Andrzej Dragan

Andrzej on puolalaissyntyinen valokuvataiteilija joka värittää teoksiaan onnistuneesti surrealistisillakin aineksilla ja vahvistaa tätä mielikuvaa tarvittaessa taidokkaalla kuvankäsittelyllä. Biografian mukaan hän on kuvauksen saralla varsin uusi tulokas, vuodesta 2003, joka kertoo hänen vahvasta näkemyksestään miltä kuvien pitää hänen mielestään näyttää ja kuinka lopputulos saavutetaan kun tahtoa on riittävästi. Varsinaiselta leipätyöltään hän on fysiikan apulaisprofessori joka tekee yhtälöstä entistä uskomattomamman.
Hänen töitään on ollut esillä eri lehdissä ja mainoksissa joista ainakin Photo Art sekä Photo Magazine saattavat olla joillekin tuttuja. Kuvattava on ollut myös näyttelijä Davic Lynch. Näyttelyitä hän on pitänyt myös Puolan ulkopuolella joten hän ei ole tunnettu pelkästään Puolassa.

Kannattaa käydä vilkaisemassa:
Andrzej Dragan

t.Vesku

Syksyllä saa synkistellä

Syksy on meille suomalaisille ankeaakin aikaa, erioten kuvauksen kannalta. On pimeää, koleaa ja kalmot nousevat nurkista lämmittelemään takan ääreen. No, ei sentään ihan noin kalseaa mutta olosuhteet hautausmaalla käynnille kameran kanssa ovat kohdallaan. Aamulla varhaisella tai illalla hämärän laskeutuessa on hyvä aika käydä katsomassa minkälaisia kuvia saisi erilaisista yksityiskohdista tai yleisnäkymistä, vaikka ihan läheisellä hautausmaalla. Vanhat hautakivet, puista tippuneet lehdet kävelyreiteillä ja hautojen päällä, retkottavat portit, kynttilät haudoilla ja muut kohteet nousevat helposti esille. Jalustasta tulee varsin välttämätön mutta kuvia ei kannata hämärällä ottaa luottaen pelkästään automatiikan valotusaikoihin koska tällöin kuvista katoaa synkkyys ja sen tunnelma - eihän hämäräkuvan pidä näyttää päivällä otetulta! Vaihtoehtona on tietysti jälkikäsittely mutta miksei ottaisi kuvaa kerralla kuntoon?



Tummat varjot jäävät tietysti tukkoisiksi mutta joissain kuvatyyleissä asialla ei ole merkitystä. Nämä eivät ole muotokuvia, eivätkä tuotekuvia vaan tunnelmakuvia. Tunnelmaa saa lisää korottamalla ISO-arvon korkeaksi jo kuvatessa tai sitten lisäämällä kuviin raetta (tai kohinaa siis) jälkikäsittelyn muodossa. Tälläisessä synkemmässä kuvassa jäljen ei tarvitse olla tarkkaa ja virheetöntä.

Tarkennus muodostuu ongelmaksi hämärässä. Tarkennuksen helpottamiseksi voi mukaan ottaa esimerkiksi taskulampun jolla valaisemalla kohdetta saa tarkennuksen automatiikalla - tai käsivaralta - paremmin kohdalleen. Tällöin on muistettava ettei anna kameran mitata tarvittavaa valotusta samalla kun valaisee kohdetta lampulla.

Yksi tapa voikin olla se että käyttää manuaaliasetuksia valotukselle, asettaen aukon ja ajan mieleisekseen. Kuvaamalla hämärtyvän illan aikaan saa kuvista tummenevan sarjan joka helposti synkistyy loppua lähestyen. Tälläisessä tarkoituksellisessa alivalotuksessa ei pidä jälkikäsittelyssä säätää levelsejä yms niin että kuvasta tulisi valoisa koska tuolloin lopputulos on .. aivan jotain muuta. Sen sijaan käännös mustavalkoiseksi sopii hautausmaan tunnelmaan, kontrastin lisäystä kannattaa mv-käännöksen jälkeen harkita kuten myös rakeen/kohinan lisäämistä tunnelman parantamiseksi. Myös osittaisesti värien jättäminen näkyviin mv-käännöksen yhteydessä saattaa tuottaa tunnelmallisia kuvia.


Mutta jos synkistely ei ole se juttu mitä haluaa hakea voi ottaa lähtökohdaksi toisen näkökulman jossa etsii hautausmaalta pirteitä iloisia asioita ja aiheita. Uudet kukat, lyhdyt lämpöä luomassa, pitkän elämän eläneitä ihmisiä, loisteliaampia hautoja. Joissain kulttuureissa kuolema ei ole loppu vaan uuden elämän tai tien alku.

Itselläni hautausmaa kyllä vie ajatukset helposti synkempiin aiheisiin mutta käänteisen näkökulman etsimisessä oliskin sitten reilusti haastetta.

t.Vesku

Asiaa puoliharmaasuotimista (Osa 1.)

Maisemakuvaksessa törmätään useasti siihen seikkaan etta taivas ylivalottuu horisonttilinjan alaosaan verrattuna. Syynä tähän on taivaan monta aukkoa suurempi valoisuus etualaan verrattuna. Maassa on harvemmin niin kirkkaita pintoja jotka pärjäisiäat taivaalle valoisuuskontrastissa. Digikameroiden rajallinen dynamiikka ei tee asiasta yhtaan sen helpompaa. Moni aloitteleva kuvaaja ihmetteleekin sitä että miksi kaikissa kuvissa taivas nayttaa niin puhkipalaneelta. Kaikki kuvaushetkella taivaalla ihmissilmällä näkyneet yksityiskohdat ovat kadonneet omille teilleeen vaikkakin etuala on lähes oikein valottunut.

Kameran sisäinen mittausjarjestelmä (mallista riippuen) laskee yleensä valitusta mittaustyylistä riippuen joko tarkennuspisteen lohkomittauksen, prosentuaalisen keskikohdan, keskustapainotteisen mittauksen taikka pistemittauksen mukaisesti sen mitä kohtaa kuvan valonmittauksessa painotetaan. Oli valittu mittaustapa ihan mikä tahansa ja vaikka taivaan ja etualan erotus olisi absoluuttisen tarkasti mitattu ja valotus tehtaisiin näiden kahden mittauksen keskiarvon perusteella, ei digitaalikameran dynamiikka välttamatta riitä koskaan toistamaan valittua mittauskaistaa kokonaisuudessaan. Esimerkiksi Canon EOS 400D:n dynamiikka on 8,4 aukkoa raw formaatissa. Ihmissilmän dynamiikka on parhaimmillaan n. 15 aukkoa jos otetaan sen sopeutuminen huomioon.

Täydelliseen valotuksen hallintaan on kaksi erilaista tyyliä. Valotus voidaan tehdä tuplana jalustalta jolloin tuloksena saatavat puoliskot yhdistetään myöhemmin kuvankasittelyohjelmassa. Toinen tapa on käyttää hyvaksi puoliharmaasuodinta itse kuvaustilanteessa. Nyt paneudutaan tähan jälkimmaiseen tekniikkaan, eli puoliharmaasuotimiin.

Puoliharmaasuotimen pääasiallisena tehtavana on tasata taivaan ja maan valiset valoisuuserot. Markkinoilla on monentyyppisia erilaisia puoliharmaasuotimia. Suotimia loytyy seka lasista etta muovista valmistettuina. Materiaalia oleellisempana erona on suotimen kiinnitystapa objektiiviin. Puoliharmaasuotimia on sekä perinteisinä objektiiviin kierrettavinä versioina etta erilliseen telineeseen asennettavan tyyppisinä. Laadulliset erot näiden kahden eri kiinnitystavan välilla eivät välttamattä ole kovinkaan suuria. Suurimman eron tekee se etta telineellisellä kiinnityksella varustetut suodinmallit ovat yleensa huomattavasti joustavampia erikokoisten suodinkierteiden kanssa. Siina missä kierteellinen suodin kay vain yhteen kierrekokoon saadaan telinemallinen suodin sopimaan kaikkiin eri etukierteisiin. (Toki stepdown renkailla voidaan kierteellisiä suotimiakin asentaa alikokoisiin etukierteisiin mutta melko rajoitetusti.) Suotimen vieminen kauemmaksi etulinssista erikokoisilla adaptereilla saattaa helposti aiheuttaa voimistuvaa vinjetointia.

Aina kun objektiivien eteen kasataan lisää tavaraa kasvaa optisten virheiden todennäköisyys. Puoliharmaasuotimien kanssa yleensä eniten harmia aiheuttavat erilaiset suodattimista itsestaan aiheutuvat heijastukset eli flaret. Jos objektiviin eteen joudutaan kasaamaan useampia erilaisia suotimia, ongelma korostuu entisestaan. Kannattaa yrittää pärjätä lukumääräisesti mahdollisimman vähäisellä mutta tarpeeksi tehokkaalla suodatuksella. Mielummin kantsii satsata suoraan sopiviin suodinmalleihin ja tarvittavaan tehokkuuteen. Vähempi lukumäärä on suotimien kanssa parempi ja laadukkaat suotimet maksavat itsensa takaisin nopeasti.

Kun suodatinta valitaan kannattaa jo ostovaiheessa miettiä mahdollisimman tarkkaan millaiseen käyttötarkoitukseen suodin on ylipäätään tulossa. Puoliharmaasuotimia löytyy nimittain kiitettävästi erilaisilla tehokkuuksilla. Myos suodatuksen li'un jyrkkyys on yleensa vapaasti valittavissa. Omien kokemuksieni perusteella tehokkaamaat suodattimet ovat yleensa käyttokelpoisempia kuin ihan miedoimmat mallit. (Esimerkkinä: Cokin P120 joka on yleisesti ottaen aivan liian tehoton.) Liukusavyn jyrkkyys on lähinnä siitä kiinni mitä maastossa näkyy. Jos kuvataan merellä on jyrkempi liuku yleensä parempi. Jos kuvataan maastossa jossa esimerkiksi on puita näkyvissä ja horisonttilinja ei ole selkeä, niin pehmeäpi liukuma suotimessa saattaa olla se kannattavampi vaihtoehto.

t. Hannu

Valovoima

Tämä mystinen luku, joka esiintyy objektiivien yhteydessä, kaipaa hiukan selitystä jos termi ei ole jo tuttu. Suomeksi käytetään myös termiä f-luku, aukkoluku. Englanniksi siitä löytyy tietoa termein f-number, focal ratio ja f-ratio.

Periaatteellisesti se tarkoittaa objektiivissa ilmoitettuna linssin polttovälin suhdetta suurimpaan mahdolliseen himmenninaukkoon. Jos linssin f-luku on 2 ja pituus 100mm niin tällöin suurimman käyttökelpoisen aukon halkaisija on 50 mm. Tuo tieto aukon halkaisijasta ei tavalliselle kuvaajalle ole kuitenkaan kovin merkityksellinen vaan se mitä sillä f-luvulla saa aikaiseksi.

Mitä pienempi f-luku on sitä valovoimaisempi objektiivi, tai kiikari tai kaukoputki, on. Mitä pienempi luku, sitä enemmän valoa kerätään kameran filmille/sensoriin objektiivin linssien kautta ja sitä lyhyempi valotusaika voi olla.

F-luvut ovat yleensä aukkosarjassa joka alkaa seuraavasti: 0.7,1.0,1.4,2,2.8,4,5.6,8,11,16,..
Kun aukkosarjassa siirrytään luvusta pienempään kiinnisaadun valon määrä kahdentuu. Esimerkiksi jos kuvattaessa ihmistä aukolla 5.6 saadaan valotusajaksi 1/30 on jo mahdollista että kohde liikahtaa kuvaa otettaessa jolloin kuvasta tulee äköisesti epäterävä ja kasvoista mahdollisesti suttuiset. Ottamalla käyttöön toinen objektiivi joka mahdollistaa aukon 4 käytön saadaan valotusajaksi 1/60, jolloin liike-epäterävyyttä ehtii syntymään huomattavasti vähemmän. Vaihtamalla vielä kerran objektiivia sellaiseen joka tarjoaa aukon 2 saadaan valotusajaksi 1/250 jolloin pystyisi kuvaamaan jo juoksevaa kohdetta ilman että kuvasta tulisi häiritsevästi epäterävä liikkeen vuoksi. Vaihtoehtoisesti voisi laskea ISO-lukua pari pykälää jos sitä oli joutunut nostamaan nk pimeän linssin vuoksi.

Yleisesti hyvänä valovoimana pidetään arvoa 2.8 objektiiveissa. Tälläisestä objektiivista puhutaan jo nopeana lasina kun taas parhaimmillaan valovoiman 5.6 laseja pidetään pimeinä. 1.4 on jo erinomainen valovoima ja tätä nopeammat objektiivit ovat suhteellisen harvinaisia varsinkin harrastelijakäytössä.

Zoom-objektiiveissa näkee esimerkiksi merkintää f4-5.6. Tällöin objektiivin paras valovoima muuttuu käytetyn polttovälin mukaan. Paras valovoima saavutetaan zoomin laajakulmaisimmassa päässä ja huonoin telepäässä. Tällöin telepäätä käytettäessä objektiivin lävitse saadaan vähemmän valoa joka tarkoittaa pidempiä valotusaikoja tai korkeamman ISO-arvon käyttämistä tuon valon vähyyden kompesoimiseksi.

Englanniksi aiheesta löytyy tietoa mm Wikipediasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/F-number

t.Vesku

Peter S. Linney

Tuntuu melkein rikolliselta ottaa esille Veskun noin vakavan linkin jälkeen jälleen tälläinen hömppäaihe. Tällä seuraavalla tarinalla on kuitenkin varmasti annettavaa kaikille niille jotka ovat kiinnostuneita kuvaamaan ja valaisemaan ulkomiljöissä isojakin pintoja.

Peter S. Linney on jo todella pitkän linjan hot rod-, tuningauto- ja harrikkakuvaajaa. Miehen työt voivat olla suomalaisista aikakausilehdistäkin ennestään tuttuja. Miehen kuvia on myyty lisenssillä nimittäin ainakin Sanoma Magazinesin V8 Magazineen ja GTI:hin. Peterin töitä julkaistaan enimmäkseen kuitenkin niissä vähän isommissa autoalan lehdissä sekä Jenkeissä että Euroopassa.

Linneyn konsepti kuvaamiseen on varsin yksinkertainen. Pääsääntöisesti mies valaisee kohteensa jalustallisilla peileillä, joita hänellä on käytettävissä yhdestä kuuteen kappaleeseen. Peilit kulkevat näppärästi miehen mukana isolla remmiahdetulla Chevyn avolava pick-upilla josta lava on katettu ja valjastettu kameratarvikkeiden kuljettamiseen soveltuvaksi. Näiden peilien päälle voidaan kietaista kulloinkin teemaan parhaiten sopiva heijastin jolla valon heijastumista ja hajontaa voidaan kontrolloida. Samoin voidaan valita käytetäänkö kohteen lämmittämiseen vaikka esim. kullanväristä pintaa. Koska peilit ovat suhteellisen raskaita ne eivät niin herkästi kippaa tuulessa ja kuvaaja selviää kuvauskeikasta helposti yksin ilman assareitakin. Toki miehellä kulkee mukana yleensä yksi meikkaaja joka huolehtii stailauksesta ja siitä että kuvauksissa mukana olevat kaunottaret näyttävät kasvojensa osalta raikkailta. Koska Peterin auto on sangen tilava kulkevat sekä mallit, assarit ja kuvauskamatkin miljöisiin samalla kertaa. Kiireisissä aikatauluissa tämä on erittäin pätevä ratkaisu.

Peter S. Linney käytää joskus myös studiolamppuja kohteensa valaisuun mutta pääsääntöisesti kuvat otetaan auringonlaskun aikoihin ja laskeutuva ahaalta paistava auringonvalo pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti peilipintoja apuna käyttäen. Välkyn käyttäminen tulee yleensä vasta siinä vaiheessa kysymykseen kun aurinko on jo laskeutunut horisontin taakse.

Värilliset puoligradusuotimet ovat olleet jo pitkään suosittuja jenkkiläisissä tv- ja elokuvatuotannoissa. Siinä suhteessa Linney ei massasta eroa. Hänen autokuvissaan suotimet ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Suotimet yhdessä Californialaisen auringonlaskun kanssa tekevät kuvasta niin periamerikkalaisen ettei kuvan sisällön pitäisi jäädä kenellekään epäselväksi. Amerikkalaista glamoursiirappia pa(r)h(a)immillaan.

http://www.autofocus.net

t. Hannu

Rick Guidotti

Kuka päättää kuka on kaunis ja kuka ei?

Valokuvaaja muotimaailmasta vuoteen 1997 saakka joka kuvasi 15 vuoden ajan huippumalleja muotilehtien kärkinimiin. Vuonna 1998 hän perusti järjestön joka kantaa nimeä Positive Exposure.

Positive Exposuren idea on tuoda esiin henkilöitä vammojen tai geneettisen sairauksien takaa aivan uudessa valossa. Ei tekemällä kuvausta tavalla joka korostaa heidän synkempää puoltaan vaan päinvastoin näyttämällä heidän positiivisessa, energisessä, elämäniloisessa ja hyvässä valossa. Rickin vahva muoto- ja muotikuvaustausta näkyy kuvissa antaen kuville myös uskottavuutta monessa mielessä. Lisäksi mallien itseluottamus ei ainakaan ole vähentynyt kuvausten jälkeen, sen sijaan moni on saanut itselleen itseluottamusta roppakaupalla lisää ja uskaltautunut ns normaaliin elämään jota pidetään yleensä itsestäänselvyytenä.

Positive Exposuren sai alkunsa kun Rick huomasi kuinka kuvauksellisia ja vähän arvostettuja albiinot olivat. Hän otti ensimmäiseksi projektikseen albiinot ja kuvasi heitä ympäri maapalloa päätyen lopulta Life Magazinen sivuille artikkelilla 'Redefining Beauty' vuonna 1998. Tämänkin jälkeen albiinot ovat olleet useasti Rickin kameran kohteena, myös mainoskuvauksessa

Rickin ohella järjestössä vaikuttaa Diane McLean ja yhdessä he ovat pitäneet useita näyttelyitä, luentoja ja ottavat osaa seminaareihin eri puolilla palloa. Suunnitelmissa on kehittää entisestään järjestön toimintaa tarjoamalla ja kehittämällä opetusta, luentoja sekä tehdä toiminnasta vieläkin kansainvälisempää.

Kiteytettynä he tuovat erilaisuutta rohkeasti esille positiivisin kuvin ja pyrkivät tätä kautta vähentämään eriarvoisuutta jota tavallisesta poikkeavien ihmisten on kohdattava. Tiedon ja kokemuksien jakaminen kertoo muille vastaavan oireen kanssa eläville etteivät he ole yksin.

Positive Exposure

t.Vesku

Zörk

Saksalainen Zörk edustaa monipuolisiin erikoisratkaisuihin soveltuvia kameratarvikkeita. Yrityksen markkinoimat tuotteet mahdollistavat todella reilun muokattavuuden kino- ja mediumformaatin kameroihin. Zörkiltä löytyy reilusti mitä mielenkiintoisempia ratkaisuja eri tyyppisiin kuvaustilanteisiin ja ammattivalokuvaajan alati muuttuviin tarpeisiin. Kysymyksessä on siis varsinainen aarreaitta vähänkään vakavammalle valokuvaajalle.

MFS
Multi Focus System tarjoaa medium- ja kinarikameroihin 30 asteen tiltin/swingin ja 360 asteen käännöt. Lisäksi MFS huolii saman valmistajan shift adapterit, pinhole järjestelmän, zoomaavat loitot, ja asfäärisesti muotoillun "macroscope" -lähikuvauslinssin. MFS tarjoaa mahdollisuudet monipuoliseen syväterävyysalueiden hallintaan. Erittäin asiallinen systeemi jolla miltei kaikista keskikoon objektiiveista saadaan kinomaastossa tilt/swing kelpoisia. Myös tietyt isommalla piirtoympyrällä varusteut suurennuskoneen optiikat ovat vapaasti hyödynnettävissä. MFS:n käyttökohteet ovat lähes rajattomat. Muotokuvaus, makroilu, tuotekuvat, muoti, maisemat ja matkailu... nämä nyt vaikka esimerkkeinä.

Mini Makro
Zoomava loittoputki tuo todella pitkää loitonnusta ja loistavaa muokattavuutta / joustavuutta makrokuvaukseen. Siinä missä perinteisien loittorengassarjojen kanssa törmätään siihen että renkaita joudutaan vaihtamaan useasti kesken kuvauksen, Mini Makrolla kuvaus voi jatkua keskeytymättä. Lisäksi etuna on todella pitkä teleskooppirakenne jolla loitonnusta saadaan varmasti tarpeeksi, ellei jo vähän liikaakin. Suurennuskertoimista puhuminen tässä yhteydessä olisi jo turhaa koska suurimmassa osassa tapauksista se on vähintäänkin "riittävä". Mini Makro käy adapterilla lähestulkoon kaikkiin merkkeihin ja järjestelmäkameramalleihin. Adapterilla Mini Makro kiinnittyy myös lähes kaikkiin keskikokoisiin järjestelmiin.

Pinholes
MFS systeemiin pystytään lisäämään adapterilla Zörkin Pinhole levyjä. Tarkasti laserleikattu musta anionisoitu alumiinilevy on käsitelty tummalla pinnoitteella joka vähentää optisen rakenteen sisäisiä heijastuksia. Pinhole lätkät on tarkoitettu käytettäväksi suurennuskoneeseen sopivien objektiivien kuten APO Rodagonin kanssa. Lisäksi voidaan myös Zörkin makroscope linssiä käyttää optiona. Pinhole -settin kuulu kolme erilaisella porauksella varustettua levyä (1mm 1,5mm ja 2mm). Näiden levyjen etukierre on 40.5 mm, eli ne ovat juuri Rodagon yhteensopiva. Step-up-down renkailla pinhole lätkät saadaan helposti kiinni isompiin kierteisiin ja muihin objektiiveihin.

Makroscope Type 1
Kahdella asfäärisellä elementeillä varustettu ja monikalvotettu Makroscope on laadukas lähikuvauslinssi. Lähilinssien etunahan on se että loittorenkaisiin verrattuna ne eivät kärsi valovoiman heikkenemisestä. Perinteisiin lähikuvauslinsseihin liittyy kuitenkin aina piirtokykyyn heikentävästi vaikuttavia tekijöitä. Yksi lähilinssien käyttökohde ovatkin kiinteällä optiikalla varustetut tapaukset kuten pokkarit ja videokamerat. Makroscope on optisesti korjattu 12 diopterian korkealla resoluutiolla varustettu ratkaisu moniin erilaisiin käyttökohteisiin. Makroscopen takakierre on varsin yleinen 52mm. 1:1 suurennokseen päästään suurimmalla osalla kinovastaavuudeltaan standardeilla linsseillä. Pikkutelet eivät em. suhteessa tee poikkeusta.

Panorama Shift Adapter
Zörk PSA tarjoaa palkeelle ominaiset siirrot 35 millisiin järjestelmäkameroihin. Shiftauksella saadaan perspektiivistä aiheutuvat virheet helposti elminoitua. Ideaalinen ratkaisu esim. arkkitehtuurin ja maisemien kuvaamiseen. Siinä missä useimmat PC optiikat tarjoavat 8-10mm siirtoja, tarjoaa Zörkin PSA jopa 20 millin liikkumavaran. 3:1 panoraamakuvat onnistuvat tällöin myös leikiten. Monissa 35 millisissä objektiiveissa näin rankoista siirroista aiheutuu kuitenkin freimin sivuosien rajuhko, ellei täydellinen tummuminen. Tästä päästään kuitenkin helposti eroon käyttämällä merkkikohtaisella adapterilla isomman piirtoympyrän omaavia keskikoon objektiiveja.

Zörk Adapters
Monelta ammattivalokuvaajalta löytyy montaa eri järjestelmää. Medium formaatin objektiiveja pystytään helposti kiinnittämään 35mm kameroihin. Etuina saadaan tällöin keskiympyrän parempi piirtokyky ja säröttömyys. Värien eripituisesta taittumisesta aiheutuvat virheet ovat myös tällöin paljon vähäisempiä koska kyseiset ongelmat ilmenevät yleensä parhaiten piirtoympyrän äärireunoilla. Zörkin adapterit toimitetaan mediumrunkoihin merkkikohtaisesti sopivilla etubajoneteilla ja takaosan kiinnitys on kaikissa sama M42. Adapterilla M42 kierre saadaan kiinni sitten lähes kaikkiin tunnettuihin kinarimalleihin. Adpaterit ovat välyksiltään merkkikohtaisen tarkkoja ja siten vääristä välyksistä mahdollisesti aiheutuvat optiset virheet on minimoitu. Zörkiltä löytyy muuten myös "crossformat" -adaptereita keskikokoisiin joilla objektiivit vaihtuvat kivuttomasti eri merkkien ja eri kokoisten keskikoon järjestelmien välillä. Tarkemmat ristiinsopivuustaulukot löytyvät Zörkin sivuilta.

Special Mounts
Zörk valmistaa myös spesiaalisovittimia tiettyihin legendaarisiin objektiiveihin kuten esim. Mamiyan 50mm f4 malliin. PC sovittimella tämä Mamiya 645:een suunniteltu optiikka käy kaikkiin verhosulkimella varustettuihin keskiformaatin kameroihin. Suurimmassa osassa runkoja adapteri pystyy +/-16 mm siirtoihin ja 360° kääntöihin. Pentax 67:n kanssa +/- 10mm siirrot ovat mahdollisia, 14mm siirroista aiheutuu jo pientä vinjetointia. Zörkiltä löytyy adapteri myös Schneiderin PC Super-Anguloniin joka mahdollistaa shiftauksen lisäksi objektiivin kallistuksen. Schneider 28/PC Super-Angulon on yksi maailman arvostetuimmista siirroilla varustetuista objektiiveista. Zörkin adpaterilla saadaan aikaan myös 12 millin tilttaus. Kamerakohtaisia sovittimia löytyy useimmille 35 millisille kameramerkeille.

Zörkiltä löytyy myös Contaxin G sarjaan erityisesti sovitettuja superlaajiksia. Voigtlander-Cosina tuottaa hintalaatusuhteessa ehkä maailman rankimmat superlaajikset mittaetsinmalleihin kuten Leicaan. Contaxin omistajat ovat jääneet valitettavasti kuitenkin tarjonnan ulkopuolelle omasta G kiinnityksestään johtuen. Zörk tarjoaa omia 12/5.6 and 15/4.5 Zörk-Heliar mallejaan Contax G sarjaan. Kysymyksessä kuitenkaan ei ole mikään adapteripatentti vaan V-C optiikat on jouduttu suunnittelemaan ja koneistamaan uudelleen peräosaltaan. Contaxin omia superlaajiksia (esim. Hologon 16/8) edullisemmat Zörk-Heliarit ovat saatavilla mustan ja kromin värisinä.

http://www.zoerk.de

t. Hannu

Digitaalinen nuija

Metz on julkaissut uuden digitaalisen Mecablitz 76 MZ-5 nuijasalaman. Uusi salama tukee Canonin E-TTL:ää, Nikonin i-TTL:ää, D-TTL:ää ja Konica/Minoltan ADI:ta. Digitaalisuuden myötä salaman kontrolli on monipuolistunut ja parantunut entisestään. Uutuuden pariksi on suunniteltu myös uusi vyöhön kiinnitettävä voimaosa, Power Pack P 76. Ehkä silmiinpistävintä uudessa nuijassa on sen valaistulla LCD matrix näytöllä varustettu kontrolliosa. Salamasta löytyy edellisten mallien tapaan AF mittaus ja suoraan eteenpäin suunnattu täytevälkky. Täytesalaman tehoa voidaan uutuudessa säätää 3 portaisesti.

Tärkeintä uudessa digitaalimallissa on kuitenkin sen heijastinosan digitaalinen automaatikka. Riippuen kamerasta ja käytetystä polttovälistä uusi Metz säätyy automaattisesti polttovälialueella 24-105mm antaen optimaalisen tehon, hajoituksen ja valaisukulman. Salaman mukaankuuluva laajakulmaheijastin antaa laajakulmapäässä vieläkin enemmän tilaa liikkua, tehden 76 MZ-5:n käyttökelpoiseksi jopa 20 millin laajakulmaisella alueella. Metzin käytettävyyttä lisäävät sen monipuoliset manuaalisäädöt ja korkea välähdysteho.

t. Hannu

Regis Lefebure

Tällä kertaa kuvaajaesittelyssä on mies kilpa-autojen valokuvaamisen huipulta. Useasti palkitun Regis Lefeburen töitä on ollut laajasti nähtävillä pohjois-amerikkalaisessa lehdistössä. Regis on erikoistunut kuvaamaan tietyille asiakkailleen kuten esim. Audille LeMansin 24 tunnin kilpailuja. Miehen duuneja on ollut nähtävillä mm. Washington Postissa ja New York Timesissa. Lisäksi hän on kuvannut lukemattomiin aikakausilehtiin. Oppimisen arvoista Regisin kuvissa on hänen tapansa käsitellä perspektiiviä ja värejä. Erikoista on myös hänen tapansa tallentaa tilanteita todella haastavissa sää- ja valaistusolosuhteissa. Pidemmittä puheitta, kannattaa siirtyä tutkimaan Regisin kuvallista antia, koska kuvathan kertovat esittäjästään enemmän kuin mikään muu.

www.regislefeburephoto.com

t. Hannu

Zuga!

Hollywoodissa majaansa pitävän Bela Median Zuga.net ja ZugaPhoto.tv ovat Monte Zuckerin ja Gary Bernsteinin perustamat sivustot niille jotka ovat kiinnostuneita siitä miten ammattivalokuvaajat tosielämässä toimivat. Artikkeleita Zugaan toimittavat eräät jenkkien tunnetuimmista ammattilaisista. Homma lähti vuonna 1999 käyntin ja artikkeleita Zuga.netiin kirjoitti alkuun vain muutama henkilö. Myöhemmin (vuonna 2004) projektin laajentuessa aloitettiin maailman ensimmäinen pelkästään ammattikuvaukseen keskittynyt nettitelevisio. ZugaPhoto.Tv tulvii videotutoriaaleja joista on mukava käydä katsomassa mitä ammattilaiset painottavat kuvaamisessaan. Artikkeleita on jo satoja ja videoitakin kymmenittäin. Jos Zugan pelkän videoklipsiarkiston meinaa katsoa kerralla läpi niin kannattaa kyllä varata paikka soffalta, pikkupurtavaa ja hyvää juomaa. Artikkeleissakin riittää koluttavaa päiväkausiksi.

www.zuga.net
www.zugaphoto.tv

t. Hannu

Maalaus valokuvasta(si)?

Brittiläinen "Paintings from Photos" -nettisaitti otti minuun yhteyttä ja tarjosi mahdollisuutta lähettää valokuviani maalattavaksi. Palvelun avulla voit joko itse teetättää omasta kuvastasi taulun maksua vastaan taikka sitten lähettää kuviasi maalaustaiteen inspiraattoreiksi Englantiin, jossa niistä maalataan taulu asiakkaan laskuun. (Maalaustyylejä on kaiketi neljä erilaista.) Valokuvaaja voi hinnoitella työnsä vapaasti eikä luovu kuvansa oikeuksista muuta kuin myytyjä maalauksia vastaan. Taulun sutiva maalari saa diilistä kiinteän korvauksen pussiinsa kuvakoon perusteella. Maalauksen tekeminen kestää noin 4-6 viikkoa.

Konsepti kuullostaa harvinaisen yksinkertaiselta ja toimivalta. Tuossahan voisi kokeilla ekana myydä muutamia kuviaan ja jos niistä saa sopivasti rojalteja, niin vaikkapa teettää itsekin omista jutuistaan jotain seinänkoristeeksi taikka lahjaksi parhaalle kaverille.

www.paintingsfromphotos.co.uk

t. Hannu

Leaf Afi

Leaf on julkaissut omat versionsa aiemmin julkistetusta Sinarin mediumdigistä. Mallit ovat: Leaf Afi -75, Afi -65 ja Afi -54. Uusi runkosarja on saumattomasti yhteensopiva uusien Leaf Aptus S -sarjan digiperien kanssa. Vähäsanaisessa lehdistötiedotteessa kerrotaan uuden Afi sarjan käyttävän Schneider-Kreuznach (AFD) autofokus optiikoita. Kameraan voidaan asentaa 90 asteinen prisma- taikka normaalimpi kuiluetsin. Uusi kääntyvä kahvaosa antaa paremman jouston kuvattaessa erilaisissa (vaikeissakin) asennoissa. 645 formaattiin kuvattaessa kameran takaosan revolverirakenne antaa mahdollisuuden kääntää digiperän joko vertikaali- taikka horisontaaliasentoon.

Leaf Afi pressi-info

t. Hannu

Microdialta maailman nopein kortti

Microdian uusin CF korttien sarja on nimeltään XTRAPRO II ja se pamauttaa pohjat tiskiin. Uudet kortit rikkovat 300 X tallennusnopeuden rajan. Luku- ja kirjoitusnopeus on 45 megabittiä sekunnissa. Ultranopea tallennus perustuu Single Level Cell (SLC) NAND flash teknologiaan joka tallentaa yhden bitin kennoon kerrallaan kun (MLC) teknologiassa on mahdollista tallentaa kaksi bittiä per kenno. Bitti per kenno mahdollistaa paremman suorituskyvyn jota tarvitaan varsinkin ammattikuvauspuolella jossa nopeudelle annetut vaatimukset lisääntyvät koko ajan. XTRAPRO II CF muistikorttien kapasiteetti on valittavissa väliltä 1 GB - 16 GB.

http://www.microdia.com

t. Hannu

Bounce It!

California Sunbounce (CS) rulez! Siinäpä vasta firma jolla todella informatiiviset nettisivut. CS:n bisnesidea on varsin yksinkertainen: valmistetaan ammattikäyttöön tarjoitettuja reflektoreita sekä tasureita, ja markkinoidaan ne eteenpäin todella näyttävillä playboymaisilla uimapukukuvilla =P Tässä on lyhykäisyydessään konsepti joka toimii kuin tauti.


Firmalta löytyvät kaikki lääkkeet sähköttömän studion perustamiseen ulkotiloihin. Yleisin set-up lienee sellainen jossa suora auringonpaiste vaimennetaan tasurilla taikka tapetaan verholla miltei kokonaan ja kohde otetaan joko yhdeltä taikka kahdelta puolelta refloilla auki. Lisälääkityksenä CS myy refloihin ja tasureihin sopivia jalustoja ja telineitä lisäpainoineen. Näillä hommat saadaan pidettyä hallinnassa hieman tuulisempanakin päivänä.

Suoran auringonpaisteen pehmentäminen on tehtävistä yleensä se ensimmäinen ja tärkein kun kuvataan ammattilaistasoista matskua keskipäivällä. Kun auringonvalo on saatu tasoitettua, aloitetaan parhaimman valaisukulman etsiskely. Kun kohteena on ihminen, haetaan pitkälti samoja aspekteja kuin studiokuvauksessakin. Naismallia kuvatessa yleinen käytäntö on hakea valaisuun pehmeähkö yleisilme, mikä onnistuu isolla mattapintaisella reflalla mainiosti. Ulkona ison reflektorin vaikutus on suoraan verrattavissa sisällä studiossa käytettävään isoon softboxiin.

Joissain tilanteissa halutaan tuoda ylimääräinen valonlähde mukaan toimintaan, ja tällöin käytetään kannettavaa studiogenistä. Jos kuvaillaan keskellä päivää pilvettömällä kelillä, kysytään generaattorilta reippaasti henkeä auringonvalon tehon rökittämiseen. Monet kannettavat salamat ovatkin nykyään jo varsin tehokkaita. Parhaimmista löytyy jopa radiotriggerit, joissa on salaman tehonsäätö. Esimerkiksi Henselin generaattoreita näytetäänkin käytettävän paljon California Sunbouncereiden kera.


Haastavinta ulkona isolla kalustolla kuvaamisessa on yleensä tuuli. Mitä isompia pintoja valaisussa käytetään, sitä vaikeampaa tavaroiden paikoillaan pitäminen yleensä on. Stylistien lisäksi kuvausryhmään kuuluu yleensä useampia assareita ihan pelkästään sen takia että tavarat pysyisivät setin aikana niille määrätyillä paikoillaan.

CS:n sivuilta löytyy todella monta erilaista ammattimaista kuvaussettiä. Kannattaa käydä katsomassa millaisella kalustomäärällä (tai oikeastaan sen vähyydellä) saa jo oikein mukavan näköistä materiaalia aikaiseksi. Esimerkkikuvia valaisusysteemeistä on todella paljon. Varoitus: alla olevat linkit sisältävät paljon alastomia naisia.

Linkkejä ammattilaisten valaisusetteihin:
Greg Gorman
Rolando Gomez
Steven Lyon
David Mecey
Art Brewer
Richard Hume

www.sunbounce-usa.com

t. Hannu

Uutta tekniikkaa leveään formaattiin...

Sekä saksalainen Linhof että amerikkalainen Horseman ovat tuoneet markkinoille hiljattain uudet 6x17 formaatin etulaudan pystysuorilla liikkeillä varustetut mallinsa. Horsemanin SW617 Pro:ssa etulautaa voidaan nostaa taikka laskea 17 milliä. Tällöin esimerkiksi arkkitehtuuria ja rakennusten sisätiloja kuvaavalle tulee enemmän mahdollisuuksia korjata perspektiivistä johtuvia vääristymiä. Linhofin versiossa nostoja ja laskuja on mahdollista tehdä hieman vähemmän, eli 14 mm per suuntaansa.


Horseman SW617 Pro
* liikkeet 34mm eli 17mm per suunta
* kaksi filmikasettia eli 6x17cm (120 filmi, 4 valotusta) 6x12cm (120 filmi, 6 valotusta)
* kolme obejektiivivaihtoehtoa (72mm, 90mm Schneider ja 90mm Rodenstock) tulossa 6 kpl:tta lisää
* vaihdettava tarkennuslasi
* mitat: korkeus 137 mm x leveys 226 mm x syvyys 76mm
* paino: 850g


Linhof Technorama 617s III WS
* liikkeet 28mm eli 14mm per suunta
* kolme objektiivivaihtoehtoa (72mm, 90mm ja 110mm) + 6 aiempaa Technorama 617 sarjaa
* vaihdettava tarkennuslasi (fresnel) loopilla (optio)
* mitat: ei ilmoitettu
* paino: ei ilmoitettu

t. Hannu

Sigma 18-200mm F3.5-6.3 DC OS

Sigma on julkistanut uuden yleiszoomin. Pitkä ja pimeä, eritoten telepää, objektiivi samalla polttovälillä kuin aikaisemminkin mutta tällä kertaa mukana on myös kuvanvakaaja joka tuo helpotusta putken hitauteen. Putki on suunnattu pelkästään kroppikertoimen kameroille (DC) joka on varmasti helpottanut linssin valmistusta.

Pitkä polttoväli tekee linssistä hyvin käyttökelpoisen yleislinssin. Kuvanvakaajan pitäisi tunnistaa automaattisesti milloin kyseessä on tärinä kuvatessa paikallaan olevaa kohdetta tai milloin kohdetta seurataan ja pyrkiä seurannassa kompensoimaan vain sitä liikesuuntaa joka aiheuttaa tärinän kuvaan. Putkessa on myös sisäinen tarkennus joten etulinssi ei pyöri tarkennettaessa.

Kuvanvakaaja yleensä heikentää kuvan laatua mutta Sigma on laittanut putkeen mukaan kaksi SLD (Special Low Dispersion) -elementtiä. Kannattaa katsella testejä putkesta kunhan se tulee markkinoille, jos tämä putki kiinnostaa ja päätellä sitten onko putki hinta/laatusuhteeltaan käypä.

Kuvanvakaaja antaa tälle objektiiville paljon enemmän käyttökohteita ja käytettävyyttä esimerkiksi lomaputkena, varsinkin jos hinta tulee olemaan riittävän alhainen. Liikettähän kuvanvakaaja ei pysäytä. Pelkäänpä kuitenkin että tämä putki tulee kuitenkin kuulumaan ns. suttuzoomien joukkoon, mutta jos kuvanvakaajan mukanaolo ei nosta hintaa liikaa on tällekin putkelle varmasti käyttäjänsä ja paikkansa. Laajakulman suurin aukko F3.5 yhdistettynä kuvanvakaajaan antaa jo mahdollisuuksia kuvata käsivaraltakin mukavasti.

Kuva: www.sigmaphoto.com

t.Vesku