Yökuvaajan muistio

Aloittelevat kuvaajat voivat useiden epäonnistuneiden yökuvien perusteella ajatella että yöllä kuvaaminen on vaikeaa. Pokkarikameran salama välähtää ja edessä oleva henkilö valottuu suhteellisen hyvin, mutta tausta jää kuvissa usein sysimustaksi muutamia valopisteita lukuunottamatta. Yleensä moni kuvaaja heittääkin pillit pussiin kun tulee hämärää. No mutta, mikä sitten avuksi? Itseasiassa yöllä kuvaaminen on todella helppoa, kunhan muistaa vain pari pientä seikkaa. Koska illalla valoa on vain murto-osa keskipäivään verrattuna, pitää valon saantia kompensoida jollain keinolla. Yleisin käytetty tekniikka on valotusajan pidentäminen. Jotta valotusaikaa voitaisiin pidentää, on kameran pysyttävä visusti paikoillaan. Tarpeeksi tukeva jalusta onkin yleensä ihan välttämättön. Valon saamista voidaan kompensoida myös suurentamalla aukkoa, mutta silloin yleensä saadaan linssin piirtokyvyssä jonkin verran takkiin. Suurin osa objektiiveista on suunniteltu piirtämään parhaiten pari aukkoa täydestä himmennettynä. Aukkoa avaamalla menetetään myös helposti toivottu syväterävyysalue. Riippuu paljon siitä mitä kulloinkin halutaan ajaa takaa. Toinen keino kompensoida valoa on nostaa filmin taikka kennon herkkyyttä, silloin vaan ongelmana on kohinan määrän lisääntyminen. Ja varsinkin sellaisissa paikoissa missä on lämmintä. Tropiikissa yökuvaaminen on digikameralla varsin haasteellista vaikka käytetty herkkyys olisikin pienin mahdollinen. Laukaisun ja tarkennuksen suhteen pitää olla yökuvissa aina erityisen huolellinen. Jos kamera laukaistaan normaalisti painamalla laukaisinta, voi seurauksena olla pieni liike joka näkyy kuvassa välittömästi. Siksi suositeltavampaa on käyttää aikalaukaisua taikka sopivaa kaukosäädintä. Isoilla kameroilla ongelmia saattaa aiheuttaa peilistä aiheutuva tärähdys, joka on syytä eliminoida etukäteen tarkennuksen ja sommittelun jälkeen peilin lukinnalla. Myös suljin saattaa aiheuttaa pienen tärähdyksen mutta sen elminointiin ei voi tehdä oikeastaan muuta kuin käyttää tarpeeksi tukevaa jalustaa. Kunnollinen jalusta ja tuulen elminoiminen vaikka lisäpainojakin käyttäen ovatkin yökuvauksessa kaikki kaikessa.

Miksi yökuvaus? Yöllä kaikki näyttää aivan erilaiselta kuin päivällä ja se on yökuvaamisen nimenomainen suola. Suurin osa valokuvista otetaan päivällä ja se on jo yksi suora syy siihen miksi yökuva toimii erinomaisesti. Yleisesti ottaen kaikki ne kuvat jotka edes jollain pienellä tavalla poikkeavat massasta herättävät enemmän mielenkiintoa katsojissa. Ja jos ryhdytään arvioimaan asiaa tarkemmin niin kaikkein paras aika kuvata yökuvia ei olekaan aivan keskellä yötä silloin kun on äärimmäisen pimeää. Paras aika ottaa kuva on silloin kun aurinko nousee taikka laskee. Niin kutsuttu "sininen hetki" on monen maisemavalokuvaajan kannalta vitaali ajankohta, se milloin pitää olla viimeistään valmiina kuvauspaikalla. Monivärinen auringonlasku on visuaalisesti huomattavasti kauniimpaa kuin pikimusta taivas ja sillä saa valokuviin helposti merkittävääkin lisäarvoa. Ainoa huono puoli on siinä että auringonlaskun loppuvaihe kestää varsinkin täällä etelässä ihan liian lyhyen ajan, joten hollilla oikeassa paikassa täytyy olla jo hyvissä ajoin ennakkoon. Monelle kuvaajalle auringon nousut ja -laskut ovatkin merkittynä aina kalenteriin ja kuvauspaikat katsottu hyvissä ajoin valmiiksi. Herätyskellot soivatkin monessa kuvaajaperheessä säännöllisesti jo aikaisin aamulla ennen kukon kiekaisua.

Jos kuvataan laajakulmaisella objektiivilla kannattaa sen ominaisuuksiin tutustua huolellisesti etukäteen. Varsinkin linssikohtainen tarkennus hyperfokaaliseen pisteeseen kannattaa aina selvittää ennen kuvauskeikkaa. Tarkentamalla suoraan äärettömyyteen osa valokuvan terävyysalueesta menee täysin hukkaan. Etualasta tulee pullamössöä. (Kts. viereinen ilotulituskuva) Esimerkki: eräällä linssillä tarkennus suoritetaan n. 4 metriin, ja kaikki loputkin ovat tarkkaa äärettömään asti. Ja siitä vielä puoleen matkaan kameraan päin. Edellämainitulla objektiivilla lähin syvätarkka kohta on siis aukolla 32 noin 2 metriä. Tämä hyperfokaalinen lukema vaihtelee objektiivikohtaisesti eri aukoilla ja se kannattaakin testata hyvissä ajoin ettei tule häilättyä itse kuvaustilateessa ja menetetä arvokkaita kuvia väärin tarkennetun etualan takia. Myös kameran fyysisillä mitoilla on merkitystä syväterävyyden hallinnan kanssa. Digipokkari tekee kaikesta terävää jo täydellä aukolla kun taas keskikoon kameralla objektiivia joudutaan himmentämään reippaasti saman terävyssalueen tavoittamiseen.

Jotkut objektiivit saattavat käyttäytyä varsin erikoisesti myös sellaisessa tilanteessa missä kuva-alalle sattuu kirkas valonlähde. Silloin yleensä näyttelevät objektiivin vastavalon keston laatu ja sen himmentimen lehdet pääosaa. Montako himmenninlehteä on ja missä asenossa ne ovat eri aukoilla vaikuttaa suoraan moneen eri asiaan. Tarkennuksen ulkopuolella olevat valonlähteet saattavat olla erikoisen muotoisia ja kirkkaat valonlähteet saattavat iskeä ruudun täyteen erilaisia tähtikuvioita riippuen himmentimestä. Jälleen kerran pieni testaus etukäteen eri aukoilla ja ollaan paremmin jyvällä siitä että miten eri objektiivit käyttäytyvät eri tilanteissa. Testaamista ei kannata jättää itse kuvausvaiheeseen, koska tuloksena saattaa olla jälleen kerran menetetty kuva.

Jos kuvataan digikameralla yökuvia niin varmin tapa on käyttää raw formaattia väribalanssin saamiseksi kohdilleen heti laakista. Varsinkin kaupunkimaisemassa auringonlaskun aikaan voi olla niin montaa erilaista valonlähdettä jotka sekoittavat kameran oman automaattisen valkobalanssin mittausjärjestelmän. Parempi on siis pelata varman päälle ja unohtaa yhteen värilämpötilaan lukkiutuva jpeg formaatti suosiolla aikaisessa vaiheessa. Valotuksen mittaus pimeällä kaupungissa on myös hankalaa. Kuva-alalla voi olla useita eri vahvuisia valonlähteitä jotka helposti sekoittavat kameran automatiikan ja irrallisen valotusmittarinkin. Jos osaa käyttää pistemittaria niin siitä saattaa olla hyötyä. Hyvä peruslähtökohta yöllä kuvaamiseen voisi olla vaikkapa aukko 5.6 ja ajaksi voi alkuun laittaa 2 sekuntia. Siitä on hyvä lähteä syntyneen kuvan ja histogrammin avulla haarukoimaan jotain fiksumpaa aikaiseksi. Filmikuvaajat varsinkin joutuvat yleensä ottamaan usempia otoksia haarukoidakseen, taikka he voivat käyttää vaikka pientä digikameraa valotuksen arvioimisessa paremmin. Kokemuksen kautta oppii ajan kanssa oikeat valotusajat eri tilanteisiin.

Yöllä taikka pimeässä voidaan kuviin myös ottaa tehokeinoja mukaan. Yleensä yksinkertaisin tapa on ottaa valotuksen pituudesta johtuva liikkuva elementti mukaan. Tien kuvaaminen sillalta esimerkiksi voi antaa varsin hyviä lopputuloksia autojen valojen muuttuessa kennolla/filmillä pitkulaiseksi valomereksi. Toinen keino on varustaa kamera superlaajakulmalla ja asettaa se todella tiukasti kiinni liikkuvaan ajoneuvoon kiinni. Sopivissa olosuhteissa onnistuneet kuvat saattavat olla todella hauskoja ja näyttäviä.

Suojaa selustasi! Valo järjestelmäkameran sisälle pääsee kahdesta eri suunnasta. Monet valokuvaajat unohtavat sen että varsinkin yöllä kuvattaessa etsimestä vuotaa helposti valoa kameran sisään. Kannattaakin käyttää kameran mukana tullutta pientä muovi- taikka kumilätkää etsinaukon edessä sen jälkeen kun kuva on sommiteltu ja kamera tarkennettu. Tällä toimenpiteellä estät oudot valoilmiöt mitä vuotamisesta saattaa syntyä. Oma tekniikkani on pitää peukaloa etsimen edessä, joka on hieman nopeampi keino... mutta se vaatii hieman tarkkuutta ettei kameraa tule vahingossa heilauttaneeksi valotuksen aikana.

Yökuvan sommittelu? Yöllä otetun kuvan sommittelu ei poikkea millään tavalla päivällä kuvattuun valokuvaan verratuna. Kultainen leikkaus jyrää yökuvissakin. Jos kuvataan esim. pilvenpiirtäjistä muodostuvaa kaupungin rantaa, kannattaa huomioida laajakulman vääristävä käyttäytyminen ko. tilanteessa. Horisonttilinjan vetäminen liian alas aiheuttaa yleensä rakennusten kaatumisen kuvan reunoilla. Sen takia onkin fiksumpaa rajata horisontti mahdollisimman keskelle ja hoitaa todellinen rajaus myöhemmin kuvankäsittelyohjelmassa. Laadukkaat panoraamakamerat vähentävät jälkityöstön määrää.

Kahden alueen hallinta? Silloin kun yökuvissa käytetään salamaa on hyvä hallita kahden eri alueen yhdistäminen. Tämä on nykyisin erittäin paljon käytetty keino nimenomaan ammattilaiskuvissa. Eli jos halutaan käyttää salamaa ja silti halutaan saada myös se pimeä tausta kunnolla näkyviin. Silloin käytetty tekniikka on itse asiassa hyvin yksinkertainen, mutta se vaatii harjoittelua että lopputulos olisi juuri halutunlainen. Salaman ominaisudet pitää ensinnäkin tuntea. Jos käytetään esim. sisäänrakennettua salamaa niin silloinhan lähin kuvausetäisyys on n. 1,5 metriä. Kannattaa kokeilla mihin salaman teho riittää ottamalla ensin muutama testikuva. Kun salaman toiminta on selvitetty, asetetaan kamera jalustalle ja katsotaan että aukko pysyy samana mutta lähdetäänkin spekuloimaan ajalla. Salaman teho säädetään kamerasta käsin aina aukolla, ei koskaan ajalla. Tämä johtuu siitä että esim. pilkkopimeässä valon määrä ei aikaa lisäämällä lisäänny mutta avaamalla aukkoa välähdyksen aikana pääsee kameraan enemmän valoa sisään. Aikaahan voidaan helposti lisätä jotta taustan valotus saadaan kohdalleen. (Pistesalamaa valittaessa kannattaa muuten aina kiinnittää huomiota manuaalisen tehonsäädön olemassaoloon.)

Kannattaa huomioida se että jos valotusajasta tulee kovin pitkä, niin mallin pitää olla valotuksen aikana hievahtamatta kuvassa. Tällä estetään pitkästä valotusajasta aiheutuvat haamukuvat. (Toki haamuiluja voidaan käyttää efektinäkin.) Kannettavaa studiosalamaa taikka manuaalisesti säädettävää pistesalamaa apuna käyttäen voidaan tällä kahden alueen hallinnalla saada ulkona hämärässä todella hyvää jälkeä aikaiseksi. Nykytrendeihin kuuluu vielä se että tausta tahalleen alivalotetaan kohteen ottamiseksi paremmin irti taustalla mahdollisesti näkyvistä häiriötekijöistä.

t. Hannu

Nikon D90 tulee

Se 09.08.2006 julkaistava Nikonin 10.2 megapikselin uutuus on mallimerkinnältään Nikon D90. Uutuuden muista ominaisuuksista ei ole tarkkaa tietoa mutta välimuisti on kuulemma nopeampi kuin esim. D70 malleissa. Hintaluokka-arvio on tonnin luokassa. Huhujen mukaan D90 kamerassa on 11-pisteen automaattitarkennus.



t. Pauli

PS. Mikäli Interfoton "lipsautus" on feikkiuutinen niin miksi Nikon haluaa levitellä vääriä uutisia kun muut valmistajat eivät vääriä huhuja itse laita eteenpäin. Odotetaan nyt kuitenkin sinne 9. päivä elokuuta asti ja katsotaan oliko tosi vai feikki tämä Interfoton "lipsautus".

Microdia 160 XtraPro

Vaikka Sandisk on luonut markkinoiden nopeimman CF-muistikortin Extreme IV:n niin markkinoilla on myös muitakin nopeita muistikortteja kuten Microdian 160 XtraPro, joka on kirjoitusnopeuden lisäksi on suurikapasiteettinen ja hyvin kosteutta sietävä muistikortti. Erityisesti kapasiteetiltaan suuret muistikortit tekevät tuloaan myös kuluttajamarkkinoille koska myös keskikastiin kuuluvissa kameroissa on jo käytettävyyden kannalta oleellista ettei kuvausprosessi keskeyty liian pienen muistikortin tuomaan kortinvaihtorumbaan. Ammattityössä on tulossa kovaa vauhtia keskiformaatin olevat kamerat takaisin koska ensinnäkin monella ammattilaisella on laadukasta kameraa vielä käytössään sekä kamerakennojen valmistajat ovat ymmärtäneet ettei entistä pienempien kennojen rakentaminen ole paras vaihtoehto vaan myös kooltaan isommille kennoille on valtavat kysynnät olemassa. Tässä syksyllä olevassa Photokinassa on odotettavissa muutenkin keskiformaatin digiperien läpimurto sillä hinnat alkavat olla niissä sitä luokkaa, että jokaiselle ammattikuvaajalle löytyy sopiva vaihtoehto jossa on sopivat ominaisuudet. Isojen muistikorttien osalta menekki kasvaa sitä mukaa kun kuvakennojen pikselimäärät kasvavat.


Muistikorttivaihtoehdot: 128MB, 256MB, 512MB, 1GB, 2GB, 4GB, 8GB, 16GB

Luku ja kirjoitusnopeus: 22.5MB / sec

Kosteuden sieto: 5%:sta 96%:iin


Microdian nettisivut

t. Pauli

Move 'n Shoot

Move 'n shoot GmbH on vuonna 1994 perustettu ajoneuvojen ammattimaiseen mainoskuvaukseen tarkoitettuihin ratkaisuihin keskittynyt yritys. Firmalla on toimistot neljällä mantereella: Amerikassa, Etelä-Afrikassa, Euroopassa sekä Uudessa Seelannissa. Yrityksen pääkonttori sijaitsee Düsseldorfissa, Saksassa. Move 'n Shootin kamerajalustoja voidaan käyttää sekä still- että livekuvauksessa. Kamera voidaan telineiden avulla helposti kiinnittää tukevasti henkilöautoon, bussiin, rekkaan, moottoripyörään tai jopa polkupyörään. Move 'n Shootin trussityyliset kameratelineet ovat valmistettu erikoisvalmisteisesta alumiiniputkesta ja hiilikuidusta. Idea piilee siinä että autoa liikuteltaessa se on helpompi irrottaa taustasta koska itse kohde pysyy vakaana taustarakenteiden sumentuessa liikkeen vaikutuksesta. Ajoneuvoa voidaan joko ajaa, työntää taikka hinata kuvauksen aikana. Harmaasuotimien käyttö on yleistä pidemmän ja sopivamman valotusajan saavuttamiseksi.

Joissain M 'n S malleissa käytetään jopa ajoneuvokiinnityksen lähelle tulevassa kohdassa läpinäkyvää lasia jälkityöstön minimoimiseksi. Move 'n Shootin telineen kiinnittäminen autoon kestää yleensä yhdestä tunnista puoleentoista. Riippuen tietysti ajoneuvon luonteesta, joskus jotain helmalevityksiä ja puskureita joudutaan purkamaan kuvauksen ajaksi kunnollisen kiinnityksen takaamiseksi. Move 'n Shootin G1 jalusta voidaan viedä jopa 13 metrin päähän kohteesta 10 kilon kuormalla, jolloin se mahdollistaa varsin monipuoliset kuvakulmat raskaallakin kamerakalustolla. Yritykseltä löytyy myös monipuolinen valikoima erilaisia kiskokuljettimia, kamerapyörittimiä, gyroja, panoraamakameroita jne. Kaikkea tarpeellista liikkuvien kohteiden kuvaamiseen siis jopa helikopteria apuna käyttäen.

Move 'n Shoot vastaa kalustonsa vuokraamisesta, asennuksesta, konsultoinnista, ylläpidosta, ja irroituksesta. Myyntiä heillä tällä hetkellä ei ole. Vuokrahinnat ovat erittäin kalliita. On kuitenkin pidettävä mielessä että tällä kyseisellä asiakaskunnalla se ei ole yleensä rahasta kiinni. Asiakkainahan heillä ovat tunnetusti isot autotehtaat, elokuvateollisuus ja suuret mainostoimistot ympäri maailmaa. Valokuvauksen parissa elantonsa ansaitsevista isoista huippunimistä tunnetuin on ehkä Move 'n Shootia käyttävä saksalainen Rene Staud. Automerkeistä mainittakoot mm. Porsche, Ferrari, Lamborghini sekä Bentley. Nämä kaikki edellä mainitusta ovat tavalla taikka toisella olleet jossain vaiheessa tekemisissä Move 'n Shootin kanssa.

http://www.move-n-shoot.com/

t. Hannu

Nikon D90 tulossa????

Nikonilta on tulossa 10,2 megapikselin uutukainen joka on Photokinassa todennäköisesti hyvin esillä.. Nikonin uutukainen on todennäköisesti mallimerkinnältään D90. Myös Interfoto on jo varannut sivuston D90 merkinnälle joten syytä kyseisen mallimerkinnän oletukselle on suuri. Virallinen julkaisu on 20 päivän päästä eli siis 09.08. - 10.08.2006 välisenä aikana.

Nikonin tiiseri

Interfoton sivusto Interfoto on poistanut sivuston mutta se näkyy googlen välimuistissa.

t. Pauli

Terveisiä Shanghaista (Messuextra)

Carl Zeissin uudet Nikoniin yhteensopivat ZF sarjan limput olivat jo Imaging Expossa tuotantomalleina esillä. Jo voi veljet että ne näyttävät ja tuntuvat hyville. Uusi 85 millinen f 1.4 on todella upea objektiivi. Kokeilin kyseistä linssiä ja se toimii kuin ajatus. Tarkennusalue on tarpeeksi laaja ja erittäin tarkkakin tarkentaminen sen avulla on todella helppoa, jopa täydellä aukolla D200:n kanssa. Tarkennusrengas on todella jämäkkä, ihan eri tasoa kuin vanhoissa Contaxeissa. Myös 50 millinen 1.4 valovoimainen objektiivi vaikutti oikein tasokkaalle.

Muita ZF mallejahan saa vielä odotella syksyyn asti. Zeiss piti esillä myös Zeiss Ikon mallistoaan siihen yhteensopivine linsseineen. Runkojahan löytyy mustana sekä hopean värisenä. Ikon on eittämättä yksi maailman makeimpia 35 mm mittaetsinkameroita tällä hetkellä. Zeissin osastolla oli myös muutama halkileikattu Ikon linssi esillä ja pari leffakäyttöön suunniteltua Zoom linssiä. Näillä Zeissin leffalinsseillä on kuvattu mm. Peter Jacksonin uudempi versio King Kongista sekä Lord of the Rings -trilogia. Zeissin osastolta bongasin itse Dr. Winfried Scherlen, jonka kanssa en ehtinyt kuitenkaan rupattelemaan omien kiireideni takia. Pienistä viivytyksistä ja erittäin suuresta kysynnästä johtuen uusia ZF sarjalaisia pitäisi alkaa löytymään jälleenmyyjiltä kahden kuukauden sisällä.

Yksi näyttelyn mielenkiintoisimmista osastoista oli Horsemanilla, jolla oli suhteellisen pieni mutta erittäin hyvin varusteltu kolo täynnä mielenkiintoisia uusia tuotteita. Aikaisemmin blogissa esittelemäni Horseman SW-D oli minullakin käsissäni hypisteltävänä. Erittäin asiallinen kamera, ei voi muuta sanoa.

Mutta Horsemanilta ehkä se mielenkiintoisin laite oli Horsemanin LD palkki joka sopii näppärästi Nikon ja Canon SLR kameroihin. Palkeen avulla saat lähes kaikki keskikoon ja laakakameroiden kilkkeet 35 milliseen digiin kiinni. Ja kaupanpäälle saa tietenkin kaikki ne hyödyt mitkä palkista irtoaa siis. Osaston LD yksilössä oli Canonin 1Ds Mk II kiinni, mutta se uusi N versio josta jo liikkuu ennakkohuhuja julkaistaan näköjään vasta myöhemmin.

Digitaalisia periään esittelivät mm. Hasselblad ja Leaf. Juttelin Leafin Hong Kongilaisen edustajan kanssa. He kutsuivat minut heti paikan päälle Honkkariin testailemaan uusia digitaalisia tuotteitaan. Pääsinkin messuilla ottamaan savut jo valmistajan uudesta lippulaivasta, 33,3 megapikselisestä Aptus 75:sesta. Osaston n. 30 000 dollaria maksava jötikkä oli kiinni -kuinkas ollakaan, Contaxin 645:ssa. (Myös Profoton ukot muuten käyttivät samaa runkoa, omassa akvaarion läikyttelyyn perustuvassa demossaan.)

Äkkiseltään katsottuna Aptuksen käyttis vaikutti varsin yksinkertaiselta ja selkeältä. Kuvakoot olivat vaan, heh, hieman erikoiset, vai miltä resoluutio-formaatti nimeltään "tabloid" kuullostaa? Yksi kuva on kooltaan n. 63 megaa, mutta menee pakattuna häviöttömään 35 megaankin. Isoin formaatti vie tilaa lähes 190 megaa per kuva, mutta kyllä silloin dynamiikkaakin alkaa löytyä. Aptukselle luvataan 12 aukon skaala. Yhdelle CF kortille ei mahdu niin hirveästi tavaraa vaikka käyttäisikin messuilla esiteltyä uutta ultranopeaa Microdian EXTRApro 16 gigan korttia. (Nopeampi muuten kuin SanDiskin Extreme III.) Onneksi massamuistit ja isot kovalevyt ovat nykyisin halpoja. Teen Leafin isommasta digiperästä paremman esittelyn tuonnempana. Pitäähän sitä käydä itse testaamassa kun kerran on oikein kutsuttukin maahantuojan esittelyyn. Niin ja sitä paitsi, jopa Markus Klinkokin käyttää Leafia. Klinko kertoi videopätkässä testanneensa kaikki vaihtoehdot läpi ennen kuin päätyi Leafiin.

Profoton osastolla juttelin Lou Huanghen kanssa joka työskentelee Profoton piikkiin Ruotsissa. Loun mielestä Kiinalaiset markkinat lämpiävät hitaasti Profoton kaltaisille laatumerkeille. Hinta menee monesti laadun ohi varsinki Kiinassa, trendi toki on pikkuhiljaa talouskasvun myötä muuttumassa, mutta sangen hitaasti. Profotolla on muuten eriskummallinen ongelma Ruotsissa. Tehtaalle tuodaan säännöllisesti huoltoon vuosikymmeniä vanhoja Profoton laitteita, jotka edelleen toimivat kuin junan vessa. Yleensä huollossa vaihdetaan pelkät välähdyspäät ja tarkistetaan elektroniikan kunto. Vanhoja laitteita käyttävät ovat harvemmin vaihtamassa kuitenkaan uudempiin laitteisiin. Miksipäs sitä vaihtamaan kun vanha masiina on toiminut hyvin vuosikymmeniä. Pitäisköhän sitä laatua siis ehkä hieman heikentää että vaihtoa uusiin tuotteisiin syntyisi edes jossain vaiheessa... heh heh.

Henselin osastolla rupattelin heidän vientijohtajansa, Christian Lutzin kanssa. Fototekniset Lahdesta on kuulemma erittäin hyvä diileri heille. Tivasin Christianilta sitä että missähän kaikki Henselin tuoteuutuudet luuraavat. Lyhyt ja ytimekäs vastaus oli että Shanghaissa ei kannata mitään uutuuksia julkistaa, koska kauden päätapahtuma on jo muutenkin ovella. Henselin kannalta kysymyksessä on vielä kotikenttäetu, koska merkkihän on tunnetusti saksalainen. Henselilta on tulossa kuulemma paljon uusia tuotteita.


Vaihdoimme myös muutaman sanan kannettavista geniksistä. Tiedustelin sitä että miksi yleisesti ottaen kaikki valmistajat tekevät kompromissin assymetrian suhteen pihalla käytettävissä välkyissä. Säädettävyyshän on ollut kahden nupin välillä sangen heikkoa kannettavissa generaattoreissa. Lutzin mukaan tutkimukset osoittavat että 95% kuvaajista ulkona käyttää vain yhtä nuppia. Täydellisen riippumattomuuden rakentaminen vaatii enemmän kondensaattoreita, jotka syövät taas enemmän tilaa ja rahaa. Isommalla rahalla tehdyissä kuvissa voidaan käyttää useampaa genistä ja vaikkapa työntää ne ulos tuplanupeilla. (Aurinkohan on tunnetusti varsin kirkas valonlähde ja sen kompensoimiseen tarvitaan yleensä kunnolliset vastalääkkeet.) Isolle studiolle se on ihan yksi ja sama onko paikalla yksi vaiko kymmenen genistä. Henselin kannettavassa geniksessä on muuten yksi tosi hieno yksityiskohta, heidän langattomasta radiolähettimestään voi säätää myös välähdyksen tehoa. Ihquuu.

Messujen ehkä erikoisin ilmestys oli Monsterpodin osasto. (Uusi ja erilainen tapa kiinnittää jalusta melkeinpä mihin vaan.) Heidän muutoin tyhjällä osastolla tuote esitelmää pitänyt Village People henkinen Randel Byrd turvautui sangen erikoisiin metodeihin. Kaveri oli raahannut paikalle pari todella syntisen näköistä naista, bambukempin, puun kannon ja eikä vähäisimpänä... tiiliskiven. Ja kaveri pyöri osastolla kuin väkkärä, kiinnitellen monsterpodia mitä erikoisimpiin paikkoihin. Tylerin osasto oli varmaankin koko hallin kuvatuin.

Monsterpod on keksintönä varsin erikoinen. Se on kuminen lätkä jonka yläpäässä on pienehkö säädettävä kuulapolvi. Alaosan patentoitu ratkaisu on kuin eräänlaista pikimassan ja muovailuvahan yhdistelmää. Sen etu on siinä että se on joustoltaan varsin kova verrattuna esim. imukuppeihin, jotka yleensä alkavat resonoimaan pienestäkin liikkeestä. Käytännössä monsterpodilla saa kameran taikka pistesalaman ihan mihin tahansa paikkaan todella jämäkästi kiinni. Ongelmana on vaan se että Monsterpod pysyy vain hetkisen aikaa paikallaan (korkeintaan tunteja) ja sen suurin kantavuus on vain noin 350 grammaa. Kyseinen versio oli jo kuudes muotti jonka Mr. Byrd oli joutunut teettämään. Muotin teettäminen kustantaa aina 1000 dollaria per laaki. Kyselin isompaa versiota järkkäriin ja härpättimen keksijä itse totesi että sellainen on myöhemmin täysin mahdollista toteuttaa, kunhan ensiksi vaan tämä pienempi versio menisi kunnolla kaupaksi.

Leican osastolla oli varsin vaisu meno. Heidän päähuomionsa keskittyi uudehkon Leica C Lux 1 digipokkarin markkinointiin. Onneksi jotain mullistavaa M sarjan runkojen ympärillä on kuitenkin jo tapahtumassa.

Minoxin Leica M3 minidigi nostalgia toi yllättävän paljon kiinnostunutta porukkaa osastolle. Eikä ihme, varsinkin tuo ulkoinen salama aiheutti outoa vibraatiota kuvaajankin pääkopassa. Puntista puhumattakaan. The coolest!


No niin, Shanghain Imaging Expo 2006 messut on nyt siis nähty. Ilmeisesti tämä on se kaikista vähäpätöisin kansainvälinen messu valmistajien kannalta, koska uutuuksia ilmiselvästi vielä panttailtiin Photokinaan, Saksaan. Sony ja Nikon varmistivat ko. asian kokonaan pysymällä kotonaan. Canonkin piilotteli uusia mallejaan, vaikkakin Canonin osasto oli jopa ihan kohtuullisen kokoinen ja se tarjosi paljon mielenkiintoista ohjelmaa. Oma lukunsa kuitenkin oli lukuisat kiinalaiset studiolaitevalmistajat, jotka olivatkin sitten ihan täydellä panostuksella mukana.

t. Hannu

Imaging Expo Shanghai 2006 messut alkavat tänään...

Kysymyksessä on varsin isot valokuvausalan messut, tilaa on mahtavat 12 000 m2 ja kävijöitä oli viime vuonna n. 62 000. Näytteilleasettajia oli 151, viidestätoista eri maasta. Messujen järjestäjänä toimii Koelnmesse, joka järjestää myös kauden päätapahtuman eli Photokinan. Allekirjoittanut lähettääkin ensi viikolla sitten uusimmat ja kuumimmat kuulumiset suoraan Shanghaista.

t. Hannu

Maxtor OneTouch III Mini Edition KILPAILU!

Maxtor tuo markkinoille ensimmäisen pienikokoisen, kannettavan kiintolevymallinsa - Maxtor OneTouch III Mini Edition. Hädin tuskin 200 grammaa painava kiintolevy on tarkoitettu henkilöille, jotka matkustavat paljon työssään ja joilla on siksi tarvetta pienelle, kevyelle ja näppärälle tallennusratkaisulle, jossa on samat toiminnot kuin Maxtorin suuremmissa kiintolevymalleissa. Kiintolevyn ominaisuuksia ovat mm. automaattinen varmuuskopiointi, tiedon salaus ja synkronointi sekä Rollback-toiminto.

Maxtor OneTouch III Mini Edition on väriltään metallinhohtoinen. Sivujen mustat kumipaneelit suojaavat kiintolevyä tärinältä ja pitävät sen tukevasti paikoillaan. Kulutusta kestävän muotoilunsa ja pienen kokonsa ansiosta kiinto­levy kulkee helposti mukana vaikkapa salkussa.

Maxtor Mini Edition III tärkeimmät ominaisuudet:

* Kannettava varmuuskopiointi- ja tallennusratkaisu.
* Helppo asentaa, kätevä käyttää.
* Maxtor OneTouch -näppäin mahdollistaa nopean varmuuskopioinnin.
* Näppäimelle on ohjelmoitavissa myös muita toimintoja.
* Asiattoman käytön suojaus kahdella tasolla – Maxtor DriveLock ja tiedon salaus.
* Sync-toiminto mahdollistaa automaattisen synkronoinnin kahden tai useamman tietokoneen välillä.
* Rollback-toiminnon avulla tietokoneen sovellukset ja käyttöjärjestelmä voidaan palauttaa esimerkiksi viruksen tai vahingollisen koodin aiheuttaman järjestelmä­virheen jälkeen.
* USB 2.0 -liitäntä takaa nopean tiedonsiirron ja virransaannin.
* Plug and play.
* Kaksi kokovaihtoehtoa: 60 GB ja 100 GB, 5400 rpm, 2MB välimuisti.
* Tukee Microsoft Windows -käyttö­järjestelmiä.

Maxtor OneTouch III Mini Edition on ollut saatavana toukokuun puolivälistä. Suositushinnat ovat: 125 euroa (60 GB) ja 160 euroa (100 GB)

Ja sitten kilpailuun, jossa palkintona yksi Maxtor OneTouch III Mini kovalevy. Tänä vuonna on kulunut 50 vuotta ensimmäisen kovalevyn ilmestymisestä. Kilpailukysymys: kuinka suuri fyysiseltä kooltaan 20 vuotta sitten oli 100 gigatavun muisti PC ympäristössä?

a) suunnilleen Mini Cooper S henkilöauton kokoinen
b) suunnilleen kaksion kokoinen (50 m2)
c) suunnilleen jääkiekkokaukalon kokoinen

Jatka vielä vastausta lauseella, "Sen takia USB muistini ei ole tarpeeksi iso kun minä..." jatka lausetta vapaasti, blogimme kirjoittajat pitävät raadin ja valitsevat oikein vastanneiden joukosta verbaalisesti lahjakkaimman perustelun, jolle lähetetään palkinnoksi ihkauusi One Touch III Mini Edition kovalevy.

Vastaukset otsikolla "KILPAILU" osoitteeseen: hannu(at)hannueskelinen.com. Kilpailu päättyy 26.07.2006, ja sen jälkeen voittajan nimi julkaistaan tässä blogissa. Voittajaan otetaan yhteyttä myös suoraan sähköpostitse.

t. Hannu

Canto Cumulus 7

Cantolta on tässä kesän kulmilla tullut ammattikäytössä yleisesti käytössä oleva kuva-arkistointiohjelma Cumuluksesta uusi versio joka on versionumeroltaan 7. Cumulus on järeä arkistointiohjelma jota isot lehtitalot ja kuvapankit käyttävät. Ohjelmassa on parannettu verkon yli tapahtuvat toiminnot sekä automatisointitoimintoja. Kuvien konvertointitoimintoja patch-prosessointia on edelleen kehitetty parempaan suuntaan. Oikeastaan Cumuluksessa on niin paljon uudistuksia, että parempi on Canton sivuilta niistä lisää.

Canton sivuston linkki

t. Pauli

PS. Tässä heinäkuun aikana on julkistuksia vähemmän mutta kuun vaihteessa ja sen jälkeen on tulossa paljon Photokina-julkistuksia. Saksan Canonin sivullahan näkyy EOS 1Ds II N mallin ohjekirja tilattavissa kuten digicamera.netin ylläpitäjä oli sen havainnut. Kun tietää Canonin tavan julkaista asioita niin todennäköistä on, että tämä pitää mahdollisesti hyvinkin paikkansa. Toimittajana minulla on jo pitkä kokemus näistä ennen Photokinaa olevista tuotejulkaisuista, että se todellinen uutispommi pidetään salassa ja julkaistaan vasta lähellä Photokinaa. Sitä ennen annetaan markkinoille mielenkiintoisia uutisia muttei sitä pääuutista jota tuotebongarit jahtaa.

Muutama sana Contax/Yashica -> EOS adaptereista

Markkinoilla liikkuu monenlaisia adaptereita millä saa A. valmistajan objektiivit B. merkkiseen kamerarunkoon kiinni. Koska valmistajia on useita (nyrkkipajoista tehtaisiin), on myös laadussakin eroja. Hankimme saksasta muutama kuukausi sitten erään ebay diilerin kautta erityisen edullisesti yhden uuden merkittömän alumiinisen mallikappaleen testattavaksi. Hinta postituskuluineen jäi karvan alle 20 euroon. Aluksi adapteri näytti ihan mainiolle päällisin puolin, mutta lähempi tarkastelu paljasti siinä huomattavia puutteita. Erittäin kevyt adapteri paljastui varsin erikoiseksi, se nimittäin oli kiero jo tehtaalta lähtiessään. Mikään suuri haitta tämä ei sinänsä ollut koska kameran ja objektiivin välissä sen valmistusmateriaali, pehmyt alumiini, taipui suoraksi. Syynä taipumiseen oli erään sortin kitkakiristys, kiertämällä objektiivia tarpeeksi, se kiristyi tarpeeksi tiukalle runkoa vasten. Mukana tuli myös ruuvi jolla kiinnityksen olisi voinut halutessaan varmistaa, mutta ei täysin ilman murheita koska ruuvikiristystä käytettäessä objektiivia oli todella hankala irroittaa EOS rungosta.


Suurempi vika oli se että ko. adapterin valmistusmateriaali oli todella pehmeää alumiiniseosta. Niin pehmeää että muutaman kiinnityksen jälkeen siitä alkoi silmämääräisestikin jo irrota hieman pientä partikkelia. Mitähän alumiininen pienen pieni lastu pahimmassa tapauksessa tekeekään kennolle sen päälle joutuessaan? Toinen merkittäväksi paljastunut ongelma oli adapterin paksuus, ko. sovite oli nimittäin huomattavasti ohuempi kuin aiemmin testaamamme parempi malli. Kroppikennoisilla rungoilla tämä ei ole välttämättä mikään suurikaan juttu, mutta silloin kun puhutaan täyden kennon rungoista... saattaakin objektiivien peräosa ottaa kameraa laukaistaessa peiliin kiinni. Samoin tarkennuksen kanssa saattaa tulla ongelmia. Voi nimittäin olla ettei tarkennus äärettömään välyksestä johtuen täydellä aukolla enää onnistukaan, varsinkin jos adapterirengas on liian paksu. Tämä asia kannattaa ottaa selville aina runkokohtaisesti. Kolmas kevyen alumiiniadapterin heikkouksista saattaa olla se tärkein. Havaitsimme että adapterin irroitus saattaa paikoitellen olla todella hankalaa ja hidasta, se jäi välillä jopa jumiin. Ja varsinkin ruuvikiristyksen kanssa. Todella ikävä asia jos olet esim. ulkona ja linssi pitäisi saada vaihdettua mahdollisimman nopeasti. Tällä halvimmalla adapterilla objektiivin saa kyllä kiinni kameraan, ja pääsee esim. Contaxin optiikkaa testaamaan, mutta pidemmän päälle kannattaisi hankkia heti kunnollinen adapteri ettei riko kalliita laitteitaan. Kuvaustilanteessa on helpointa jos jokaisessa objektiivissa on oma adapterinsa valmiina kiinni. Se pienentää sitä aikaa milloin kamera on objektiivin vaihdon aikana auki ja näin ollen myös edes hieman ehkäisee pölyn pääsyä hankaliin paikkoihin.

Parhaat C/Y -> EOS adapterit ovat tehty teräksestä ja niissä on erillinen jousistopperi (yläkuva) joka varmistaa objektiivin lukituksen vaikkei ruuvikiristystä käytettäisikään. Välyksetkin ovat huomattavasti tarkemmat ja tarkennus äärettömään onnistuu suurimmalla osalla Zeiss optiikoista ilman ongelmia.

t. Hannu

Canon Pro Service

CPS (Canon Professional Services) on palvelu joka on suunniteltu Canon merkkisten kameroiden ja linssien ammattilaiskäyttäjille. Palvelu on täysin ilmainen ja suunniteltu toimimaan nimenomaan kiireisten ammattilaisten tukena erilaisissa tapahtumissa ympäri maailmaa. Koska kysymyksessä on vain todellisille ammattilaisille suunnattu palvelu, on selvää että palvelun piiriin ei pääse ihan kuka tahansa rikaskaan pulliainen. Kriteerit ovat vaativat. Sinun tulee omistaa vähintään kaksi Canon Pro rungoiksi luokiteltavaa AF kameraa sekä kolme L sarjan linssiä. Jos omistat enemmänkin, niin tuskin siitä ainakaan haittaa on jäsenyyden kannalta. Hyväksyt laitteet löytyvät täältä. Eikä tämäkän vielä riitä, pitää olla vielä näytöt työnantajalta. Pelkät romppeet eivät siis vielä riitä vaikka louvoa olisikin. CPS toimii myös vain rajoitetusti tietyissä maissa, yleensä tämä tarkoittaa sitä että pienemmät maat missä ei ole erillistä maahantuontia ovat palvelun ulkopuolella vaikka omistaisi tarvittavat välineet ja kreditoinnit. Amatöörin on turha hakea CPS jäsenyyttä, mutta hyvä puoli on se että amatööritkin voivat tilata ammattilaisille ilmestyvät Pro Service uutiset.

No mitä hyötyä on siis olla CPS jäsenyys? Paljon. Kun olet kuvaamassa kisoja, esim. nyt vaikka meneillään oleva World Cup futis, niin palveluhan nimittäin todellakin pelaa. Ok... mukaan sattui vain 70-200 IS L, 300 2.8 L ja 17-40 L ja mieli tekis koklata 500 millistä. No problem. Siitä vaan hyllystä lainaan kuittausta vastaan. Eikä se maksa yhtään mitään. Jos kakkoskameran kenno meni vähän likaiseksi putken vaihdossa, niin CPS ottaa sen runkosi mielellään vastaan ja putsaa viimeistään erätauolla. Ilmaiseksi. Lisäksi huollosta saa välillä muistikortteja ilman veloitusta omaksi jne. Erinomaista palvelua kaiken kaikkiaan siis.

Canon Pro Service

t. Hannu