Puoliautomatiikalla parempiin tuloksiin...

Aloitteleva kuvaaja menee helposti sekaisin erilaisten kuvausohjelmien runsaasta määrästä. Helpoimmalla alkuun pääseekin kun käyttää täysiautomatiikkaa. Vähän aloittelijaa pidemmälle ennättänyt voi helposti luulla että kaikki "oikeat" ammattilaiset ovat niin harjaantuneita ja nopeita että he osaavat säätää valotusajan, aukon ja herkkyydenkin tosta noin vaan lennosta. Tottakai pro hommat osaa mutta miksi aina pitäisi käyttää manuaalimodea? Totuushan on kuitenkin se että varsinkin ulkona kuvattaessa on paljon mukavampaa ja rennompaa luottaa kameran mittaukseen kuin tähyillä lukemia etsimestä ja säätää aikaa koko ajan aikaa manuaalisesti. Helposti nimittäin käy niin että kun oikea tilanne sattuu päälle niin se manuaalimittarin tarkkaileminen herpaantuu ja valotus onkin lukkiutunut siihen edelliseen otokseen ja tuloksena on sitten ihan mitä sattuu. Ulkona dynamiikkaa saattaa olla helposti 15 aukkoakin ja pieni tähtäyssuunnan vaihdos voi jo heittää valotuksen ihan äärilaidasta toiseen. Manuaalilla kuvattaessa kuvan virhemarginaali nousee räjähdysmäisesti ellei rutiinit ole kunnossa.

Puoliautomatiikkaa ei ole turhan takia keksitty, sen päämäärä on auttaa kuvaajaa. Oikeastaan puoliautomatiikka on laiskan ja nautiskelevan kuvaajan paras kaveri. Se pelastaa monesti kuvaajarentun täpäristäkin tilanteista. Ja ennenkaikkea se lisää onnistuneiden kuvien määrää. Aukon esivalinnan mukaan valotusajan säätävä ohjelma on todella erinomainen keksintö. Kuvaaja päättää millainen syväterävyyspalkki kuvaan on tulossa aukkoa säätämällä ja kamera huolehtii lopusta. Mielettömän käytännöllistä esim. muoto- ja makrokuvauksessa. Aikapohjainen automatiikka taas päättää millaista aukkoa kulloinkin käytetään säädetyn ajan perusteella. Urheilukuvaamisessa liikkeen pysäyttäminen on SE juttu ja tiettyjen aikojen kiinnittäminen etukäteen on joissain tapauksissa elinehto kuvan onnistumiselle ilman kohteen blurraantumista. On manuaalisäädöilläkin toki paikkansa, studiossa välkyillä ammuttaessa puoliautomatiikan kanssa kuvaamisesta ei tulisi ikinä yhtään mitään. Jotkut friikeimmät ihmiset voivat tietty katsoa puoliautomatiikan käyttäjiä kuin halpaa makkaraa, eikös se kuitenkin ole se lopputulos tärkein tekijä joka vaikuttaa siihen että meneekö kuva kaupaksi? Tekniikka ja automatiikka antaa vain sen mahdollisuuden suoritua hommasta tarkemmin ja jouheammin. Kahta perusohjelmaa on kaiken lisäksi erittäin helppoa oppia käyttämään nopeasti, jolloin aikaa jää enemmän havainnointiin ja sommitteluun.

Mielipiteitä?

t. Hannu

Dramatiikkaa kuviin kanavamiksauksella

Punasuotimen avulla saadaan helposti todella jyrkkä kontrasti mustavalkokuviin, varsinkin taivaan tummentaminen on hyvin yleisesti käytetty efekti jota on sovellettu jo vuosikymmeniä. Tekniikka perustuu yksinkertaisesti sinisen kanavan vähentämiseen ja punaisen kanavan tason nostamiseen. Näin saadaan suuri kontrastiero vitivalkoisten pilvien ja sysimustan taivaan välille. Jos lähtökohtana on iso ja korkealaatuinen digivärikuva jossa on paljon sinistä taivasta, on kyseinen efekti helppoa tehdä kuvan ottamisen jälkeenkin. Aidon punasuotimen käyttö toki takaa aina paremman lähtökohdan kuvan onnistumiselle, mutta ideaa voi virtuaalisesti testata omassa digipimiössäkin helposti. Kokeiluun tarvitaan muutama kuva jossa on todella sininen (mielellään ylöspäin tummeneva gradientti) taivas ja irtonaisia pilven kikkareita.

Otetaan kuvankäsittelyohjelma auki ja valitaan channelmixerin valikosta output kanavaksi grey. Punainen kanava asetetaan asentoon +120, vihreä kanava asentoon +80 ja sininen kanava asentoon -120. Monochrome asento pitää myös ruksata käyttöön. Kuvasta riippuen voidaan lähteä hakemaan sopivampaa kombinaatiota. Työskentely kannattaa aloittaa mahdollisimman suuren ja hyvälaatuisen tiedostokoon kanssa työnkulussa syntyvän kohinan ja rakeisuuden välttämäiseksi. Alkuperäinen kuva on hyvä prosessoida jo raw -konvertterissa taivaan osalta mahdollisimman kirkkaaksi ja syvän siniseksi. Kuvakoko pudotetaan/interpoloidaan tarvittaessa vasta viimeisen työvaiheen jälkeen ja terävöitetään sopivaksi tarkoitettuun formaattiin.

Taivaan yläosan tummuutta voi säätää helposti. Valitaan tummenettava alue esim. lassolla ja pidetään feather funktion lukema mahdollisimman korkealla ettei mitään selviä reunoja jää kuvaan. Tapauksesta riippuen taivaan kannen tummennuksen voi tehdä joko curves, levels taikka gamma -säädöin. Yllä olevassa esimerkkikuvassa käytettiin tällä kerralla gamma säätöä.

t. Hannu

Sigma 30mm F1.4 EX DC HSM 4/3 kiinnitykselle

Sigma on laskenut saataville 30mm F1.4 EX DC HSM 4/3 kiinnityksellä jota Olympus käyttää digijärjestelmissään. Objektiivin hinta on 640 Dollaria ja kun suomeen saapuu niin dollarin merkki muuttuu euron merkiksi. Mitä tuolla kuudellasadalla ja neljälläkympillä sitten saa. Valovoimaisen ja teräväpiirtoisen objektiivin Special Low Dispersion hybridi asfäärisillä laseilla varustettuna. Luonnollisesti Sigman Hyper Sonic Motor-ultraäänimoottorilla varustettuna. Seitsemän linssielementtiä seitsemässä ryhmässä. Himmentimessä on 8 levyä ja suodinkierre on 62mm. Objektiivin lyhin tarkennusmatka on 40 senttimetriä ja objektiivi painaa 430 grammaa. Objektiivi on piirtoympyrältään suunniteltu APS-C kokoiselle kennolle.














Valmistajan mtf-käyrä

t. Pauli

Sigma SD14 digijärkkä

Sigma on laskenut liikenteeseen teaserin SD14 kamerastaan joka julkaistaan virallisesti 26. päivä syyskuuta ja se on esillä myös Photokinassa. Kameran kennon valmistaa Foveon ja odotettavissa on taas laadukas kenno jonka pikselin laatu on omaa luokkaansa. Foveonin sigmalle tekemä edellinen kenno X3 oli erittäin laadukas mutta jäi pikselien määrässä kilpailijoihin nähden nopeasti jalkoihin ja siten massamarkkinoilla altavastaajaksi. Nyt on odotettavissa riittävästi pikseleitä useimpien tarpeeseen joten Sigman SD14 tulee olemaan varsin kilpailukykyinen kamera. SD14 nimi saattaa viitata 14 megapikseliin mutta sen näemme Photokinassa 26. päivä syyskuuta

Sigman teaseri

Kamerasta kuvia löytyy täältä

t. Pauli

Sigma 10-20mm F4.0-5.6 EX DC HSM

Tällä kertaa testissä on täällä Hong Kongissa edullisesti myynnissä oleva superlaajis. Koska kroppikertoimella varustettu EOS 350D kakkosrunko jäi laajakanttipäässä hieman vajaaksi, päätin kokeilla Sigman 10-20mm f/4.0-5.6 objektiivia. Canonin 1.6 kroppikertoimella kyseinen lasi antaa saman kuvakulman kuin 16-32mm laajis 35 millisessä maastossa. Jyrkkä 10 millinen laajakulma ei voi tulla kuitenkaan ilmaiseksi, vääristymiä on luvassa. Linssin kapea piirtoympyrä on pelkästään kroppirunkoihin tarkoitettu. 1D:n 1.3 kroppikerroin aiheuttaa jo kulmien tummumisen, vinjetoinnista puhumattakaan. Objektiivin toki saa kiinni vaikka täyden kennon kameraan, mutta silloin tummumaton kohta lienee 8 megasta hieman ylöspäin. Objektiivi vinjetoi jo 8 megapikselin kamerassa täydellä aukolla kiitettävästi, mutta aukon pari himmentämällä oireesta pääsee hienosti eroon.

10-20mm Sigmaa on kovasti kehuttu monessakin paikassa. Eräs meriiteistä on Tipan kaupallinen "Best consumer lens 2006" -palkinto. Lisäksi linssi on parjännyt kohtuullisesti lukuisissa laajakantteja käsittelevissä lehtitesteissä. Sigman 10-20mm piirtää paikoitellen paremmin kuin EF 17-40mm f/4 L Canon ja tämä on todella hauska piirre 320 euron arvoisessa optiikassa. Alunperin Sigma oli ajatellut 10-20:sen hintatason jonnekin 700-800 dollarin hujakoille. Sittemmin hinnat on pudonneet melko reippaasti kaikkialla muualla paitsi Suomessa.

Sigman 10-20mm on varustettu kolmella SLD (Special Low Dispersion) ja kolmella asfäärisesti hiotulla elementillä. Tarkennus hoituu näppärästi ja hiljaisesti HSM moottorin avulla. Sisäinen konstruktio muodostuu 14 elementistä 10 eri ryhmässä. Himmennin on kuusilehtinen ja suodinkierre 77 millinen. Objektiivi toimii sisäisellä tarkennuksella joka mahdollistaa ulkopuolisten suotimien monipuolisen käytön (pienin varauksin*). Etummainen linssi ei työnny suodinkierteen läpi. Massaa objektiivilla on 470 grammaa, joka on jo kohtuullisen painava kevyen 350D:n keulilla. Lähin tarkennusetäisyys on 24 senttiä, joten laajakulmaiset makrokuvat onnistuvat sangen mukavasti nekin. Objektiivin mukana tulee Sigman tyyliin myös vastavalosuoja ja vyöhön sopiva kantopussi.

Kuvissa yllättää se että 10 millin asennossa optiikka on taipuvainen mietoon tynnyrisäröön eli kuva hieman pullistuu keskeltä. Kun zoomia kääntää telelle niin vääristymä muuttuukin yllättäen päinvastaiseen suuntaan tyynysärön suuntaiseksi. Ilmiö on telepäässä näkyvämpi. Tämä on hyvä tietää ennen kuvauskeikkaa ettei tule ikäviä yllätyksiä. Hong Kongin horisonttilinjan kuvaamisessa ilmiö tuli helposti esille zoomattaessa telelle. Vääristymä riippuu siitä että minne tähtää ja millä polttovälillä kuvaa. Aluksi kuvaaminen voi olla vähän hankalaa mutta vääristävään ominaisuuteen tottuu todella nopeasti kun vaan tietää mitä on tekemässä. Jossain normaalimmassa maisemassa missä ei ole rakennuksia ym. suoria pintoja tällä edellä mainitulla asialla ei ole juurikaan merkitystä. Maisemakuvissa Sigman suorituskyky ei jätä takuulla ketään kylmäksi. Laajispää tuottaa täysin suoran horisonttilinjan jos horisontin sektori on n. 40-50% keskialueen sisällä. Esimerkkinä 5D ja 17-40 f/4 kombo vääristää jo selvästi horisontin 2/3 rajauksessa ja tynnyrisäröä joudutaan korjaamaan aina erikseen. Sigmassa sama ongelma esintyy mutta hillitysti ja ainoastaan telepäässä. Laajispää on uskomattoman puhdas vääristymistä.

Positiivista objektiivissa on se että sen tuottamat värit ovat varsin neutraalit. Sigmoille tyypillinen keltavihreähkö yleissävytys loistaa poissaolollaan. Myönteistä on myös se miten jämäkältä objektiivin yleinen rakenne vaikuttaa, varsinkin sen hintataso huomioiden. Linssi pärjää erittäin hyvin paikoissa missä yleensä esintyy purppurareunaisuutta. Tämä varmasti johtuu asfääristen elementtien läsnäolosta. Vastavalon kesto on myös kohtuullinen, muttei huippuluokkaa. Objektiivin heikoin lenkki on ehdottomasti vinjetointi ja telepään säröt. Cokinin P-sarjan suodinteline saattaa sitä käytettäessä näkyä kuvassa. Suodinpidikkeen kuvan reunoille aiheuttama jälki on kuitenkin melko helppo korjata myöhemmin kuvankäsittelyohjelmassa. Sigma 10-20:n valovoima on myös heikko mutta se paistaakin suoraan hinnassa, joten siitä on periaatteessa ihan turha motkottaa. Äärimmäinen reunapiirto on hieman suttuinen mutta sekin kohtuullinen, kuvan keskustan ollessa aivan järkyttävän terävää. Hintataso huomioiden kysymyksessä on erittäin suositeltava hankinta varsinkin maisemakuvaukseen.

+ resoluutio on erittäin hyvä
+ laajispään säröttömyys keskellä
+ tarkennus on kohtuullisen nopea
+ purppurareunaisuuden kontrolli
+ varusteet
+ rakenne on jämäkkä
+ hinta (ei koske Suomea)

- valovoima
- vinjetointi täydellä aukolla
- särö etenkin telepäässä
- suodattimien käyttö vaatii joissain tapauksissa jälkityöstöä

t. Hannu

P.S testikuvat DIY HDR, joten väreillä ei mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Tokina 12–24mm, Tamron 11–18mm ja Sigma 10–20mm PopPhoton testissä...

Sigma 10-20mm SLR Gearin testissä...

Isojen kohteiden valaisu studiossa

Kun kohde on normaalia isompi tarvitaan yleensä myös paljon valoa. Isojen pintojen valaisuun studiossa on omat niksinsä. Yksi yleisimmistä tavoista valaista kohde kunnolla on käyttää isoja fresnel tyylisiä kuumavaloja. Yksi tunnetuimmista tälläisten valojen valmistajista on amerikkalainen Arri. Arreja käytetään hyvin yleisesti erilaisissa elokuva- ja televisiotuotannoissa. Fresnel tyylisen linssillä varustetun lampun etu on siinä että se antaa leveämmän valaisukiilan kuin mikään muu ratkaisu. Fresneleillä voidaankin helposti simuloida normaalia matalakontrastista diffuusoitunutta luonnonvaloa. Yleensä käytetään erilaisia läpikuultavia materiaaleja lamppujen ja kohteen välissä millä valon käyttäytymistä voidaan säätää entistä pehmeämmäksi. Idea on siinä että saavutetaan sama laadukas valo kuin perinteisillä softboxeillakin. Silloin on helpompaa saada tuotteisiin samat vastaavat kiillot kuin pienempien kohteiden kuvaamisessakin.

Jo kuvattava tuote on todella iso, tarvitaan silloin myös tarpeeksi tilaa kohteen ympärille. Silloin on syytä turvautua joko vuokrastudioon taikka yrittää löytää sopiva tila jostain muualta. Teollisuushalli saattaa riittää hyvinkin jos vaan kattokorkeutta on tarpeeksi. Nämä viereiset kuvat otettiin Angel Filmsin studiolla Herttonimessä muutama vuosi sitten. Alemmasta kuvasta näkyy kuvassa käytetty valorakennelma. Tässä ko. setissä käytettiin kolmea isoa Arri fresneliä ja pari pienempää fresnel lamppua sivuilla oli suunnattu taustan valaisuun. Ylärakennelma muodostui valotrussista jota pystyttiin liikuttelemaan sähköisesti vinssillä ylös ja alas. Valopatteriston eteen asennettiin todella iso 36 neliöinen (6x6m) valkoisesta kankaasta valmistettu tasuri jota pystyttiin liikuttamaan helposti dolleilla. Kankaan kulmaa oli helppoa säätää tikapuilta.

Mitään ilmaisia tämän tyyliset tuotannot eivät kuitenkaan ole, joten huolellinen ennakkosuunnittelu on todella tarpeellista turhien lisäkustannusten välttämiseksi. Lamppujen pelkkä polttaminenkin syö jo kohtuullisesti sähköä. Esimerkkikuvissa käytetty valoteho oli 14,4 kilowattia. Todella tilavasta studiosta johtuen pystyttiin hyödyntämään pitkähköä teleä. Saavutettu valoteho oli kuitenkin kohtuullisen alhainen ja siitä syystä himmentäminen oli rajattu ISO 100:lla aukkoon 5.6. Siinä mielessä salamavalojen käyttäminen onkin parempi ratkaisu jos sellaiseen on vaan mahdollisuus. Isojen autolight tyylisten kattoon kiskoille kiinnitettävien softboxien asentaminen on vaan yleensä paljon pysyvämpi ratkaisu ja sellaisilla varusteilla tarjolla olevien vuokrastudioiden määrä suomessa käytänössä täysin olematon.

Set-up kuva: Juha Kivekäs

t. Hannu

Canon uutuudet julkisuuteen jo päivää aiemmin...

Kiinan Canonilla Pekingissä kävi juuri äsken pieni fiba. Uutuudet julkaistiin vahingossa webissä jo tänään. Suurkiitokset siitä kiinalaisille! Yllättäen ko. sivua ei enää löydy, mutta tiedot kyllä jäivät muistiin. Toivotaan ettei kenkä heilahtanut.

Uusia tuotteita tuli Canonilta tällä kertaa kolme. Canonin uusi järkkärirunko on mallimerkinnältään EOS 400D. Tämän lisäksi tuli kaksi uutta putkea joista toinen on päivitys vanhaan kunnon 70-200 f/4 objektiiviin. Päivitetystä putkesta löytyy nyt IS vakaaja. Kokonaan uusi tuote on 50 millinen 1.2 valovoimainen L stanupötkö, joka on varustettu USM tarkennuksella. Hieno putki jolla on varmasti myös hintaa, siitä hyvä valovoima sekä "L" -merkintä pitävat varmasti huolen.

Canon EOS 400D:n kenno on 10,1 megapikselinen CMOS ja uusi kamera on varustettu Canonin täysin uudella sisäänrakennetulla pölynpoistolla. LCD näyttö on 30D mallista tuttu 2,5 tuumainen 230 000 pikselillä varustettu, joskin jopa 40% aiempia malleja (30D, 5D) kirkkaampi. Kamerasta löytyy 9 pisteen automaattitarkennus. ISO luvut ovat väliltä 100-1600. Kroppikertoimena toimiva 1.6 olikin jo EF-S:n takia itsestäänselvyys. Kuvakoko on 3888×2592 pikseliä. Kamera kykenee ottamaan 3 kuvaa sekunnissa, joko 27:n jpeg kuvan sarjan taikka vaihtoehtoisesti 10 RAW kuvaa putkeen. Valotusajat löytyvät väliltä 1/4000-30 sek. Salamasynkka on 1/200 sek. Akkuina toimivat 350D:stä tutut NB-2LH:t ja akkukahvana käy jo vanhempi BG-E3.

24.08.2006 julkaistavat uutuudet ovat siis:
Canon EOS 400D
EF 70-200mm f/4L IS USM
EF 50mm f/1.2L USM

t. Hannu

PS. Australian sivustojen sneak Preview esittely

EOS 400D:n Ominaisuuksia:

10.1 MP CMOS sensori (3888 x 2592 pixels)
APS-C (1.6x) format, EF-S yhteensopiva
2.5" LCD näyttö
9 pisteen AF
ISO 100-1600
30-1/4000s suljinajat
1/200s salamasynkkanopeus
3 kuvaa sekunnissa
välimuistiin mahtuu 10 RAW kuvaa
ultrasonic pölynpoisto kuvasensorista
0,2 sekunnissa kuvausvalmis
Digic II processori
BG-E3 akkukahva
LCD sammuu kun katsotaan etsimeen
USB 2.0

Canon USA:n hinta-arviot:
EF50mm f/1.2L USM $1,599
EF70-200mm f/4L IS USM $1,249
Eos 400D kit $899
Eos 400D Runko $799

EOS 400D tulee Suomessa myyntiin syys-lokakuun vaihteessa ja objektiivit tulevat myyntiin marraskuuhun mennessä.

Video uudesta sensorin puhdistustoiminnosta

Joe Rosenthal 1911-2006

Jälleen yksi tunnettu valokuvaaja on poistunut keskuudestamme. Joe Rosenthal kuoli 20. päivä elokuuta ja hänet tunnetaan parhaiten Iwo Jiman kuvastaan toisessa maailmansodassa. Tuossa kuuluisassa kuvassa amerikkalaiset sotilaat pystyttävät lippua Iwo Jiman vuorelle. Kyseinen kuva on saanut elokuvamaailmankin liikkeelle josta tunnetaan parhaiten John Waynen tähdittämän Iwo Jima elokuva. Alkuperäinen kuva on kuvattu helmikuussa 23. päivä 1945. Rosenthal on kuvannut uutiskuvia San Francisco Examineriin ja San Fransisco Chronicleen.

CNN:n uutinen

Wikipedian sivuille

t. Pauli

Camera Obscura mestareiden apuna

On aivan ällistyttävää miten jotkut maailman tärkeimmistä maalauksista muistuttavat "oikeaa" valokuvaa. Se miten joku taitelija pitää kasassa mittasuhteet, tarkkaan harkitun fokuksen, värit, valon ja ennen kaikkea massiivisen resoluution öljyväreillä. Jo 1600-luvun maalaustaiteessa on sangen vahvoja valokuvauksellisia viitteitä ja niitä löytyy monilta mestariluokan maalareilta. Ihmisen silmä pyrkii siihen että se mukautuu katseen mukaan ja tarkentaa koko ajan sinne minne tähdätään. Jos samaa sovellettaisiin maalaustaiteessa, olisi näkymä digipokkarilla otettua kuvaa vastaava. Syntyisi lähes ääretön syväterävyys. Kuitenkin 1600 luvulta asti maalauksissa näkyvä etu- ja taka-alan sumentuminen viittaa vahvasti jonkin sortin kameran läsnäoloon. Miten voi siis olla mahdollista että kuvassa näkyy jotain sellaista mikä on ihmiselle itselleen mahdotonta oman näköaistin avulla tuottaa?

No aikansa mestareilla oli omat salaisuutensa, erilaisia menetelmiä ja tekniikoita oli useita, mutta osalla mestareista suurimmat vaikutteet tulivat eittämättä camera obscuran kaltaisista keksinnöistä. Tuon aikaisissa vehkeissä käytettiin jo objektiivia ja heijastuva kuva käännettiin peilillä oikein päin. Puisessa laatikossa heijastuva kuva ilmaantui aparaatin takana olevalle maitolasille josta projisoituvaa kuvaa olikin todella helppoa kopioida kankaalle mitta-asteikon avulla. Tarkennus hoidettiin työntämällä laatikon objektiivilautaa eteen- taikka taaksepäin. Syväterävyysalue oli samalla tavalla polttovälistä ja käytetystä aukosta riippuvainen kuin tänäpäivänäkin. Isommassa teoreettisessa koppityylisessä versiossa tarkkailija pystyi jopa itse menemään kameransa sisälle. Tai mikä vielä parempaa, kuva pystyttiin heijastamaan suoraan maalattavan kankaan vierelle. Yksi tunnetuimmista camera obscuran käyttäjistä oli hollantilainen Johannes Vermeer joka maalasi uransa aikana vain n. 30 huipputeosta. Vermeerin teos "The Art of Painting" oli aikoinaan myös edesmenneen Hitlerin suurin maalaustaiteellinen suosikki. Professori Philip Steadman on yksi niistä jotka on todistaneet high-tech malliensa avulla mestareiden käyttäneen apunaan camera obscuraa jo useita vuosisatoja sitten. Camera obscura, nykyisen kameran edeltäjä oli jo siis aikoinaan parasta dopingia sen aikaisille taiteilijoille.

Laitteen toiminta

t. Hannu

Canon huhu

Kiinalainen pconline.com.cn on laskenuu huhun Canon Eos 370D digikamerasta liikenteeseen epämääräisen kuvan kera. Kamerassa olisi heidän huhun mukaan 10,1 megapikselin kenno ja 7 kuvaa sekunnissa sekä 21 tarkennuspistettä. Canon julkistaa uusista malleista 24. päivä elokuuta uusia tuotteita joten näille huhuille ei vielä kannata antaa totuuden arvoa. Eniten odotetaan mahdollista ykkössarjan lippulaivan esittelyä. Mikäli 1DS mkIII tulee markkinoille niin se esitellään vasta Photokinaa edeltävinä päivinä tai vasta Photokinassa jonne on tulossa yli 1600 näytteilleasettajaa 50 maasta. Vieraita messuillekin tulee yli 160000 ja toimittajiakin odotetaan yli 7500:aa. 370D, alias Xti kamerasta myös Chasseur d'imagesin juttu ohessa.

Chasseur dimagesin artikkeli

t. Pauli

Kamerat Wi-Fi kelpoisiksi

Wi-Fi tekniikan kehityksen myötä on tulevaisuudessa kaikki digikamerat mahdollista kytkeä langattomasti tietokoneeseen ilman, että tarvitsee merkkikohtaista lisälaitetta kiinnittää kameraan. Parasta-aikaa on valmistajia testaamassa omia versioitaan langattomista lisälaitteista. Muistikortin paikalle asennettavat Wi-Fi laitteet ovat niistä lupaavimmat ratkaisut koska silloin ei tarvitse kameraan rakentaa erillistä liitintä ja adapteria kameran ulkopuolelle. Pienimmät langattomat Wi-Fi laitteet kun mahtuvat tänä päivänä jo peukalon kynnen kokoiselle alueelle. Eye-Fi niminen firma on tuomassa SD-muistikortin paikalle asennettavan laitteensa joka on tarkoitus saada kuluttajillekin sopivaan hintaan markkinoille. Laite on 802.11g Wi-Fi standardia käyttävä ja alaspäin yhteensopiva 802.11b standardin kanssa joten yhteensopivuus ei tuottane ongelmia verkon suhteen. Laite on beta-testauksessa juuri nyt ja odotettavissa on, että ensi vuoden aikana on jo kaupallisestikin käyttökelpoinen myynnissä. Merkkiriippuvaiset langattomat välineet jäävät alakynteen markkinoilla koska suuret ostajakunnat kun suosivat yhteensopivampia järjestelmiä eri laitteita hankittaessa. Tästä syystä on syytä olettaa Wi-Fi pohjaisten muistikorttilähettimien yleistymistä.

Eye-Fi:n kotisivuille linkki

t. Pauli

Luonnon rekvisiittaa

Ne jotka haluavat kokeilla tuotekuvausta studiossa huomaavat, että muitakin kuin kaupalliseen käyttöön tehtyjä tarvikkeita voi hyvin hyödyntää kuvauksissa. Näin lähellä syksyä on paras ajankohta hakea luonnon rekvisiittaa kuten kiviä, puiden lehtiä ja oksia sekä kaatuneiden puiden kappaleita. Moni kuvaaja käyttää luonnon antimia hyödykseen monestakin syystä eikä vain halpuus ole ainoa syy miksi niitä käytetään. yleisin syy on se ettei luonnon materiaaleja juuri tarvitse paljoakaan työstää vaan ne on valmiita useimmassa tapauksessa sellaisenaan käyttää.Puiden lehdistä vaahteran ja koivun lehtiä käytetään paljon kuvissa joissa halutaan syksyn raikkautta jne. Hyvä keino laadukkaisiin ja käyttökelpoisiin puiden lehtiin onkäyttää vanhaa hyvää kuivauskikkaa jolla lehdet pysyvät suorina ja ehjinä on kuivata ne kirjojen ja aikakauslehtien välissä joka on samalla hyvä varastointipaikka niille puiden lehdille. Moni varmaan kommentoi, että miksi uhrata kirjoja ja aikakauslehtiä niihin kun ne maksaa paljon. Ei niihin kannata uhrata omia kirjojaan vaan jokaiselle löytyy ilmainenkin vaihtoehto eli kotiin tulee mainoksia ja ilmaisjakelulehtiä jotka soveltuvat siihen aivan hyvin. Jos ei Anttilan tai Bilteman mainoksista tykkää niin tähän kuivaamistouhuun ne sopivat mainiosti samoin kuin ne alueuutiset yms. ilmaisjakelulehdet. Sinne väliin vaan puiden lehdet kuivumaan ja pinoon odottamaan oikeata hyötykäyttöä.

Kiviä kannattaa kerätä kanssa ja ei pelkästään isoja vaan pieniä kanssa. Kuvauskäyttöön sopivia pieniä sileitä kiviä löytyy veden ääreltä ihan rantavesistä. Oikeastaan kaikenlaisia hyödyllisiä kiviä löytyy vähän joka suunnalta joten niitä ei myöskään tarvitse kaukaa hakea. Kivet jotka on kerätty maasta kannattaa pestä koska monen kiven kohdalla niiden ominaispiirteistä saa paljon enemmän irti eikä niiden käsittely studiossa aiheuta jatkossa mitään pölyongelmaa.

Puun oksien ja kappaleiden käyttämisessä tulee muistaa muutamia seikkoja. Ensinnäkin kenenkään toisen omistamasta metsästä ei saa kaattaa ilman lupaa puita mutta luonnollisesti kaatuneen puun oksat ja kappaleita saa käyttää omiin juttuihin jos se ei haittaa metsän normaalia toimintaa. Myöskään täysin rauhoitetusta metsästä ei saa kerätä puunkappaleita. Kuitenkin on olemassa paljon metsiä ja teiden varsia joissa on käyttökelpoista muille kelpaamatonta oksankarahkaa saatavilla. Huomioitavaa on puunkappaleiden kohdalla, että mitä kauemmin se on ollut kaatuneena maassa sitä enemmän niissä on kaikenlaista eliöstöä joka ei luonnollisestikaan sovellu studioon vaan puun kappaleet pitää käsitellä mikäli haluaa niistä toukista yms.eroon. Jos haluaa tietyn tyyppistä karahkaa niin silloin on parempi käydä kyselemässä joltain maajussilta olisko sillä myydä tai antaa yksittäistä karahkaa kuvauskäyttöön. Joiltakin huoltoasemilta löytyy myös koivuhalkoja myytävänä joita sitten voi käyttää omissa jutuissaan. Moni on nähnyt käytettävän koivuhalkoja esim. puukoista ja veitsistä tehdyissä mainoskuvissa ja myös kenkämainoksissa (erityisesti vaelluskenkiä koskevissa koivuhalkoja on käytetty).

Luonto liittyy yllättävän paljon mainoskuvaukseen joten on siis luonnollista hankkia rekvisiitaksi kaikkea mikä liittyy luontoon unohtamatta vaikka heinäpaaleja (joita myös henkilökuvauksissa käytetään). Joten kun olette ulkona liikkeessä niin silmät auki ja jos löytyy käyttökelpoinen luonnon muovaama kappale niin mukaan vaan ja kuvia ottamaan

t. Pauli

Photodo.com uusittu

Siitä onkin jo aikaa kun viimeksi tuli käytyä kurkkimassa MTF-käppyröitä naapurimaan suosituimmassa kameraobjektiiveja käsittelevässä sivustossa. Ja mikä miellyttävä yllätys minut kohtasikaan. Kokonaan uusittu sivusto! Aikaisempi vuonna 1997 perustettu nettisaitti oli pahasti jämähtänyt paikoilleen jo vuonna 2000, eikä tuon kyseisen vuosiluvun jälkeen julkistetuista uudemmista objektiiveista löytynyt mitään tietoja. Kävijöitä saitilla on kuitenkin mitä ilmeisemmin riittänyt koska uusi omistaja sivustolle on löytynyt.

Lars Kjellberghän oli se alkuperäisen photodo:n perustaja ja ylläpitäjä vuoteen 2005 asti. Kjellberg työskenteli Erik Sjostedtin ja poikansa Martin Kjellbergin kanssa ja tarjosi palvelujaan monille eri tahoille. Testauksessaan he käyttivät Hasselbladin erityistä objektiivien testaamiseen suunniteltua testipenkkiä.

Photodo.com myytiin elokuussa 2005 Magezine Publishingille (ePHOTOzine) ja siitä asti uudet omistajat ovat tehneet taustatyötä uusien linssien ja artikkelien parissa. Uusittu sivusto on julkaistu äskettäin tämän vuoden heinäkuussa. Uutuutena sivulla on mm. käyttäjien arviot, uusi keskustelufoorumi ja uutiset.

Uuden sivuston statistiikkaa:
1102 Objektiivia
428 MTF testiä
74 syväanalyysiä
100+ uutta käyttäjää / vrk

Uusia testejä sivustolla on rutkasti:
Tamron SP AF 17-50mm f/2.8 XR LD Aspherical (IF) Di11
Sigma 100-300mm f/4 EX DG
Nikon AF-S VR Micro-Nikkor 105mm f/2.8G IF-ED
Sigma 28-200mm f/3.5-5.6 DG Macro
Olympus Zuiko Digital ED 50mm f/2 Macro
Olympus Zuiko Digital 35mm f/3.5 Macro
Canon EF-S 17-85mm f/4-5.6 IS USM
Canon EF 85mm f/1.2 L II USM
Canon EF 180mm L Macro
Sigma 180mm f/3.5 EX DG Macro


Photodo.com
...ja ne wanhat testit löytyvät täältä

t. Hannu

Zeiss Ikon sarjaan uusia tuotteita

Zeiss on julkistanut ihan äskettäin kolme uutta tuotetta. Mielenkiintoisin niistä on Zeiss Ikon SW, 35 millinen tarkkuustyökalu laajakulman ammattilaisille jotka eivät kompromisseihin helpolla sorru. Zeiss Ikon SW:hen sopivat kaikki ZM sarjan objektiivit, joista esimerkkinä vaikkapa tulossa oleva Distagon T* 2,8/15mm. Myös muut ZM sarjan laajisobiskat ovat suositeltavia kuten esim. T* Biogonit. (*Zeissin kaikkien aikojen MTF piirtoennätyksethän on rikottu nimenomaan näillä vehkeillä*). SW:n kiinnitys hyväksyy adapterilla myös M -bajonetilliset objektiivit. Varusteluisti bajonetin yläpuolella on tarkoitettu ensisijaisesti lisätähtäimelle, viereinen salamakenkä salamalle ja muille lisävarusteille.

Elektronisesti kontrolloitu metallinen suljin tarjoaa automaattimoodilla aikoja 1/2000 - 8 sekunnin väliltä ja manuaalisesti 1/2000 - 1 sekunnin välillä. Lisäksi manuaalissa on bulb mahdollisuus. Nopein salamasynkka on 1/125 sekuntia. Valotuksen kompensointi +/-2 pykälää 1/3 aukon tarkkuudella. Kamerassa on TTL tyylinen keskustapainotteinen mittaus. Herkkyyssäätö ISO 25-3200 1/3 aukon pykälin. Kameran runko on alumiinia ja kuoret magnesiumia, tuloksena on varsin kevyt paketti. Kamera painaa ilman objektiivia ainoastaan 395 grammaa.

Zeiss Ikon SW tarjoaa saman äärimmäisen korkean kuvanlaadun kuin Zeiss Ikonkin, ja se lyö laadullisesti monet digitaaliset kamerat. Kaikki Zeiss Ikon sarjan kilkkeet käyvät SW:hen siinä missä aikaisemmin esiteltyyn mittaetsinmalliinkin, sillä erotuksella että hankintahinta on mittaetsinversiota huomattavasti alhaisempi. (Zeiss Ikon SW tulee siis ilman perusversion high-tech mittaetsintä ja tällä sen hinta on saatu pidettyä alhaisempana.) Tehtaan listahinta on 799 euroa ilman arvonlisäveroa.

Samassa julkistuksessa esiteltiin Ikon sarjaan uusi erittäin kevyt (38 g) oikeakätinen lisäkahva ja "old school" -tyylinen nahkainen kameralaukku johon käyvät kaikki linssit 21 millisestä laajiksesta 50 milliseen normiputkeen saakka. Lisäkahva maksaa 75 euroa ja laukku 125 euroa, hinnat ilman alvia.

Zeiss Ikon uutuudet

t. Hannu

Laatua ruokakuviin

Surkeat ruokakuvat ovat edelleenkin enemmän sääntö kuin poikkeus, varsinkin täällä aasiassa. Loppujen lopuksi hyvän ruokakuvan ottaminen on helppoa ja edullista. Pitää vaan tuntea muutama niksi miten saadaan aikaiseksi kunnollista jälkeä. Suurimmat ongelmat ruokakuvissa liittyvät yleisimmin valaistukseen ja perspektiiviin. Suurin kompastuskivi on kovan myötävalon käyttäminen, joka tekee ruuasta hyvin yksiulotteisen ja luo siihen rumat varjot. Toinen varma konsti pilata kuva on ottaa käyttöön liian pystysuora taikka jopa liian matala kuvakulma.

Kaikkein yksinkertaisin tapa saada hyvää jälkeä aikaiseksi on hankkiutua ison pohjoisikkunan ääreen. Pohjoisikkunalla tarkoitetaan tässä tapauksessa sellaista ikkunaa mistä aurinko ei paista koskaan suoraan sisään. (Eli ei sen ikkunan oikeasti tarvitse olla niin kirjaimellisesti pohjoiseen suunnattuna). Pääasia että valo on tasaista ruuan ympärillä ja että se tulee kameran kuvakulmaa vastaan. Joskus jopa auringon suoraa valoa kannattaa käyttää tehosteena. Parhaiten alkuun pääsee kuitenkin kun aloittaa kuvaamisen "poutaisella" eli tasaisella kelillä. Studiokuvaaja voi simuloida auringonvaloa isoilla softboxeilla taikka sontsilla. Keinolla sinänsä ei ole väliä, kunhan vaan muistaa sen että ainoastaan vastavalo voi tuoda ruuan muodon täydellisesti esille.

Erinomainen ja halpa keino on käyttää apukeinona peiliä etupuolen yksityiskohtien valaisuun. Kunnon ruokakuvan tekeminen on siis erittäin kustannustehokasta, koska valaisumateriaalia ei tarvita periaatteessa ollenkaan. Peili riittää. Voihan asian tehdä paljon työläämmin ja tarkemmin pimeässä studiossa jolloin yksityiskohdat saa paremmin kontrolliin, mutta alkuun pääsee siis paljon vähemmälläkin vaivalla. Studiovalaisussa perusidea on aivan samanlainen. Valaiseminen kannattaa aloittaa vastavalojen asettelulla. Heijastimilla taikka irtospoteilla otetaan etupuolelta haluttuja kohtia tarpeen vaatiessa auki. Sivuvaloakin voi käyttää, mutta kameran suunnasta tulevaa valoa kannattaa käyttää hillitysti. Lamppuihin voidaan asettaa gobomaskeja, jolloin saadaan haluttuja kuvioita itse ruokaan taikka alustalle jossa sitä pidetään. Myös erilaisia juttuja kuten pitsiliinjoa, risuja ja revittyjä kankaita voidaan käyttää softarin taikka ikkunan edessä varjojen yksityiskohtien luomiseksi. Vain mielikuvistus voi olla rajanasi.

Stailaus on ruokakuvissa ihan kaikki kaikessa. Jos ei itse osaa asetella ruokaa niin hyvin taikka jos kokinlahjat uupuvat täysin, voi olla viisainta ottaa yhteyksiä vaikka johonkin ala carte -tyyliseen ravintolaan. Kannattaa kysyä että onko mahdollista kuvata ruokaa vaikka oman portfolion rakentamista varten. Useat ravintolat mielellään ottavat vastaan kuvia pientä kulukorvausta vastaan. Ammattikuvaajan hankkiminen kun on kuitenkin verrattain kallis toimenpide. Stailaajan tehtävänä on valmistaa ruoka ja koristella se. Kuvaaja voi stailistin kanssa yhdessä päättää millaista tarjoiluastiaa käytetään. Ja millaisella alustalla ruoka kuvataan. Myös pöydän kattaminen ja koristelu on hyvin tärkeää toimivan lopputuloksen
kannalta. Vastavärit ja kohteen eristäminen taustasta ovat tarpeellisia elementtejä ruokakuvissakin.

Nykyään ruuan kuvaamisessa on muotia makroilu ja varsin lyhyen hallitun terävyysalueen käyttö. Sitä monet asiakkaat tänä päivänä tilaavat. Hyvään lopputulokseen pääsee perinteisellä kiinteällä polttovälillä, mutta jos on vaan mahdollista valita tilt and shift tyylinen työkalu, niin se varmasti antaa paremmat lähtökohdat mittasuhteiden ja geometrian hallintaan. Lyhyt terävyysalue on helppo saavuttaa verrattaen pienilläkin aukoilla, jos vaan ollaan tarpeeksi lähellä kohdetta. Studiovalojen käytön kanssa kannattaa varmistaa kuvausetäisyys ennen töihin ryhtymistä, ettei tule yllätyksiä liian syvän terävyysalueen kanssa. Polttoväli voi olla myös ratkaiseva tekijä jos joudutaan kuvaamaan isompia pintoja. Suurennussuhde yleensä riittää kun kuvataan ruokaa, silti joskus voidaan joutua käyttämään makrokuvaukseen soveltuvia objektiiveja taikka loittorenkaita jos mennään syvemmälle itse kohteeseen. Normaaliobjektiivi taikka lyhyt makro taitaa ruokakuvan varsin kelvokkaasti. Riippuen siitä mitä kuvassa ajetaan takaa.

Ideaalein tilanne on sellainen jossa kuvan voi napata suoraan tietokoneella. Syväterävyysalue pysyy silloin hallinnassa joka otoksella. Kannattaa muuten aloittaa kuvaaminen siltä tasolta missä ruokailija istuisi ruokaan nähden ravintolassa. Se on se kuvakulma jossa ruoka on yleisesti totuttu näkemään. (Hampurilaiset ja muut tuotteet ovat tietenkin poikkeus). Kun peruskuvat on haarukoitu syväterävyyden osalta, voidaan aloittaa etsimään myös muita kuvakulmia. Kannattaa muistaa pitää kohde mahdollisimman tarkasti kuva-alan sisällä ettei kuva mene "poikki" väärästä kohdasta. Eli hieman väljempi rajaus toimii yleensä paremmin ellei kuvata nimenomaan yksityskohtia. Sweetspotin eli valitun tarkennusalueen hallittu syvyys tekevät maukkaan ruokakuvan. Kannattaakin valita todella huolellisesti se mitä asiakkalleen haluaa näyttää.

t. Hannu

Elsa Dorfman, muotokuvaaja New Yorkista

Välillä netistä löytyy ihan ihmeellisiä juttuja. Yksi niistä jutuista on Elsa Dorfman jolla on hallussaan yksi kuudesta koskaan valmistetusta Polaroid 20 x 24" kamerasta. Kamera on erikoinen: metrin leveä, puolitoista korkea ja painoa sillä vaatimattomasti n. 90 kiloa. Kameran omistaa Polaroid, jolta Elsa on aparaatin vuokrannut jo vuonna 1980. Elsa käyttää koneessa Polaroid Polacolor ER filmiä, ASA 80. Obektiivina toimii mysteerinen Chigagossa tehty 600 millinen f/11 jötikkä. Eräät Dorfmanin asiakkaista ovat tietäneet kertoa että kamerassa toimiva nostokampi on yksi maailman 7. ihmeestä. (Mene ja tiedä.) Elsa tarkentelee perinteisen fresnelin läpi ja käyttää tuota yhtä ainutta optiikkaa vuodesta toiseen. Kehitysaikana Dorfman käyttää huonelämpötilasta riipuen n. 70 sekuntia. Silloin tuloksena on yksi negatiivi ja kolme positiivia. Vedoksen koko on 100 x 90 cm. Studion valaistuksena on Broncolorin arsenaalia ja taustapaperia on tasan yhtä väriä, Seamlessin valmistamaa valkoista.

Mutta eihän tässä sinänsä ole mitään ihmeellistä vielä. Suurin ihme tulee siinä kun katselee Elsan hinnastoa, joka on kuin isku märällä kalalla kasvoihin. Yksi kehystetty perhepotretti maksaa 2500 $ kappale. Lemmikistä saa kuvan 2850 taalalla. Jos kameraa joudutaan viemään asiakkaan luo, alkavat hinnat 4000 dollarista plus kuljetuskustannukset siihen vielä päälle. Noh, nyt herääkin kysymys että saako rahoilleen tuohon hintaan sitten vastinetta? Sehän selviää parhaiten vierailemalla Dorfmanin galleriassa. Erikoista on myös on se että moni henkilö käy studiolla hyvinkin säännöllisesti kuvauttamassa itseään. Se vetää väkisinkin hieman mietteliääksi.

Elsa Dorfman, Portrait Photographer

t. Hannu

Nikon D80

Nikonin uutuus oli sitten D80 mallimerkinnän omaava runko.

Nikon D80
Sensori: 10.2MP CCD APS-C format (1.5x kroppikerroin)
Sensorikanavia 2 kanavaa (D200:ssa 4 kanavaa)
Salama Synkronointi: X ja FP
kuvausnopeus: 3 kuvaa sekunnissa
LCD: 2.5" diagonaalinen
Pentaprisma etsin, etsimen suurennussuhde 0.94x
AF: 11 pistettä
muistikortin tyyppi: SD
akkumalli: EN-EL3e
herkkyydet: ISO 100:sta ISO 1600:n 1/3 EV:n välein plus HI-0.3, HI-0.7 ja HI-1.
RGB Histogrammi käytettävissä


Nikon D80 mallin kanssa julkaistiin myös kaksi uutta linssiä. Ensimmäinen on AF-S DX Zoom-Nikkor 18-135mm f/3.5-5.6G IF-ED joka on lähinnä kittilinssi nyt julkaistuun runkoon.


Lisäksi julkaistiin AF-S VR Zoom-Nikkor 70-300mm f/4.5-5.6G IF-ED. Se tulee korjaamaan tilanteen kakkosvakaajalla varustettuna kyseiselle polttovälille.


Lisätietoa uutuuksista: www.nikon.fi

t. Pauli

Red Digital Cinema

Miltä tuntuisi järeä videokamera joka kykenee 11.4 megapikseliin 60 (120 kuvaa 2K järjestelmällä) kuvan nopeudella hintaan 17500 dollaria. Tuntuuko utopistiselta? No Red Digital Cinema ilmoittaa tälläisen kameran heiltä löytyvän. Tuote tuntee nimen RED ONE ja siinä käytetään Super 35mm cine kokoista kennoa 24.4 x 13.7mm). Mikäli tämmöinen tuote saadaan tuotantoon tulee se mullistamaan videotuotannon rajusti. Red Cinema ilmoittaa, että prototyyppi olisi esillä joulukuussa 2006 ja tuotantoon se tulisi keväällä 2007.


Kennokoko 24.4mm x 13.7mm (Super35mm)

Aktiivisten pikselien määrä 4520(h) x 2540 (v)

Kuvajärjestelmät 2540p (4k+), 4K, 2K, 1080p, 1080i, 720p

FireWire 800/400, USB-2 ja eSATA

RED-DRIVEkovalevy (40 - 160GB)

REDFLASH flash muisti (32 - 128GB)


Red Cineman sivustolle linkki


t. Pauli

Ps. Toivotaan, että tämä on tosi tuote eikä mikään fiktiivinen tuote (niitä fiktiivisiä tuotteita kun näyttää valmistajat esittelevän nykyisin).

Erwin Olaf

Tämän kertaisessa kuvaajaesittelyssä on hollantilainen 47 vuotias Erwin Olaf. Hän aloitti opiskelut Utrechtin journalistikoulussa vuonna 1977 ja valmistui sanomalehtijournalistiksi vuonna 1980. Valokuvajournalismi oli hänen sivuoppiaineensa vielä tuolloin. Erwin pääsi lähes suoraan Amesterdamiin André Ruigrokin assariksi joka opetti hänelle lisää valokuvausta. Kun valmistumisesta on kulunut viisi vuotta niin Olaf julkaisee jo ensimmäisen valokuvausta käsittelevän kirjansa. Vuonna 1988 Olaf kuittaa ensimmäisen palkintonsa, paras eurooppalainen nuori valokuvaaja. Uran alkuvaiheista lähtien Olaf herättää kyseenalaista huomiota kuviensa seksuaalisella kantaaottavuudella. Monet hänet näyttelyistään bannattiin moraalisista syistä. Aikamoinen saavutus melko liberaalissa Hollanissa, jossa melkein mikä vaan on ollut perinteisesti sallittua.

Vaikeaa sanoa mikä on ollut Olafin uralla se suurin läpimurto, mutta monet pitävät Diesel farkkumerkin mainoskampanjaa Olafin omintakeiselle tyylille leimaavimpana merkkipaaluna. Olafin tapa käsitellä seksuaalisuutta näkyy useasti myös hänen töissään. Valokuvaamisen lisäksi Olafilla on monta muutakin rautaa tulessa. Hän ohjaa myös musiikkivideoita ja elokuvia. Tällä hetkellä Olaf on yksi euroopan palkituimmista ja arvostetuimmista mainoskuvaajista. Olafin asiakkaista tuttuja ovat meille suomalaisillekin mm. Nokia, vakuutusyhtiö IF ja Sampo.

Erwin Olaf

t. Hannu

Pelkkää kemiaa

Vuonna 1965 perustettu italialainen Condor Foto on erikoistunut studiokuvaajan ja elokuvantekijän erikoistarpeisiin. Valikoimista löytyy monipuolisesti erilaisia ratkaisuja esim. ammatikseen ruokaa kuvaaville henkilöille. Listalla on mm. keinotekoisia jääpaloja, oluen vaahtoa muodostava kemikaali, kahvihöyryn muodostavaa ainetta, hikoilevan pulloefektin muodostavaa nestettä ja paljon paljon muuta valokuvaajalle hyödyllistä materiaalia.

Kuvaustilanteessa varsinkin jää on hieman hankala tekijä johon Condorilta löytyy useita erilaisia ratkaisuja. Studiolamppujen aiheuttama lämpö usein sulattaa jään muutamassa minuutissa. Condor valmistaa erilaisia keinotekoisia jääpaloja ja kemikaalia joka veden kanssa reagoidessaan muodostaa jäähileen näköistä materiaalia jota voi ripotella kuvauskohteen päälle eikä tavara varmasti sula koskaan pois. Ja samaa efektiä voi käyttää vuodesta toiseen.

Aidon näköisten höyrykiharoiden saaminen kahviin ja ruokiin on tuottanut useasti päänvaivaa studiokuvaajalle. Konsteja on ollut monia. Jotkut ovat käyttäneet mm. palavia suitsukkeita ym. samankaltaisia palavia materiaaleja. Condor tarjoaa ko. ongelmaan erikoisemman ratkaisun. Mille tahansa pinnalle voidaan kaataa kahta eri kemikaalia jotka keskenään alkavat reagoimaan saaden aikaiseksi hyvinkin realistisen efektin. Efekti kestää pitkään, jopa useita minuutteja joten kuvaa on sangen helppo työstää.

Condor Foto

t. Hannu

P.S E-H-H löytyy nyt myös Blogilistalta, joten meidät voi myös tilata. Näin pysyt aina helpoiten ajantasalla.

Maxtor kilpailu ratkennut!

Kysymyshän kuului että kuinka suuri fyysiseltä kooltaan 20 vuotta sitten oli 100 gigatavun muisti PC ympäristössä? Oikea vastas on: a) suunnilleen Mini Cooper S henkilöauton kokoinen.

Saimme yhteensä 17 vastausta joista kolme oli oikein. Kilpailun voitti raatimme enemmistön päätöksellä Ville Elomaa, Turusta.

Ville saa pian omakseen Maxtor OneTouch III Mini kovalevyn. Onnittelemme voittajaa!

t. Hannu, Pauli ja Carda

Dalsa 33 Megapixelin väri CCD

Nyt Photokinassa tullaan näkemään montakin eri merkkistä vähäkohinaista ja muutenkin järeä digiperää. Yhtenä sensorivaihtoehtoina näissä käytetään Dalsan valmistamaa FTF5066C mallimerkinnällä varustettua 33 megapikselin CCD-sensoria (4992 pikseliä Horisontaalisti x 6668 pikseliä Vertikaalisti). Pikselin koko on 7.2µm x 7.2µm joka on lähes niin tarkka sensori ettei moiré-ilmiötä pääse syntymään normaaleissa kuvaustilanteissa. Sensorin 100 MHZ:n taajuus takaa 2,7 kuvan kuvausnopeuden mikä on riittävä studiokuvaajien käyttöön. Itse sensorin kuva-ala on 35.9mm x 48mm joka on 645 keskiformaatin filmikokoa vastaava. Jos sinulla hyvä lukija on 645 formaatin runko tallessa ja vähän pätäkkää taskussa niin älä hyvä mies mee mäkkäriin ja myy kamerarunkoasi pois vaan hanki järeä digiperä jolla kuvaaminen on nautintoa josta pitäisi huvivero kantaa.

Dalsan sivulle linkki

t. Pauli

PS. Ensi viikosta lähtien on odotettavissa Photokinaa ajatellen lähes kaikilta välinevalmistajilta jotain mielenkiintoista julkistamista tulossa joten silmät ja korvat auki kun liikutte netissä sillä nyt alkaa kilpavarustelu vuoden tärkeintä messutapahtumaa varten.

Frontal Projection

Frontal Projection -menetelmäksi kutsutaan tilannetta missä erittäin kirkkaalle taustalle projisoidaan joku valokuva ja malli valaistuu etualalla normaalisti. Taustan erikoisen pintarakenteen ja salamavalon yhdistelmän ansiosta on mahdollisuus saavuttaa varsin erikoisia asetelmia. Taustakuvana voidaan käyttää mitä tahansa 35mm taikka 6x6 diakuvaa ja efekti muistuttaa sitä kuin kuvaaja olisi ollut oikeasti paikalla taustakuvan illuusion luomassa maastossa. Mistään ihan uudesta keksinnöstä ei ole kuitenkaan kysysmys. Stanley Kubrik mm. aikoinanaan (vuonna 1968) käytti kyseistä tekniikkaa 2001 Space Odysseyn alkukohtauksessa. Kyseinen setti kuvattiin erittäin isossa studiossa missä helmiäistaustalle projisoitiin siihen mennessä yksi elokuvahistorian laajin kuva taivaanrannasta aamunkoitteessa. Koska elokuvan tekemisen aikaan ei ollut 8x10 tuumaista supertehokasta diaprojektoria valmiina, sellainen teetätettiin erikoistilauksena ko. kohtausta ja elokuvaa varten paremman resoluution ja autenttisuuden aikaansaamiseksi.

Frontal Projectionilla on nykyisin edelleen monia käyttökelpoisia sovelluksia. Sitä käytetään varsin laajasti muoti- ja mainoskuvauksissa. Myös joitain henkilöpotretteja kuvataan edelleen kyseistä tekniikkaa apuna käyttäen. Menetelmä on sangen erikoinen ja on tavallaan jonkinlainen bluescreenin esiaste.

Frontal Projectionin idea perustuu siihen että kameran alapuolelle kiinnitetään valoa heijastava optiikka ja kamera sekä heijastettava kuva keskitetään samalle optiselle akselille. Taustana käytetään erikoismateriaalia (eräänlaista minikokoisista peileistä koostuvaa mattoa) joka heijastaa valon jopa 100 kertaisella voimakkuudella takaisin taustasta kameraan. Tällöin edessä oleva hahmo pysyy oikeassa linjassa ja valaistuu taustaan nähden oikeassa suhteessa, jolloin lopputulos on varsin luonnollisen näköinen. Koska taustan gain on niin voimakas, heijastettu kuva jää mallin pinnalla niin himmeäksi ettei se näy kuvassa lainkaan. Ja yleensä kohde valaistaankin normaalisti muilla studiossa varsin yleisesti käytettävillä keinoilla. Kyseistä tekniikkaa on edelleen tänä päivänäkin myynnissä ainakin saksalaisella Henselillä. Henseliä maahantuo Fototekniset Lahdessa.

Front Projection for "2001: A Space Odyssey"
Fototekniset

t. Hannu