oloinen. Käyttöliittymä ei kuitenkaan ole perinyt vanhojen Leicojen ominaispiirteitä vaan on 'perinteisen' digipokkarin oloinen. Megapikseleitä on 10.2 ja kameralla voi kuvata 4:3, 16:9 ja 3:2 kuvasuhteissa. Kuvat voi ottaa RAW tai JPEG-muotoon.
Objektiivi on 28-112 mm kinovastaavana, suurimman aukon ollessa laajakulmapäässä F2.8 ja telepäässä F4.9. Aukon voi himmentää pienimmillään arvoon F8.
Kamerassa on optinen kuvanvakaaja, 2.8" TFT näyttö, USB 2.0 ja se painaa noin 200 grammaa.
Leica Cameran kotisivut
t.Vesku
posted by KENNONLÄMMITTÄJÄT at 4:44 ip.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home