Canonilta 50D

Canon antaa näemmä uutta edullisempaa täyskennoa odottavien jatkaa odotusta. Nyt tuli uunista ulos uusi 50D joka näyttää jatkavan loistokasta 10-linjaa.
DPreviewin sivuilta löytyy tarkempaa tietoa mutta jotain ominaisuuksia nostan esiin tässäkin:

• 15MB kenno
• ISO 100-3200, mahdollisuus käyttää myös 6400 ja 12800
• uusi prosessori, DIGIC 4
• 6.3 kuvaa sekunnissa, UDMA kortilla 90 jpg-kuvan sarja, oletettavasti jos sarja 40D:stä kasvoi noin 60->90 fps niin raakakuvia voinee ampua varmaan 20 sarjassa jos kortti on UDMA
  
• kasvontunnistus live viewiä käytettäessä..

Eiköhän tämänkin kohinatasoista tule olemaan keskustelua paljonkin eripuolilla nettiä.. :)

Kauheasti ei pintapuolisesti näytä olleen tapahtunut 40D:hen, mutta ei 30D->40D:kään järkyttävä muutos ollut. Kuitenkin omat kokemukset ovat sitä että 40D on paljon parempi käytettävyydeltään kuin 30D, joten uskoisin saman tapahtuvan myös 50D:n kanssa. Pienet asiat vaikuttavat paljon. Pikselimäärän kasvu tarkoittaa sitten hyviä muistikorttimarkkinoita.. Ja kovalevytilaakin on syytä varata enemmän jos kuvaa paljon.
40D:llä mahtuu noin 600 kuvaa RAW-muodossa 8GB:n kortille. Joten 50D:ssä tuo määrä on kolmasosan pienempi, noin 400 kuvaa. Ja jos kuvaa nopeaa tapahtumaa sarjalla (urheilu,liike ylipäätään) tuonkin kokoinen kortti on täynnä hyvin äkkiä, koska niin tapahtuu myös 40D:llä. Äkkiä on toki suhteellista mutta sekunnin-parin sarja sarja on kymmenkunta kuvaa ja kuvaamalla vaikka sillä 40 hevosen ohijuoksua käy kortti olemaan hyvin täysi..

16 ja 32 GB:n korteille varmasti on kysyntää jos hankkii tämän uuden mallin, mikäli siis kuvaa enemmän kerralla.

t.
Vesku

10mm F2.8 EX DC Fisheye HSM, tarkennusta..

Sain parikin kommenttia tuosta Sigman täyden aukon tarkkuudesta. Otin tänään joitain testikuvia vastaavalla setillä kuin viikonloppuna ja täytyy todeta että on se lasi täydellä aukolla tarkempi. :)




Mutta jotain outoa tuossa on, ehkä nimenomaan tarkennuksen kanssa. Kokeillessani tuota uudestaan sain alkuun yhtä tuhruisia kuvia kalenterin sivusta kuin aiemmin. Laitoin parisenttisen kirjan kalenterin alle ja sitten tulikin jo terävämpi kuva kun tarkennusetäisyys muuttui. Testissä siis kamera oli täydellä aukolla, Av-tilassa, ja automaattitarkennuksessa jalustalla + lankalaukaisimella laukaistuna.

Kannattaa ehkä varautua tuon lasin kanssa joko säätöreissuun kameran kanssa (muistelen että tälläistä tapahtuu Sigman lasien kanssa helpommin kuin Canonin omien lasien kanssa) tai sitten käsintarkennukseen lähikuvauksessa.

Olin viikonloppuna eräässä tilaisuudessaa ja otin linssillä sieltä kuvia, tähän muutama esimerkin vuoksi. Kuvaukset käsivaralta, ISO-1600 ja täydellä aukolla jolloin valotusajat olivat järkevämpiä (1/30..1/50) .. :)
Vaikka linssi vääristääkin helposti paljon niin havaitsin sen olevan tuollaisessa hyvinkin käyttökelpoinen.




t.
Vesku

Ne korvatulpat, ne korvatulpat

Ajattelin vielä muistuttaa jos käytte kuvaamassa bändejä keikalla niin muistakaa ottaa korvatulpat mukaan. Siitä sai korviinkäyvän muistutuksen kun niitä ei muistanut ottaa mukaan ja kaiutin oli aika lähellä lavan etuosaa jossa itse pääsin liikkumaan..

Eli laittakaa ne tulpat vaikka kameralaukkuun jos on pienikin mahdollisuus että joutuu meluisaan paikkaan kuvaamaan. Niitä ei muuten välttämättä muista sinne laittaa..

t.Vesku

10mm F2.8 EX DC Fisheye HSM

Sigmalta tuli vuoden 2007 lopussa ulos uusi kalansilmäobjektiivi Sigman, Nikonin ja Canonin-rungoille.

Linssi on suoraan kroppikennoille tarkoitettu (DC). Maksimiaukko on 2.8 mikä on jo mukavasti valovoimaa herättämään kiinnostuksen.Linssiin ei saa kiinni mitään suodatinta eteen mutta siinä on paikka gelatiinisuodattimelle takaosassa. Kuva, jonka linssi tuottaa, täyttää koko kuva-alan enkä havainnut siinä minkäänlaista vinjetointia nurkissa, joten siltä osin mainospuheet tuntuvat pitävän paikkansa.

Teknisesti linssi on seuraava:
12 Elements in 7 Groups
Angle of View: 154 degrees (180° for Nikon, 167° for Canon)
Number of Diaphragm Blades: 7 Blades
Minimum Aperture: F22
Minimum Focusing Distance: 13.5cm. Lähin tarkennusetäisyys linssistä on noin 1.8 cm.
Maximum Magnification: 1:3.3
Dimensions: Diameter 75.8mm X Length 83.1mm
Weight: 475g

Canoniin kiinnitettynä tuo 167 asteen kuvakulma, maksimiaukolla 2.8 ja hyvin lyhyellä lähimmällä tarkennusetäisyydellä kävivät kiinnostamaan joten hankin tuon linssin täydentämään laajispäätä. Kuva on tietenkin hyvin vahvasti vääristynyt verrattuna tavallisiin laajakulmiin mutta vastapainona kuva-aluetta saa aika mukavasti kuvaan.. HSM tarkennuksen tarpeesta voi tietysti keskustella tälläisen linssin kanssa mutta eipä siitä haittaakaan ole. Kuitenkin lasin ominaisuudet vaikuttivat sen verran kiinnostavilta että tästä tuli ensimmäinen vajaakennoinen linssi jonka hankin.

Mitään syvällisempää testiä on tehnyt linssille mutta tarkkuuden katsoin ihan kotikutoisesti laittamalla kameran jalustalle ja käyttäen lankalaukaisinta.
100% cropit kuvista, ei käsittelyä (tuotu sisään oletusarvoin Photoshop CS3:lla):
Sigma 10mm @ f2.8


Sigma 10mm @ f8


Sigma 17-35mm @ 17mm & f2.8


Sigma 17-35mm @ 17mm & f8


Yllätyin kuinka tarkka tuo 17-35 itseasiassa oli. Olin aina pitänyt (kokeilematta näin) sitä aika epätarkkana maksimiaukolla, mutta ilmeisesti se epätarkkuus oli enemmän johtunut kuvaajasta. :)
Tämän testini mukaan tämä uusi linssi ei ole kovin tarkka maksimiaukolla. Tarkkuus paranee huomattavasti kun laittaa käyttöön aukon 8, mikä nyt oli aika odotettavaa. Sitä en katsonut voisiko tuo johtua tarkennuksen epätarkkuudesta tms mutta koska jokatapauksessa minun käytössäni täydellä aukolla tulee tätä käytettyä käsivaralta suurimmaksi osaksi niin en ole kovin huolissani tuosta. Jos maisemaa tms kuvaa niin aukko jokatapauksessa tulee yleensä tiputettua tuohon f8:n kulmille.
Pienempiä aukkoja en testannut.

Vääristymää tapahtuu hyvinkin paljon, mikä olikin odotettavissa - kalansilmästä kun on kyse, ja käytetty kuvauskulma vaikuttaa siihen paljon. Tälläisellä lasilla on hyvinkin paljon hupikäyttöä mutta myös ne tilanteet jolloin sisältä vain on saatava mahtumaan kuvaan enemmän kuin mitä 17mm (x1.6 Canon kroppirunko) antaa myöten tulevat mieleen. Maisemakuvauksessa huomaa kyllä vääristymää aika usein, riippuen ihan siitä kuinka paljon etualalla on elementtejä. Ihmiskuvaukseen tulee helposti hupielementtejä mukaan mutta haluttaessa erilaisia kuvia voi taiteilla siellä rajamailla. Kaupunkikuvausta en vielä kokeillut mutta ne kerrat kun 17mm on tuntunut ahtaalta saavat nyt uutta puhtia. Jokatapauksessa kaupungissa kuvatessa 17mm lasilla kuviin tulee usein vääristymää (alhaalta ylös kuvatessa erioten) ja usein sitä tulee myös niihin haettua.

Hintaa Sigman 10mm f2.8:lla on Suomessa noin 550 euroa. Pelengejä saa edullisemmin tilattuna mutta niissä joutuu tyytymään käsitarkennukseen (muistaakseni) , pienempään maksimiaukkoon, kuvakulma on lienee kroppirungossa hyvin lähelle sama mutta hinta on vastaavasti huomattavasti pienempi.

Kuvia otettuna Sigman 10mm f2.8:lla, tehty 'tavallinen' säätö mikä sisältää CS3:n Raw-tuonnin säätelyitä.






Bokeh on kuvissa ihan siedettävä. Keli nyt oli mikä oli kuvia otettaessa joten en tiedä miten linssi suhtautuu vastavaloon (huoneessa kuvatessa kattolamppu ei aiheuttanut mitään heijastumia). Kromaattista aberraatiota esiintyy mielestäni vähän, mutta kuvien määrä on vielä vähäinen joten suurempaa otosta ei siitä ole. Vertailuna kuitenkin että Canon EF 100/2 tuottaa enemmän kromaattista aberraatiota kuin tämä. Kontrasti on mielestäni ihan hyvä, mutta tämäkin on täysin tunnepohjainen mittaus. :)

Yleisvaikutelma linssistä on mielestäni hyvä.

t.
Vesku

Ilmainen vastavalosuoja

Joku on keksinyt nyt kyllä mainion idean. Kaikkien suosituimpien objektiivien vastavalosuojien piirustukset löytyvät "lenshoods.co.uk" sivuilta PDF muodossa. Ei muuta kuin printteri surisemaan ja askartelemaan...

plussat:
+ ultra kevyttä, ultra pieneen tilaan...
+ ei tarvitse odotella tilausta jos alkuperäisestä kokoonpanosta uupui ao. vastavalosuoja
+ jos hajoo niin äkkiä tekee uuden printin, halpaa
+ kierrätettävyys
+ helppo modata chipin koon mukaisesti
+ löytyy sekä pyöreät ja kennon muotoja noudattavat mallit

miikat:
- tuulisella kelillä voi olla vähän ikävä käyttää
- sade kestävyys paperilla taikka pahvilla
- katukredibilitetti voi mennä (taikka tulla...)

http://www.lenshoods.co.uk

t. Hannu

Canon EOS 40D

Canon tuo markkinoille uuden EOS 40D -järjestelmäkameran edistyneille kuvauksen harrastajille ja puoliammattilaisille. Siinä on 10,1 megapikselin CMOS-kenno, sarjavalotusnopeus 6,5 kuvaa sekunnissa, uusi automaattitarkennusjärjestelmä sekä 3,0 tuuman nestekidenäyttö, jossa on suoran etsinkuvan katseluominaisuus.

Kamerassa on käytetty uutta, ammattimarkkinoille suunnatun EOS 1D Mark III -mallin yhteydessä aiemmin tänä vuonna esiteltyä EOS-tekniikkaa. Canonin DIGIC III -prosessorin toiminta on nopeaa, värintoistoa on parannettu ja kamera käynnistyy lähes välittömästi. Yhdysrakenteinen EOS-kennonpuhdistusjärjestelmä torjuu pölyä, ja tukeva magnesiumseosrunko tekee kamerasta säätä ja käyttöä kestävän.

Tärkeimmät ominaisuudet:
- 10,1 megapikselin APS-C-kokoinen CMOS-kenno
- Sarjavalotus 6,5 kuvaa/s, jopa 75 suurta JPEG-kuvaa
- Uusi automaattitarkennusjärjestelmä, jossa on 9 ristikkäistyyppistä anturia
- DIGIC III –prosessori ja yhdysrakenteinen EOS-kennonpuhdistusjärjestelmä
- 3,0 tuuman nestekidenäyttö, jossa voidaan katsoa suoraa etsinkuvaa
- Suuri ja selkeä etsin
- Muokattavat kuvatyyliasetukset

Uutta pikselitekniikkaa

Canonin kolmannen sukupolven CMOS-kenno ottaa välimatkaa edeltäjiinsä uudenlaisilla pikseleillä, jotka vähentävät kohinan minimiin. EOS 40D säilyttää hyvän kuvanlaadun aina ISO 1600 –herkkyyteen asti. ISO-herkkyys on myös laajennettavissa arvoon H:3200. Ominaisuus on hyödyllinen tilanteissa, joissa salamaa ei saa tai ei voi käyttää. Ensisijaisen huippuvalontoistotilan ansiosta esimerkiksi häitä ja maisemia yli ISO 200 -herkkyydellä kuvattaessa voidaan korostaa kirkkaiden kohtien dynaamista aluetta – morsiuspuvun, pilvien ja muiden vaaleiden kohteiden yksityiskohdat toistuvat sävykkäinä myös kuvissa. DIGIC III -prosessori mahdollistaa 6,5 kuvan sarjakuvauksen sekunnissa, ja kuvapuskurin ansiosta 75 suuren JPEG-kuvan (17 RAW-kuvan) käsittely onnistuu ilman taukoa. Kuvat käsitellään 14-bittisesti, mikä lisää värisyvyyttä ja mahdollistaa tarkan värintoiston ja luonnolliset väriliukumat.

Merkittävä parannus EOS 40D -mallissa on sen uusi 9 pisteen ristikkäistyyppinen automaattitarkennusjärjestelmä. Kaikki 9 automaattitarkennuspistettä pystyvät tarkentamaan sekä vaaka- että pystysuunnassa. Käyttäjien pyynnöstä automaattitarkennuksen voi käynnistää peukalolla automaattitarkennuksen painikkeesta (AF-ON). Suoran etsinkuvan katselutila helpottaa hankalassa asennossa kuvaamista, esimerkiksi makrotason kuvausta maan tasalla tai kuvaamista jalustan kanssa. 3,0 tuuman nestekidenäyttö näyttää suoraa etsinkuvaa, johon voi valita ristikkoviivanäytön ja tosiaikaisen, kuvan valotusta simuloivan histogrammin. Suoran etsikukuvan katselutilassa automaattitarkennuksen painikkeen voi asettaa kääntämään kameran peili hetkellisesti ja käynnistämään automaattitarkennus. Studioympäristössä suoran etsinkuvan etäkatselu antaa kuvaajalle mahdollisuuden sommitella kuvauskohdetta, säätää asetuksia ja ottaa kuvan tietokoneelta mukana toimitetun EOS-apuohjelmiston avulla.

Mahdollisuus käyttäjäkohtaiseen räätälöintiin

EOS 40D voidaan säätää täydellisesti vastaamaan valokuvaajan kuvausmieltymyksiä. Tilanvalinnassa on kolme paikkaa käyttäjän määrittämille asetuksille, jolloin kuvaaja voi siirtyä hetkessä kuvausasetuksesta toiseen. Uudella, kuvaajan omalla valikkotoiminnolla kameran käyttäjä pääsee siirtymään nopeasti usein käytettämiinsä asetuksiin, ja 24 mukautetun toiminnon avulla kameran toimintoja ja painikkeita voi säätää itselleen sopiviksi.

Järjestelmän lisävarusteiden käyttö on helppoa, sillä Speedlite 580EX II -salamalaitteen ja uuden langattoman PFT-E3-tiedostolähettimen asetuksia voidaan ohjata suoraan nestekidenäytöstä. Lähetin on suunniteltu käytettäväksi yhdessä EOS 40D:n kanssa, ja se mahdollistaa nopean kuvansiirron FTP-etäpalvelimille sekä kaksisuuntaisen PTP- ja HTTP-tietoyhteyden. HTTP-tilassa etäkäyttäjät voivat painaa laukaisinta tai ladata kuvia kamerasta Internet-selainikkunan kautta. PTP-tilaa voidaan käyttää langattomaan etäkäyttöön EOS 40D:n ja mukana toimitetun EOS-apuohjelmiston kanssa. Pidemmissä kuvauksissa PFT-E3-tiedostolähetin voidaan liittää suoraan ulkoiseen kovalevyasemaan (HDD). Jos lähetin kytketään kannettavaan GPS-laitteeseen, kuvan aika ja paikka lisätään automaattisesti jokaiseen kuvaan EXIF-tietona.

EOS 40D:n mukana toimitetaan monipuolinen ohjelmistopaketti, joka on omiaan nopeuttamaan valokuvaajan työtä. Ohjelmistoihin kuuluu muun muassa Digital Photo Professional (DPP), tehokas RAW-muunto-ohjelma, joka tarjoaa kaikki tarpeelliset välineet RAW-kuvankäsittelyyn. DPP toimii yhdessä kameratoimintojen, esimerkiksi pölynpoistotietojärjestelmän ja kuvatyylien, kanssa. Käyttäjät voivat luoda omia kuvatyylejään mukana toimitetun kuvatyylien muokkaustyökalun Picture Style Editorin avulla. Kamerassa on myös EOS Utility -apuohjelma, ImageBrowser/ZoomBrowser sekä PhotoStitch.

Uuden EOS 40D:n toimitukset alkavat Suomessa syyskuussa 2007. Kameran hinta asettuu 1550 euron tasoon.

http://web.canon.jp/imaging/eosd/eos40d/index.html

Canon Eos 1ds Mk III

Canon nostaa panoksia ammattilaisille suunnatuilla markkinoilla lanseeraamalla 5 kuvaa sekunnissa tallentavan 21 megapikselin EOS-1Ds Mark III:n, joka kuvaa 14 bitin syvyysresoluutiolla uuden, 35 mm:n kinovastaavan, täysikokoisen CMOS-kennon voimin. Se tuottaa tiedostoja, jotka voidaan muuntaa yli 100 Mt:n pakkaamattomiksi 16 bitin TIFF-tiedostoiksi, ja se on uusi suunnannäyttäjä 35 millimetriä vastaavan digitaalikuvauksen kuvatarkkuudelle. Kaksi DIGIC III -prosessoria mahdollistavat erinomaisen värintoiston ja sarjavalotuksen 5 kuvan sekuntinopeudella enintään 56 suuren JPEG-kuvan (12 RAW-kuvan) sarjoissa.

Uusi EOS-1Ds Mark III käyttää samaa tekniikkaa, joka esiteltiin aiemmin tänä vuonna EOS-1D Mark III -mallin yhteydessä. Ominaisuuksina on muun muassa 63 vyöhykkeen valonmittaus, 19 ristikkäistyyppisen tarkennuspisteen automaattitarkennusjärjestelmä, 3,0 tuuman nestekidenäyttö, jossa on suoran etsinkuvan katseluominaisuus, sekä yhdysrakenteinen EOS-kennonpuhdistusjärjestelmä. Ensisijaisen huippuvalontoiston tila laajentaa dynaamista aluetta niin, että valoisiin kohtiin syntyy enemmän syvyyttä ja yksityiskohtia.

Tärkeimmät ominaisuudet:
- 21 megapikseliä, täysikokoinen (35 mm) CMOS-kenno
- 56 kuvan sarjavalotus 5 kuvaa sekunnissa
- Kaksi DIGIC III –prosessoria
- Ensisijaisen huippuvalontoiston valintatoiminto
- Automaattinen tarkennusjärjestelmä, jossa on 19 ristikkäistyyppistä anturia ja 26 aputarkennuspistettä
- Yhdysrakenteinen EOS-kennonpuhdistusjärjestelmä
- ISO-alue 100–1600 (laajennettavissa arvoihin L:50 H:3200)
- 3,0 tuuman, 230 000 pikselin nestekidenäyttö, jossa voidaan katsoa suoraa etsinkuvaa
- Uusi suurempi ja selkeämpi etsin

Uutta pikselitekniikkaa

Kolmannen sukupolven CMOS-kenno varmistaa laadukkaat kuvat yhdistämällä uuden pikselitekniikan ja kennoon rakennetun kohinanpoiston aina ISO 1600 -herkkyyteen asti. Lisäksi 14 bitin analogi-/digitaalimuuntimet tuottavat värisyvyydeksi yhteensä 16 384 sävyä pikseliä kohden – tuloksena pehmeämmät värisävyalueet ja tarkempi värintoisto.
Mahdollisuus lisätä herkkyyttä arvoon H:3200 on hyödyllinen kuvaajille, jotka työskentelevät sellaisissa tilanteissa, joissa salaman käyttö ei ole sallittua tai mahdollista. Jos kuvaamisen on tapahduttava huomaamattomasti, hiljainen käyttötila vaimentaa suljinääntä, kun laukaisinta painetaan. Ensisijaisen huippuvalontoiston valintatoiminnon ansiosta esimerkiksi häitä ja maisemia yli ISO 200 -herkkyydellä kuvattaessa voidaan korostaa kirkkaiden kohtien dynaamista aluetta – morsiuspuvun, pilvien ja muiden vaaleiden kohteiden yksityiskohdat toistuvat sävykkäinä myös kuvissa.

Terävä laaja-alainen automaattitarkennus käyttää 19 ristikkäistyyppistä tarkennuspistettä jopa F 2,8:n valovoimaan saakka. Pisteet sijaitsevat automaattitarkennusalueen eri puolilla, joten tarkentaminen onnistuu keskipisteen ulkopuolellakin sijaitseviin kohteisiin. Automaattitarkennuksen tukena on lisäksi 26 aputarkennuspistettä. Käyttökytkinten joukossa on erityinen kameran takaosan automaattitarkennuksen painike. Sen ansiosta käyttäjä pystyy kytkemään automaattitarkennuksen käyttöön hetkessä kuvaa sommitellessaan. Etsin on nyt kirkkaampi ja tarjoaa laajemman kuvakulman, ja 63 vyöhykkeen valonmittausjärjestelmä antaa valokuvaajalle suuremmat mahdollisuudet hallita kuvan valotusta.

Selkeässä 3,0 tuuman nestekidenäytössä kuvaaja voi rajata ja tarkastella kuvauskohdetta 230 000 pikselin tarkkuudella. Suoran kuvan katselutoiminto näyttää nestekidenäytöllä tosiaikaista etsinkuvaa, johon voi valita ristikkoviivanäytön ja kuvan valotusta simuloivan histogrammin. Automaattitarkennuksen painikkeen voi säätää kääntämään kameran peili hetkellisesti ja käynnistämään automaattitarkennus suoran kuvan katselutoiminnon aikana. Studioympäristössä suoran kuvan etäkatselun ansiosta kuvaaja voi sommitella kuvauskohdetta, säätää asetuksia ja ottaa kuvan tietokoneelta mukana toimitetun EOS-apuohjelmiston avulla.

Omat valikkoasetukset

EOS-1Ds Mark III:n valikoissa on välilehtirakenne, jolloin selaamiselta vältytään ja valikoita on mukavampi lukea ja käyttää. Parannuksena aiempiin malleihin omat asetukset ja mukautetut toiminnot on yhdistetty 57 mukautettuun toimintoon, jotka on jaettu neljään loogiseen luokkaan. Valokuvaaja voi nähdä yhdellä vilkaisulla kaikki oletusasetuksiin tehdyt muutokset. Omalla valikkotoiminnolla kuvaaja voi tallentaa usein käyttämänsä asetukset erilliseen valikkoon, josta niitä pääsee tarkastelemaan heti tarvittaessa. Lisävarusteiden, kuten Speedlite 580EX II -salamalaitteen ja langattoman tiedostolähettimen WFT-E2, asetuksia voi muokata suoraan nestekidenäytöstä. ISO-herkkyys on pysyvästi näkyvillä nestekidenäytön paneelissa ja ISO-asetukselle on myös uusi, erillinen painike.

Sulkimen normikesto yltää nyt 300 000 valotukseen. Magnesiumseoksesta valmistetussa rungossa on tiivistys pölyä ja kosteutta vastaan. Yhdysrakenteinen EOS-puhdistusjärjestelmä vähentää, torjuu ja poistaa pölyä kennosta, mikä vähentää merkittävästi manuaalisen puhdistuksen tarvetta. Kamera laukaisee hälytysäänen, jos muistikorttiluukku avataan ja kuvien kirjoittaminen kortille on vielä kesken. Näin vältytään kuvien tahattomalta katoamiselta.

Kamerassa on video out -liitäntä (sekä NTSC että PAL – ja
suoran kuvan katseluominaisuus, joka soveltuu ihanteellisesti kuvan suoraan näyttöön asiakkaille kuvaustuokion aikana) sekä USB 2.0 -liitäntä. Erityisliitäntä yhdistää USB-kaapelin kameran runkoon, jotta se ei vahingossa irtoa paikaltaan kuvauksen aikana.

Langaton lähetin

EOS-1Ds Mark III on täysin yhteensopiva kaikkien EF-objektiivien ja EX Speedlite -salamalaitteiden ja -lisävarusteiden kanssa. Lisäksi sitä voidaan käyttää langattoman tiedostolähettimen WFT-E2 kanssa. WFT-E2 mahdollistaa tiedostojen turvallisen latauksen langattomasti FTP-palvelimelle sekä etäkäytön HTTP- ja PTP-protokollien välityksellä. Laite voidaan myös yhdistää ulkoiseen tallennusvälineeseen, ja se tukee GPS-paikannustietoa, kun sitä käytetään yhteensopivan kannettavan GPS-laitteen kanssa. Jos kuvaustehtävässä kuvan suojaus ja aitous ovat tärkeitä, EOS-1Ds Mark III sopii käytettäväksi alkuperäisyyden tunnistus- ja tietoturvatyökalun OSK-E3 kanssa.

EOS-1Ds Mark III -kameran mukana tulee monipuolinen ohjelmistopaketti, johon kuuluu Digital Photo Professional (DPP), RAW-tiedostojen muunto-/käsittelyohjelma, joka tarjoaa kaikki tarpeelliset välineet RAW-kuvankäsittelyyn. DPP toimii yhdessä kameratoimintojen, esimerkiksi pölynpoistotietojärjestelmän ja kuvatyylien, kanssa. Kamerassa on myös EOS Utility -apuohjelma, ImageBrowser/ZoomBrowser sekä PhotoStitch.

Uuden EOS-1Ds Mark III:n toimitukset alkavat Suomessa marraskuussa 2007. Kameran hinta asettuu 8850 euron tasoon.

http://web.canon.jp/imaging/eosd/eos1dsm3/index.html

Luontokuvaaja Juha Ollila

Juha Ollila on palkittu suomalainen luontokuvaaja joka on ollut kiinnostunut luonnosta jo yli 30 vuoden ajan. Kuvausharrastus tuli mukaan jo yli 17 vuotta sitten. Nykyään välineinä on Nikonin D200, liuta optiikkaa ja kiinnostus luontoon. Kyselin häneltä jokusen kysymyksen tämän harrastuksen tienoilta.

[KL] Sivuillasi on vaikuttavia luontokuvia eri aihealueista kuten perhoset, linnut ja revontulet. Onko sinulla jotain inspiraation lähdettä joka ajaa sinut kuvaamaan näitä aiheita?

Suunnaton kiinnostus luontoon ja tietenkin se täydellisen kuvan tavoitteleminen.


Aloitin lintujen tarkkailemisen 10-vuotiaana ja perhosia keräilin murrosiän aikoihin, joten ne ainakin ovat pysyneet lempikohteinani koko luontoharrastukseni ajan. Revontulet tulivat kuvaan 1990-luvun loppupuolella ja maisemia opin jollain tapaa kuvaamaan samoihin aikoihin. Nykyään elän vähän sellaisessa vaiheessa, että mitäs nyt ukko keksitään. Täytyisi varmaan löytää se oma tyyli, jonka asiansa osaavat ovat löytäneet jo parikymppisinä?


[KL] Hyviin luontokuviin on tietysti kovia odotuksia ja siinä on omat haasteensa. Voisitko hiukan valottaa tätä puolta?

Haasteellisinta on tietysti lintujen kuvaaminen. Päivä-/viikkokausien valmisteluista huolimatta kuvasaldo saattaa jäädä varsin niukaksi. Linnut tulevat paikalle, jos tulevat ja ovat silloin paikalla, kun itse et ole kojussa. Kyllähän onnistumisiakin tietysti tulee ja se auttaa jatkamaan….

[KL] Entä olisiko jostain kuvauskerrastasi jotain tarinaa joka on jäänyt mieleen?
Niitä on paljon. Aina sattuu ja tapahtuu, kun ollaan luonnossa liikkeellä. Esim. kesälomalla käytiin kaverin kanssa Pohjois-Norjassa kuvaamassa, sieltä jäi mieleen mahtavat maisemat, lintujen runsaus ja vähäiset yöunet. Oltiin reissussa neljä päivää ja nukuin koko aikana vain n.12 tuntia.

Toinen mieleen painunut kuvauskeikka tälle vuodelle, tehtiin erään toisen hepun kanssa Kemin lapinpöllömaille. Raskasta raatamista kojujen kanssa neljä päivää, joita piti rakentaa pariin eri paikkaan n.10 metrin korkeuteen puihin. Itse kuvaamiseen ei mennyt kuin n.10 tuntia.

Peräkärrystä hajosi pyöränlaakerit keskelle metsätietä Keminmaassa, josta syntyi tietysti lisähommaa, että saatiin kampe turvallisesti kotipuoleen.

Ja vastaavia mieleen jääneitä keikkoja on vuosien varrella ollut lukuisia muitakin.

[KL] Mitkä ovat suurin onnistumisesi ja pahin mokasi kuvauksen saralla?

Mokiahan ei tietysti tule tehtyä;)

Kylläkait suurin onnistuminen on se, että on jaksanut vuosi vuodelta kuvata ja tuottaa uusia ideoita mielikuvien muodossa.

[KL] Sinulla on mainittu sekä digi- että filmijärkkäri. Kuinka paljon
kuvaat kuvistasi vielä filmille?

Digirungon hankkimisen jälkeen en ole filmille enää kuvannut.



[KL] Otatko mukaasi kuvausreissulle yleensä koko kalustosi vai valitseko vain muutaman objektiivin mukaasi?

Riippuu reissusta, useiden päivien kestävälle retkelle yleensä otan kaikki kamat mukaan. Lähiseudulla kuvatessani minulla on vain muutama objektiivi mukana. Lähialueiden kuvaaminen on hyvin paljon ns. täsmäkuvausta, jolloin kuvauskohde on valittu aikoja sitten ja on vain odoteltu oikeaa valoa/keliä kuvan syntymiseen.

[KL] Millä tavalla käsittelet kuviasi jälkikäteen ja kuinka kauan siihen menee aikaa?

Yritän sommitella ja valottaa kuvan mahdollisimman valmiiksi paikan päällä, joten kuvieni säätelyyn ei kotona kovin paljon aikaa tuhraannu. Perussäädöt: levelsit, kontrasti ja terävöitys, siinäpä ne tärkeimmät ovat.

[KL] Oletko osallistunut valokuvakilpailuihin ja miten olet niissä pärjännyt?

Dia aikoina osallistuin jonkin verran kilpailuihin.

Vuoden luontokuvakilpailuissa en ole ihmeemmin menestynyt, ainoastaan muutama kuva parhaimmistoa esitteleviin gallerioihin, kyseisen kilpailun myötä julkaistuihin kirjoihin.

FIAP:in kisoissa olen menestynyt paremmin, joista tuloksena kymmenkunta mitalisijaa, jonkin verran kunniamainintoja sekä kymmeniä näyttelyhyväksyntöjä. Tosin en ole näihin skaboihin kuvia lähetellyt enää pariin vuoteen ja arvonimikin ois plakkarissa menestymisen perusteella, mutta en ole kyseistä titteliä viitsinyt laiskuuttani hakea.

Muutamista pienemmistä kisoista olen jotain mainetta ja kunniaa saanut.

Nykyisellään on sellainen tuntemus sisällä, että kilpailuihin osallistuminen ei ole niin ensiarvoisen tärkeää, kuten ennen.

[KL] Mitä neuvoja antaisit hänelle joka innostuu ryhtymään luontokuvaajaksi nähtyään kuviasi?

Olisin todella otettu siitä ja antaisin kaikki tieto-taitoni vilpittömin mielin hänen käyttöönsä.

Kiitoksia Juha haastattelusta ja kuvista!
Lisää hänen kuviaan voi käydä katselemassa osoitteessa http://www.juhaollila.com

t.
Vesku

Eläinkuvausta ja sarjaa

Viime aikoina on tullut kuvattua eläimiä niiden omistajien pyynnöstä. Vaikka hevosia ja muitakin eläimiä on tullut kuvailtua aikojen saatossa niin silti hevosten ja karjan kuvauksessa on vähän sellainen tunne että edetään tuurilla ja lauotaan paljon ruutuja. Erioten hevoskuvissa hevosen asento on tärkeä ja tällöin hevosia sen paremmin tuntematta joutuu etenemään sarjatulella. Tarkoitus kun oli saada juoksukuvia niin omistajat olivat mukana juoksuttamassa niitä laidunta pitkin edestakaisin. Paitsi että hevonen ei kuitenkaan juokse sieltä mistä pitäisi. :)

Toinen kuvausreissu oli sitten vähän hitaampien kohteiden kanssa - kyyttökarjaa. Ne eivät juuri juoksentele paikasta toiseen (vaikka tuli sekin nähtyä) niin tuolloin ajattelisi ettei sitä sarjaa niin tarvitsisi.. Paitsi kun käy katsomaan niin on ne ilmeet lehmilläkin siinä missä ihmisillä. Kärpäset kiusaavat silmiä joten silmiä räpytellään ja häntä vispaa milloin kadoten kokonaan lehmän taakse ja milloin sen pää on missäkin. Ja näitähän ei sitten paljoa asetella sinne minne itse haluaisi vaan karja liikkuu minne haluaa (kun ei omistajakaan ollut samaan aikaan laitumella). Kun siinä sitten muutamassa tunnissa keskellä kirkasta auringonpaistetta (alkuiltapäivä, ei pilviä) käy kuvaamaan eläimiä joista ei ole kauheasti kokemuksia on asetelma kohdallaan. ;)


Olen havainnut sen että kun on kuvaamassa tapahtumassa/tilanteessa joka on harvinainen niin niitä ruutuja tulee otettua enemmänkin. Ei voi sanoa että 'sen kun kuvaa, digikuvaus on ilmaista' mutta kun laskee ruudulle hintaa koko kameran käytön ajan niin ei se kovin kallista ole - mutta eipä ole todellakaan ilmaista (nopeasti laskettuna jos kuvaa 500 ruutua ja kameran vaihtoväli on 30 000 laukausta ja maksaa sen 500 euroa väliä tulee hinnaksi reilut 8 euroa) . Suuri ruutujen määrä vie kovalevytilaa ja niissä ruuduissa on sitten valitsemista mitä kuvista aikoo jälkikäsitellä. Näissä molemmissa esimerkeissä tuli kuvattua 'raskaalla etusormella' ja reilut 1/4 otetuista kuvista päätyi kuvauksen pyytäjän nähtäväksi. Lehmäkuvissa hylkäyksen syynä oli enemmän huonon hetken valinta ja joissain tapauksissa tausta (yleensä muut eläimet) oli jäänyt huomioimatta riittävästi. Sitten oli joitain ruutuja jotka eivät vain miellyttäneet enää ruudulla katsellessa tai sarjassa useampi sinänsä onnistunut kuva mutta samalla se kuva myös toisti itseään. :)



Mutta riittäisikö vähempikin ruutumäärä? Eläinten liikkeen kuvaaminen on minulle ainakin sattumankauppaa joten sarjatuli antaa ainakin mahdollisuuden saada parempi liikekuva pysäytettyä. Mikäli eläimen tuntisi hyvin niin varmasti ennakoimalla pääsisi yhdellä ruudulla samanlaiseen tulokseen. Vai olisiko siinä sittenkin liian suuri kiusaus käyttää sarjaa jos sellainen olisi valittavissa? Staattisemmissa kuvissa on mahdollisuus odotella tilaisuutta mutta kun kaikkia eläimiä voi käskeä olemaan juuri siinä paikassa missä haluaisi tulee otettua yleensä jokunen ruutu jo 'varmuuden vuoksi' ennen kuin eläimen asento on sellainen mitä itse haluaisi. Joskus eläin sitten tekeekin sen mitä alitajuisesti toivoo ja saa otettua sen ruudun jota tilanteesta haki mutta joskus taas.. Silloin on tyytyväinen että tuli otettua ne aikaisemmat ruudut. Tämä ei tietysti tarkoita sitä että ihan mitä tahansa kannattaisi kuvata - ellei tilanne ole se että kuva on oltava, vaikka sitten huono.

Mitä tässä ajan takaa? Ainakin sitä että itseäni ei kuitenkaan pelota ottaa tälläisissä tilanteissa enemmän ruutuja, yksittäisinä tai rohkeasti sarjalla, vaikka se lisääkin työtä jälkikäteen. Kuvaaminen kun on minulle harrastus ei sillä yleensä ole väliä meneekö jälkikäsittelyssä tunti vai kaksi, joskus enemmänkin. Ilmeet, eleet, hetket niin ihmisillä kuin eläimillä vaihtelevat sekunnin murto-osissa mutta ihmiset sentään yleensä ymmärtävät puhetta ja harvemmin silmän lupsahtamista dramaattisempaa tapahtuu staattista potrettia kuvatessa. Vauhdikkaammissa ihmisen kuvissa on vähän sama asia kuin eläinten juoksukuvissakin - kokemuksen karttuessa ruutujen määrä varmaankin vähenee.

Tuli myös havaittua että joku zoomikakkula voisi olla hyvä juttu kuvatessa eläimiä. Vaihteleminen 50mm ja 100mm lasin välillä vie aikaa ja riskeeraa kennon pölyyntymistä, erioten hiekkaisella kentällä tai heinää pöllyävällä laitumella, kun taas ehkä 70-200 lasi voisi olla liikkuvia eläimiä kuvatessa huomattavasti käytännöllisempi.

t.
Vesku

Kynäilyä

Kesällä tuli hankittua A5-kokoinen piirtopöytä kynällä. Malli on Wacom Volito 2 ja se ei ollut hinnalla pilattu. Speksit löytyvät tarkemmin tuotteen sivuilta ( My Volito ) mutta lyhykäisesti kerrottuna tuossa on 512 paineentunnistustasoa ja kynässä on kaksi toimintonäppäintä jotka ovat oletuksena hiiren oikea näppäin ja tuplaklikkaus. Kynän mukana tulee myös ArtRage Wacom-edition piirto-ohjelma.
Odotuksia kynälle oli tietysti ilmassa erioten Photoshop-käyttöä varten. Katselin opetusohjelmat ja kävin tutorit lävitse ja sitten kokeilemaan.. Lopputulos ei ehkä ollut sitä mitä olisin toivonut. :) Säätelymahdollisuuksia on sekä Photoshopin kautta että Voliton ohjelmistossa mutta loppujen lopuksi on käynyt niin että kynän käyttö on jäänyt vähemmälle.

Mistä sitten se jäi kiinni? Itse olen käyttänyt hiirtä tietokoneen ohjastamiseen sitten Windows version 2 joten hiiren käyttö, kaikista ongelmistaan huolimatta, on juurtunut syvään ranteessa. En ole koskaan ollut hyvä piirtämään ja käsialastani ei saa oikein millään ilveellä selvää joten näiltäkin lähtökohdilta hiirellä on kynään nähden etulyöntiasema. Lassottaminen hiirellä sujuu itseltäni sutjakammin kuin kynällä jolla se on aika pitkälle hapuilua. Kynän nappuloiden käyttö ei ole minulle sujuvaa kun taas hiiressä on neljä nappia + rulla/tuplaklikki käytettävissä.

Mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Paineentunnistustasot ovat mukavia maskin värittämisessä. Laittamalla pensselin koon muuttumaan paineen mukaan siitä sai selvästi enemmän irti kuin hiirityöskentelystä. Kokeilin alkuun opasiteetin muuttamista paineen mukaan mutta en ollut oikein tyytyväinen lopputulokseen - vaikkakin tämä säätö olisi nimenomaan järkevin mielestäni. Ehkä sitä kynää pitäisi saada säädettyä niin että suurin osa paineesta kohdistaisi muutokset vain opasiteetteihin 1-30 ja pieni osa painettaessa kynää kovempaa pöytään antaisi sitten nuo loput arvot. Näin nimenomaan maskin (ja kloonauksen) kanssa koska aika harvoin käytän suurempaa opasiteettia kuin 50%.

En nyt kuitenkaan heitä kynää vielä pois vaan tarkoitus on jatkaa kynälläkin harjoittelua. Ehkä sen käyttöön tulee valaistus eikä sitä ilman osaa tehdä mitään Photoshopilla mutta siihen asti pidän kiinni hiirestä ja ajan salliessa otan kynän käteen. Lisää ohjekirjan lukua, harjoituksia ja kuvien käsittelyä harjoitusmielessä varmasti tarvitaan paljon. Vinkkejä tosi saa antaa kommenteissa.

Olen tyytyväinen ettei tullut hankittua suurempaa pöytää jotka maksavat moninkertaisesti tuon Voliton hinnan. Omien kokemuksieni pohjalta piirtopöytää haluavien on hyvä joko kokeilla/lainata joltain pöytää jotta on edes aavistus siitä miten omat kädet taipuvat kynän kanssa työskentelyyn. Tai sitten ostaa edullinen piirtopöytä jotta pääsee sisälle kynäilyyn.

t.
Vesku

Sisäkäyttöön tarkoitetut studiolamput myös pihalle?

Onnistuuhan se, ainakin useimmiten. Alkuun voisi kuvitella että halpa bensiini/dieselkäyttöinen "normaalia" verkkovirtaa tuottava aggregaattihan sellaiseen tavalliseen ulkokäyttöön riittää. Ei kannata yrittää ellei täysin tiedä mitä on tekemässä. Mikä riittää jollekin systeemille ei välttämättä riitä toiselle. Tässä menee jyrkkä rajanveto ns. kuumavalojen ja studiosalamalaitteiden välillä. Monethan sähköä tuottavista polttomoottori-generaattoreista tuottavat sakara-aaltoista epäpuhdasta sinikäyrää joka pahimmillaan saa elektroniikkaa sisältävän studiosalamalaitteesi sekoamaan taikka tappaa sen lopullisesti. Kuumavaloilla kun taas ei ole mitään ongelmia ko. ympäristössä. Ongelmat aggregaattien kanssa eivät edes lopu tähän koska melu ja mahdollinen hajusaaste saattavat myöskin tehdä kuvaamisesta varsin tuskallisen toimenpiteen. Puhdasta siniaaltoa tarvitaan aina studiosalamalaitteiden kanssa käytettiinpä virtalähteenä mitä tahansa sillä siniaalto muistuttaa verkkovirtaa parhaiten. Alimitoitetulla siniaaltoinvertterillä voit myös saada suurta tuhoa aikaiseksi salamalaitteistossasi, jollet tarkalleen tiedä mitä olet tekemässä. Tässä artikkelissa keskitymme tällä kertaa studiosalamalaitteiden verkkovirran ulkopuoliseen virranantoon.

Studiosalamalamput aiheuttavat purkautumis- että latautumisnopeudestaan johtuen poikkeuksellisen kuormittavia purskeita, jolloin siellä toisessa virtaa antavassa päässä pitää olla reippaasti vääntöä, muuten ei koko hommasta tule yhtään mitään. Studiosalamat ovat erittäin herkkiä sähköteknisiä laitteita ja siis myös todella herkkiä rikkoutumaan, joten mitään ylimääräisiä riskejä ei niiden kanssa kannata ottaa. Loppujen lopuksi kun vertaillaan itse kyhättyjen pakettien (akku+invertteri) ja valmiiden tuotteiden välisiä hintaeroja, voidaan vaan todeta että kannattaa melkein mielummin hankkia se valmis tuote, koska se tulee useimmiten paljon halvemmaksi ja on yhtenä palana kompaktimpi kuljettaa kuin omat useammasta palikasta itse rakennetut kokonaisuudet.

Muutamat valmistajat tarjovat salamakäyttöön erityisesti tarkoitettuja laitteita jotka pitävät sisällään laadukkaan puhdasta siniaaltoa tuottavan invertterin sekä oman irroitettavan taikka kiinteän akku-osan. Yleensä tälläisestä laitteesta saadaan virtaa n. 100-500 laukaukseen riippuen studiolamppujen määrästä ja tehosta. Lisäakuilla voidaan kuvauksia pidentää tarvittaessa taikka ladata tyhjäksi imettyjä akkuja kesken kuvausten auton akusta taikka vaikkapa seinästä 230V verkkovirralla.

Tällä hetkellä virtalähteitä ulkokäyttöön valmistavat mm. Philippiineillä majaansa pitävä Innovatronix sekä Slovenialainen Elektrona, joka edustaa Flash Feeder merkkistä tuoteperhettä. Elektrona on perinteikkäämpi yritys joka on tarjonnut tuotteitaan useampien vuosien ajan. Innovatronix haastaakin Flash Feederin omalla erittäin aggressiivisella hinnoittelullaan. Kun ottaa laitteiden hintaerot huomioon on vaikeata kuvitella että Innovatronix pystyy tekemään edes voittoa Tronix Explorer sarjan tuotteillaan, niin lähelle hinnat osuvat irtokomponentteina Suomesta ostettujenkin osien tasolle.

Tällä hetkellä edellä mainituista vain Elektronalla on meillä Suomessa oma maahantuoja, jona tällä hetkellä toimii Helsingissä sijaitseva Studiovarustamo. Tronixeja saa tilattua Filippiineiltä helposti vaikka Visa Electronia käyttämällä. Eurooppalaiseen verkkoon tarkoitettu Tronix Explorer (230V/50Hz) 213 euron hintaisena tuntuu erittäin houkuttelevalta. Tuo ko. hinta sisältää laitteen rahteineen, hinnan päälle lisätään sitten vielä alv. ja tullimaksu. Ero 1395,- (alv. 0%) Flash Feeder Compactiin on tuntuva, vaikkakin jälkimmäinen on paljon monipuolisempi ja ominaisuuksiltaan parempi. Virtalähdettä valittaessa kannattaa tutustua tarkoin sen soveltuvuustaulukoihin koska joissain studiolampuissa laitetta suojaava elektroniikka voi estää sen toiminnan ko. virtalähteen kanssa.

Yksi erittäin tärkeä asia ei saa jäädä huomioimatta. Sisätiloihin tarkoitetut laitteet ovat tarkoitettu pääsääntöisesti käytettäväksi sisätiloissa. Studiosalamalaitteiden sisällä pyöritellään varsin isoja virtamääriä. Koska sisätiloissa ei tarvitse huomioida kosteustekijöitä, laitteet voidaan suunnitella täysin turvallisiksi sisätiloissa käytettäessä. Tilanne muuttuu täysin päinvastaiseksi kun sisätiloihin tarkoitetut laitteet viedäänkin ulos minne niitä ei ole alunperin tarkoitettu! Ihmishenki altistuu vaaralle varsin pienilläkin virtamäärillä. Pahimmassa tapauksessa taajuuden ollessa oikea saattaa hyvinkin pieni määrä virtaa aiheuttaa hengenlähdön, jopa 50-200 mA saattaa siihen riittää. Koska virtamäärät studiolamppujen sisällä ovat usein moninkymmenkertaisia siihen nähden mitä ihmishengen lähtöön nähden tarvitaan, kannattaa sääolosuhteiden kannalta ajateltuna ulkona kuvatessa olla aina erittäin varovaisia. Näillä vehkeillä ei ole mitään asiaa pihalle jos vesisateen todennäköisyys on edes 1%!!! Myös aamukaste ja muut poikkeukset yleisessä ilmankosteudessa on syytä tuntea. Studiolamppuja ei kannata säilyttää edes lyhyitä aikoja ulkotiloissa ennen niiden käyttöä jos on vaaraa että kosteus alkaa tiivistyä laitteiden pinnoille. Tihkusateeseen joutuminen sisäkäyttöön tarkoitettujen laitteiden kanssa aiheuttaa aina potentiaalisen vaaratilanteen. Niin vaarallisen että kuolemantapauksilta ei ole täysin vältytty. Märkään taikka pintakosteaan studiosalamalaitteeseen ei tule koskaan koskea paljain käsin!

Jos kuvataan säännöllisesti paljon ulkotiloissa, niin sitten jo turvallisuussyistä johtuen kannattaa hankkia suoraan ulkokäyttöön tarkoitettu kannettava generaattori taikka pari. Niissä myös nuo mahdolliset kosteustekijät on otettu jo suunnitteluvaiheessa huomioon.


Flash Feeder Compact
Hinta 1395,- (alv 0%)
Salaman latautumien: sama kuin verkkovirtaa käytettäessä
Laukaukset: 1200Ws 90-200kpl 500Ws 300-500kpl
Maksimikuormitus: 12800Ws
Vaihdettava akku: kyllä
Lataus-aika 2,5 h (230V)
Lataus: 12V/24V/230V
Edustaja: Studiovarustamo

Tronix Explorer
Hinta: 249 $, rahti 45 $ + tulli ja alv.
Laukaukset 300Ws 1000kpl
Maksimikuorimitus 1200Ws
Vaihdettava akku: ei
Latausaika 3 - 5 h
Lataus: 230V
Paino: 7 kg
Valmistaja: Innovatronix


t. Hannu

Pimeä Huone

Monet salamakuvaustaan aloittelevat henkilöt kokevat järjestelmäkameraan kiinnitettävän ulkoisen salamalaitteen käytön varsin haastelliseksi. Asiaa ei yhtään helpota se nappulaviidakko mikä useiden salamalaitteiden takaata löytyy. Salaman alkeiden ymmärtämistä helpottaa huomattavasti jos unohdetaan kaikki obejektiivin läpi tapahtuvat mittaukset ja keskitytään siihen olennaiseen eli valotuksen ja salaman hallintaan täysin manuaalisessa olotilassa. Kun automatiikalla ei ole asioihin osaa eikä arpaa, on salaman perustoimintaa on paljon helpompaa järkeistää.

Itse lähden aina pimeän huoneen teoriasta liikenteeseen koska sitä kautta asioiden yksinkertaistaminen on ainakin itselleni luontevinta. Mikä ihmeen pimeä huone? Mistä se oikein nyt hörisee? Pimeä huone siksi että täydellisessä pimeydessä on vain salamalaitteen tuottama välähdys ja valoenergia. Jos poistetaan vielä yksi muuttuja eli salaman tehonsäätö, aletaan olemaan niin yksinkertaisella tasolla että kokonaisuuden hahmottaminen entisestään paranee. Säädetään siis vaikka salamasta teho täydelle ja katsotaan mitä tapahtuu. Pimeässä välähtää kerran ja koko valotus on hoidettu. Mitä oikeastaan tapahtuikaan?

Koska välähdys täysin pilkkopimeässä huoneessa on hyvin nopeasti tapahtuva valosignaali (esim 2.3 ms), pitkälläkään valotusajalla ei ole valotuksen kannalta mitään merkitystä. Suljinverhot esim. ovat salamatäsmäytysajan verran auki ja valotus ehtii hienosti tapahtua, oikeastaan aikaa jää vaikka kuinka paljon ylikin vaikka tilanne onkin jo valotuksen kannalta ohi. Salaman välähdys kestää vain muutaman sekunnin tuhannesosan kun kennolle kulkevaa tietä pidetään auki paljon pidempäänkin esim. 1/250 sec. (Tämä em. aina hyvin yksilöllisesti ja aina kameramallista riippuen.) Koska huone on täysin pimeä, ei ole teoreettisesti valotuksen kannalta mitään merkitystä vaikka suljinaikaa pidennettäisiin jopa 3 tuntiin. Merkittävin ja ainoa valotus on jo tapahtunut salaman välähdyksen aikana. Tästä seuraa se että valotusajalla ei voida salaman eikä näin ollen valotuksen voimakkuuteen mitenkään vaikuttaa. Valotusta säädetään siis vain ja ainoastaan aukolla pimeässä huoneessa. Toki valotusta voidaan manipuloida välähdyksen tehoa säätämällä, mutta unhodetaan se tehonsäätö vielä hetkeksi koska halutaan pitää asiat mahdollisimman yksinkertaisina ja hyvin omassa kontrollissamme. Kun on vähemmän muuttujia, se tietää aina helpompaa kokonaisuuden hallittavuutta.

Kun valotusta hallitaan yhdellä ainoalla muuttujalla se jättää helposti tilaa vielä toisellekin muuttujalle, ilman että eri asiat sekoittuvat keskenään liikaa ja niin että oma nuppi pysyy paremmin kasassa. Nimittäin pimeän huoneen teoria on mitä parhainta mahdollista oppia mitä maa päällään kantaa varsinkin ulkotiloissa salaman kanssa touhuttaessa. Ai miksikö?

Koska salaman tehoa säädellään pääsääntöisesti pelkästään aukolla sen lyhytkestoisen luonteensa takia, jättää se vallitsevassa valossa enää yhden muuttujan käyttöömme, varsinkin silloin kun haluamme pitää paketin mahdollisimman yksinkertaisena. Kun salamalla tapahtuva valotus on säädetty oikein haluamallamme tavalla, joudumme päättämään millaisena tausta näkyy itse pääkohteen valotukseen verrattuna. Taustaa voidaan joko yli- taikka alivalottaa pääkohteeseen nähden ja se tapahtuu aukon lukitsemisen jälkeen tietenkin jäljelle jääneellä muuttujalla, eli ajalla. Koska usein salamaa ulkona käytettäessä joudutaan käyttämään varsin kovia tehoja johtuen esim. auringonpaisteesta, joudutaan käyttämään melko pieniä aukkoja ettei kohde ylivalottuisi salaman voimakkaasta tehosta johtuen. Pienempi käytetty aukko taas useimmiten johtaa siihen että valotusaikaa joudutaan pidentämään jotta ei tausta taaseen alivalottuisi liikaa. Tästä syystä vallitsevan ja salamavalon yhdistämisessä on usein syytä käyttää tarpeeksi tukevaa kamerajalustaa. Hämärämmässä tilanne korostuu entisestään.

Tuodaan vielä se kolmaskin eli viimeinen muuttuja eli salaman oma manuaalinen tehonsäätö tähän loppuun mukaan niin paketti alkaa olemaan vallitsevassa valossa tapahtuvan salamakuvauksen osalta valmis.

Kohteen valotus säädetään aina ensin salaman oman manuaalisen tehonsäädön ja aukon valinnan mukaisesti. Kun nämä asiat on päätetty ja lukkoon lyöty, aletaan vasta mittaamaan vallitsevaa valoa. Asiat kannattaa yleensä tehdä tässä nimenomaisessa järjestyksessä, koska silloin valotuksen kokonaispaketilla on toivoa pysyä paremmin kasassa. (Toki muuttujia voitaisiin ottaa muutamia lisääkin kuten esim. herkkyys ja salaman etäisyys kohteesta, mutta on loppujen lopuksi huomattavasti helpompaa lähestyä asiaa kolmen muuttujan politiikalla kuin viiden. Aloittelija voi toki aina säätää salamansa täysille ja pelata vain kahdella jäljelle jääneelle muuttujalla eli aukolla ja valotusajalla.)

1a. Salaman teho itse kohteelle
1b. Aukko myös itse kohteelle

2. Valotusaika aina vallitsevalle valolle

Muista aina käyttää jalustaa silloin kun valotusajat venyvät pitkiksi. Ja muista että jos muutat aukkoa, niin joudut myös säätämään valotusajankin uudelleen. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä.

T. Hannu

Muutoksen kipinä

Muutoksen kipinä on pienimuotoinen valokuvanäyttely jonka valokuvaajana allekirjoittanut toimi. Lyhyesti kirjoitettuna näyttely kertoo suomalaisesta käsityöstä joka elää murroksessa perinteisten roolimallien murtuessa. Mallit ovat Mikkelin Taitolassa oppinsa saaneita, tunnetuin heistä on puukkoseppä Mikko Inkeroinen joka on voittanut mm Suomen mestaruuden käyttöpuukoissa 2005.

Näyttelyn sijaintipaikka on Kirja Cafe - Mikkelin kaupunginkirjasto, II-kerros. Katuosoitteena on Raatihuoneenkatu 6 ja kirjasto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 10 - 19. Näyttely on nähtävillä siellä heinäkuun loppuun.

Kirja Cafe on Työväen Sivistysliiton (TSL) Mikkelin seudun Opintojärjestön projekti, jota emännöi Minna Kurvinen.

t.
Vesku

Canon Speedlite 580EX II

Canonilta on tullut uusi versio Speedlite 580EX -salamasta EOS-1D Mk III kameran julkistuksen myötä. Uusi kamera laittoi paineita tehdä salamasta yhtä pölyn- ja säänkestävä kuin 1D Mk III-kamerasta. Myös kuoren kestävyyttä on Canonin mukaan parannettu.

Joitain ominaisuuksia:
* ohjeluku on 58
* noin 20% nopeampi latautumisaika kuin 580EX-salamalla
* kestävämpi runko, metallinen kiinnitysjalka
* sään ja pölynkestävyydeltään vastaa EOS-1D Mk III -kameraa
* automaattitarkennuksen apuvalo tukee kaikkia tarkennuspisteitä jokaisessa EOS järkkärissä
* välähdyspää kääntyy 180 astetta molempiin suuntiin
* valkotasapainotieto välitetään kameralle kuvaa otettaessa
* käytettäessä EOS-1D Mk III -kameraa voidaan salaman kaikkia ominaisuuksia komentaa kamerasta käsin

Eli salama räätälöitiin mukavaksi kumppaniksi uudelle 1D Mk III-kameralle. Muidenkin EOS-kameroiden käyttäjät hyötyvät tuosta säänsuojauksen ja rungon kestävyyden merkeissä. Nopeampi latautumisaika on tietysti plussaa ja kehuvat salamaa vielä hyvin hiljaiseksi. Juuri nyt en kuitenkaan tunne painetta päivittää 580EX-salamaani II-versioon. :)

t.
Vesku

Todd Johnson Automotive Photography

Bostonin taideinstituutista valmistunut Todd Johnson on pitkän uran tehnyt palkittu jenkkikuvaaja jonka erikoistumisalana on ollut autot ja ns. "action" -kuvaaminen. Pitkän linjan miehenä Johnsonin ura autokuvaamisen parissa on alkanut jo 25 vuotta sitten. Aluksi valmistumisensa jälkeen Todd työskenteli Clint Clemensin helmoissa 8 vuoden periodin assarina, jonka jälkeen muutto yhdysvaltain länsirannikolle oli edessä. Muuton jälkeen Todd Johnson aloitti työskentelyn omilla siivillään Culver Cityssä, Californiassa.

Koska Johnson pitää tuotannon langat päälinjoiltaan omissa käsissään scouttaamalla kuvauspaikat henkilökohtaisesti, moni AD pitää häntä projekteissaan ehdottomana ykköskuvaajana. Kuvausmiljöiden valitsemisen lisäksi miehellä riittää aina uusia ideoita kulloinkin työstettävien projektien suhteen. Valon käyttäytyminen voimakkaasti muotoilluilla metallipinnoilla on miehen erikoisosaamisen keskeisintä aluetta.

Johnsonin ura mittavissa projekteissa antaa parhaat eväät ongemien ratkomiseen nykytuotannoissa. Huipputasolla sitoutuminen projekteihin sataprosenttisesti ja ennakkosuunnitteluun täysillä uppoutuminen antaa parhaat eväät ongelmien kohtaamiseen myös työstämisvaiheessa kentällä. Suurimpia asiakkaita miehellä ovat olleet Harley-Davidson ja Toyota USA. Toyotan kamppiksista Todd on päässyt lyömään kätensä mm. seuraaviin malleihin: Sequoia, RAV4, New Tacoma, PreRunner, Supra, Solara, Camry, Land Cruiser, Avalon, T100, Celica ja Tercel.

Harrikan osalta yhteistyö Carmichael Lynchin kanssa on johtanut tuotekatalogikuvauksiin vuosina 1997 ja 1999. Näistä Harrikalle tehdyistä duuneista on palkintona tärähtänyt mm. tuplapalkinto IAAA:lta, kansainvälinen tunnustus Cannesista, ARCHIVE:n palkinto, Print Magazine palkinto, Advertising Age palkinto, Kelly Awards palkinto, Communication Arts palkinto sekä American Advertising palkinto. Todd Johnson on myös eräs kaikkien aikojen tunnustetuimmista Harley-Davidson kuvaajista. Raskaan metallisen alan kuvaamisen rinnalla hän kuvaa sivuprojekteinaan ehkä vähän yllättäenkin häitä.

Johnson on tehnyt mainontaa Californiassa myös seuraaville valmistajille: Opel, Suzuki, Coca-Cola, Kodak, Mazda, Infiniti, Nissan, Mercedes, Sea-Doo, Mack Trucks, Wired, Polaris, Mitsubishi, Honda, Mercury ja BF Goodrich.

Galleriaan: http://www.tjphoto.com
Pictures: © Todd Johnson & © Max Fallon (Unauthorized use prohibited.)

t. Hannu

Haastattelussa Nejat Talas

Tällä kertaa haastattelussamme on Turkissa työskentelevä 30 vuotias huippukuvaaja Nejat Talas. Nejat on päässyt työstämään materiaalia mm. Nikelle ja Maailman luonnonsäätiölle. Näistä viimeisin Nejatin WWF:lle tuottama duuni on Epican (Europe's Premier Creatives Awards) palkitsema kuva. Melkoisen lyhyessä ajassa Nejatista on noussut Euroopan kärkinimiin kuuluva mainoskuvaaja. Talas on tehnyt editoriaaleja moniin Turkkilaisiin aikakausilehtiin. Miehen pääpaino on mainoskuvaamisessa.

Kennonlämmittäjät: Missä olet syntynyt ja kauanko olet kuvannut?
Nejat: Synnyin Ateenassa, Kreikassa ja työskentelen tällä hetkellä Istanbulissa. Olen kuvannut vasta n. 4-5 vuotta.


Kennonlämmittäjät: Mikä oli ensimmäinen kamerasi?
Nejat: Ihan ensimmäinen kamerani oli Zenit122 Jupiter9 (85mm f/2.0) optiikalla, lisäksi alussa omistin Pentax K-1000:n.

Kennonlämmittäjät: Sinulla on raikas tapa tallentaa asioita. Mistä imet vaikutteesi?
Nejat: Kaikki on siitä kiinni että pitää silmänsä ja mielensä avoinna... trendien seuraamista, kovaa yrittämistä ja uusien kuvaustekniikoiden testaamista jne...

Kennonlämmittäjät: Olet kuvannut suurille brändeille kuten: WWF, Converse, Fosters jne. Mikä on ollut tähän mennessä hauskin kuvaussettisi? Mitä tapahtui?
Nejat: Noh, mitään todella pahaahan ei koskaan tapahdu kunnolla ennalta suunnitelluissa keikoissa... Yksi kerta, tässä ihan vähän aikaa sitten olin kuvaamassa yhtä lehden kantta erään julkkiksen kanssa, meillä oli todella rajoitetusti aikaa jne... kuten yleensäkin, tiedättehän... ja kun tulin illalla himaan ja tsekkasin materiaalit läpi niin huomasin että että olin kuvannut koko setin läpi 1 megapikselin tarkkuudella... tuo oli minulle aivan kauhea päivä... kuitenkin saimme asiat myöhemmin jotenkin selvitettyä. :)

Kuukausi sitten tapahtui yksi toinen juttu. Meillä oli uima-allas studiossa ja liukastuin ja putosin altaaseen juuri kun yritin opastaa mallia poseerauksen kanssa. Luojan kiitos että kamerani oli juuri tuolloin assarilla...

Kennonlämmittäjät: Millä kuvaat juuri nyt?
Nejat: Enimmäkseen digitaalisesti riippuen tietenkin keikasta ja asiakkaan tarpeista.


Kennonlämmittäjät: Kuinka iso tiimi sinulla parhaillaan on?
Nejat: Työskentelen representerin ja tuotantotiimin kanssa ja useimmin me valitaan ne sopivat henkilöt päteviksi havaituista freelancereista kulloisenkin työn vaatimusten mukaisesti...


Kennonlämmittäjät: Tulevaisuuden visiot à la Nejat Talas?
Nejat: Ei mitään erityistä tällä hetkellä, minusta me olemme menossa nyt oikeaan suuntaan. Toivon että työni puhuvat puolestani.


Lisää Nejat Talaksen upeaa tuotantoa:
http://www.nejattalas.com

t. Team

Lastolitelta uusia tuotteita

Uutuuksista kenties mielenkiintoisin on uusi HiLite tausta. Sen avulla on erittäin helppoa luoda hi-key tausta kuviin koska tässä tapauksessa mallin takana olevalle pinnalle ei ammuta mitään vaan mallin takana oleva pinta valaistaan sisältä päin. Koska HiLite taustan rakenne on suljettu, sitä voidaan käyttää myös isona ympärisäteilevänä valoa tehokkaasti absorvoina pintana. Lastolite lanseeraa nyt myös uuden superkestävän "Superwhite" -vinyylitaustan, taustan jonka voi pestä satoja kertoja yhä uudelleen.

Keikkakuvaajalle löytyy nyt myös näppärä ja itsekseen keikkajalalle kiinnittyvä pienikokoinen "Ezybox Hotshoe" -softari. 38cm x 38cm kokoisena Ezybox menee todella pieneen tilaan. Mitään erillistä adapteria ei enää tarvita, riittää että omistaa jalustan ja salaman. Salamalle löytyy sopivasti säätövaraa joten Ezybox sopii lähes kaikkien valmistajan laitteisiin. Softarin pieni koko voi olla tietty hieman tinkimättömämpiä ammattilaisia rajoittava tekijä.

Lastoliteja tuo maahan: www.colorkolmio.fi

t. Hannu

L like for losers, XL like 4 winners!

Taannoin kirjoitimme artikkelin digitaalisen SLR:n kiinnittämisestä palkkiin joka herätti aikanaan keskustelua/epäilyä vinjetoinnista ym. ilmiöistä, nämä seikathan eivät tietenkään välttämättä pidä paikkaansa. Ison koon kameroissa käytettävät värikorjatut objektiivt pesevät ns. rupudigien punarenkaiset L-sarjan optiikat mennen tullen. Sininen XL viiva sen olla pitää jos ruvetaan elvistelemään oikein kunnolla! Etuina on mm. säädettävyys, palkkia käytettäessä saadaan TS-E objektiiveista tutut käännöt ja siirrot käyttöön ja itse asiassa kuvatasolla syväterävyyspalkki ja perspektiivin korjaus voimakkaammin esille, lisäksi voidaan hyödyntää pelkästään optiikan keskiosaa, jolloin heikommin piirtävät reuna-alueet rajautuvat kuvasta luonnollisesti kokonaan pois. Ammattipuolen objektiivien kontrastit ja värintoisto ovat aivan omaa luokkaansa, värivirheitä kuten kromaattista abberaatiota kuvista on turha edes etsiä koska useimmissa palkkikameraan tarkoitetuissa objektiiveissa jokainen väripituus (RGB) on erikseen korjattu.

Tällä kertaa testikameranamme toimi Paulin Toyo-View 45 G palkkikamera jossa kokeilimme ensimmäisenä optiikkana paljon kehuttua Schneider Kreuznach Macro Symmar HM 180mm f/5.6:sta, objektiivia jossa on käytetty Schneiderin parempaa HM tason lasitavaraa. Kyseinen objektiivi on makro speksattu, joten sen piirto on todellakin tyrmäävää. (Paulin arsenaalista löytyy kaikkea muutakin mielenkiintoista, joita varmaankin pääsemme testaamaan vähän myöhemmin.) Jalustana testikuvissa toimi Salosta tilattu järeähkö Manfrotton 161.

Adapterilevy porautettiin kamerahuollossa, jossa siihen tehtiin ykköskoon reikä 35 millistä runkoa varten. Kiinnitykseen käytettiin rikkinäisestä kamerasta saatua EF sopivaa bajonettirengasta. Bajonettirenkaan kiinnitys takalevyyn saavutettiin helposti liimaamalla ne yhteen. Koska testikäytössämme olevan EOS 400D:n oma salamaosa on voimakkaasti eteenpäin työntyvä, jouduttiin kameraa siirtämään taaemmaksi Kenkon loittosarjaan kuuluvalla 20 millisellä lisäpalalla. Kovinkaan kehuttava ei tuollainen digitaalinen järjestelmäkamera ei ole kunnolliseen digiperään verrattuna, mutta testimielessä ihan hauska kokeilla miten tavallinen tuulipukukansan suosiota nauttiva digijärkkä selviää isomman sarjan lelujen seurassa. Ammattipiireissä on vastaavissa ratkaisuissa käytetty melko yleisesti EOS 1Ds runkoja, joten ei tässä nyt ainakaan resoluution puolesta aivan hakoteillä kuitenkaan olla.

Kinovastaavuudeltaan tälläinen yhtälö vastaa ihan sitä mitä optiikassa lukee, siis jos kamerarunko on kinokokoisella kennolla varustettu. Tässä nyt testatussa tapauksessa joudutaan huomioimaan kroppikennoisuus ja millit kertomaan normaalin kaavan mukaisesti luvulla 1.6. Siinä mielessä aletaan puhumaan jo sangen telemäisestä efektistä kun kinovastaava polttoväli huitelee lähempänä kolmeasataa. Etuna on pienemmät vääristymät mutta haittapuolena mainittakoot ettei ko. yhdistelmä sovi kovinkaan hyvin isompien esineiden kuvaamiseen ellei tilaa ole studiossa tarpeeksi. Kyseinen kombo on kyllä erittäin pätevä silloin kun kuvataan pienesineitä ja laadun on oltava korkein mahdollinen.

Projektina tämä on ollut hyvin mielenkiintoinen ja maailmoita avartava kokemus. Vastaavaan kuvalliseen lopputulokseen ei pystytä millään digijärkkäriin vakiona saatavana objektiivilla siitä syystä että suuremmilla liikkeillä kinosarjaan tarkoitetuista vehkeistä piirtoympyrät tuppaavat loppumaan kesken palkeeseen kiinnitettynä. Kysymyksessä ei ole myöskään toisaalta enää mikään ihan halpa harrastaminen sillä palkkikamerat ja niihin sopivat lisälaitteet ovat edelleenkin sangen arvokkaita.

Käytännön kuvaamisessa pitää huomioida mm. seuraavaa. Koska tälläisessä systeemissä käytetään EOS järjestelmän ulkopuolista optiikkaa ei mitään tietoa välity objektiivilta kameralle. Koska nykyaikainen kamera kuitenkin osaa laskea valotuksen valmiiksi himmennetyn optiikan läpikin, niin yhtenä konstina voidaan käyttää digijärkkärin omaa valonmittausta ja vaikkapa aukkopohjaista puoliautomatiikkaa. Palkilla kuvattaessa kannattaa vaan muistaa että etsin kannattaa peittää aina valotuksen ajaksi jos kuvataan eism. tietokoneelta käsin ja käytetään pidempiä valotusaikoja. Näin siksi ettei valo vuoda "kakkosesta" sisälle. Jos halutaan "normaalia" kuvaa niin kaikki kameran säädöt pitää jokaisen kuvaussetin jälkeen erikseen nollata. Palkilla työskentely onkin hieman normaalia työläämpää kuvaamista, mutta se tarjoaa aivan erilaisia ulottuvuuksia luovalle kuvaajalle. Kaikkien palkista löytyvien säätöjen omaksuminen vie oman aikansa mutta on sangen mukavaa puuhastelua.

t. Hannu

Planeetan tarkin löytynyt ?

Saksalainen photozone.de testasi vihdoinkin Carl Zeissin uuden Nikon sovitteisen 50mm f/2.0 ZF Makro-Planarin. Kuten jo olemme aiemmin maininneet ovat nuo Makro-Planarit olleet varsin huikeita omissa testeissämme. Tämä ei siis tullut meille minkäänlaisena yllätyksenä. Uusin Makro Zeiss täräytti taululle nykyiset pohjat PH 2258 kun mittauksen huippuarvo voi olla PH 2250 (MTF50). Muista standardimittaisista (n.44-60mm) makro-optiikoista poiketen Makro-Planarin valovoima on 2.0. Optiikan kyky poistaa värivirheet oli aivan omaa luokkansa. Vinjetointikin on havaittavissa ainoastaan täydellä aukolla, muutoin ilmiötä oli miltei mahdotonta mitata/havaita. 50mm f/2.0 ZF Makro-Planar koostuu 8 elementistä 6 eri ryhmässä.

www.photozone.de/zeiss_zf_50_2

t. Hannu

DIY Rengasvalo

Tällä kertaa valmistimme rengasvalon testikäyttöön huokealla. Kävin hakemassa tarvikkeet Päijänteentiellä sijaitsevasta Lamppupankista. Tarvittavien osien suhteen minua minua konsultoi puhelimitse sähkömestari Esa Pallas. Valolle tuli hintaa 40 euroa per sähkömateriaalit, plus pari alumiinikiskon palaa kaverin tallin romukasasta. Duunia ei tässä projektissa ole hinnoiteltu. Pylväsporakoneen ja ruuvipuristimen lisäksi tarvittiin yksi nippuside kiristämään sähköjohto jottei se irtoa jos johdon päälle astuu vahingossa kuvaustilanteessa.

Putkeksi valitiin luettelosta Philipsin putki tyypiltään TL-E Pro 40W/840 3200 G10Q. Putki on tehty Thaimaassa mistä koko idea sai alkunsakin, siellä nimittäin käytetään ko. valaisintyyppiä sangen yleisesti kattoplafondeissa. Suomeen tuotuna ko. putken lähtöhinta 27 euroa tuntuu hieman kohtuuttomalta koska paikallisessa supermarketissa koko lamppu maksaa korkeintaan 500 bahtia. No Suomi on kallis paikka, ei mahda mitään.

Systeemiin tarvittiin seuraavat osat: loisteputki, kuristin, sytytin, sokeripala, kiinnikkeet, pala sähköjohtoa ja verkkojohto. Kytkentä on hyvin yksinkertainen ja se on erittäin helppo toteuttaa itsekin. Oma systeemini oli jo valmiiksi kasattu liikkeessä (kiitokset Esalle) kuristimen kytkentää lukuunottamatta. Erittäin asiallista palvelua muutenkin kyseisessä liikkessä.

Aloitimme kiinnityksen suunnittelun kaverin pajalla. Koska rengaskiinnikkeitä tuli mukaan kolme, päätimme tehdä t-ristikon lampun tueksi. Mittasimme kuristimen ja hahmottelimme poikkiraudan ensiksi. Kun poikkirauta oli paikoillaan teimme U:n muotoisen raudan johonka kiinnitimme kuristimen ja sytyttimen. U-raudan yläpäätä modifioitiin ruuvipuristimella jotta siihen saatiin kameraruuville paikka. Kameran alle löydettiin pienehkö pala neopreenia. Verkkojohto laitettiin kunnolla kiinni nippusiteellä. Kun reiät oli porattu pyöristimme vielä tukirautojen päädyt ja poistimme terävät reunat porausrei'istä. Kun rakennelma oli valmis päällystin ristikkoraudan vielä eristenauhalla.

Onneksi tuttavapiirissä on niin paljon malliporukoita että rinkulaa päästiin välittömästi seuraavana päivän testaamaan tositoimissa. Kuvasin 400D:llä johon oli kiinnitetty Tamronin 28-75mm 2.8, parhaimpiin tuloksiin pääsin n. 50 mm ja 3.2 aukon tuntumassa Av ohjelma päällä. Herkkyyttä ei välttämättä olisi tarvinnut nostaa 800 asti, mutta koska ideana oli kuvata mustavalkoista niin kaupanpäälle tullut kohina tuo vaan lisää filmimäisempää tatsia kuviin.

Kuvaustilanteessa havaitsin että rinkulaa ei ole edes pakko kiinnittää kameraan, telemmällä polttovälillä rinkulan saisi lähemmäksi kasvoja jos se olisi erillisellä kiinnityksellä jalustassa taikka jos joku jopa pitelisi sitä mallin edessä. Kinovastaavuudeltaan alle 80 milliset polttovälit eivät toimi ko. valon kanssa kovinkaan hyvin. Jos sparklen (rinkula) mallin silmässä haluaa isommaksi teline kannattaa rakentaa siten että kameraa pystyy siirtämään paljon taaemmaksi kuin tässä ensimmäisessä evoluutioversiossamme.

Mallit: Päivi (Fondi) ja Josefina (ModelBoom)
Meikki: Mari Nevander

t. Hannu