Studiovalaisu (Osa 2.)

Jatketaan Hannun aloittamaa studiovalaistus-juttua ja otetaan tarkasteluun muutamia hyvin yleisesti käytössä olevaa tapaa valaista muotokuva jotka kuuluvat monen ammatikseen muotokuvia tekevän repertuaariin ja joilla saa varsin miellyttäviä lopputuloksia aikaiseksi.

Otetaanpa ensimmäiseksi hyvin klassinen tapa valaista tummaa taustaa vasten kuvattava muotokuva jossa tarkoituksena on saada henkilö erottumaan taustasta ja taustaan miellyttävä spottivalo. Tähän klassiseen valaistusmalliin tarvitaan luonnollisesti tumma taustakangas tai -kartonki, kolme välähdyspäätä joko voimaosaan kytkettyinä tai sitten erillisinä monoblokkeina. Kahdessa välähdyspäässä on käytössä tasovalaisimet ja yhdessä on snootti (kartiomainen välähdyspäähän liitettävä valonohjain). Päävalona käytetään viistosti ylhäältä alaspäin valaisevaa tasovaloa joka yleisimmin tulee kuvaajan oikealta puolelta (mikään ei estä päävalon tulemista myös vasemmalta puolelta). Lähinnä syynä oikealta tulevaan päävaloon on se, että luonnossa auringon valo tulee lännestä ja päätyy itään eli tavallisesti vasemmalta puolelta ja päätyy oikealle. Tähän mieltymykseen on syynä se, että ihmisiltä kun kysytään mistä suunnasta aurinko nousee ja laskee niin vastaus lähes aina on, että nousee vasemmalta ja päätyy oikealle. Tässä muotokuvavalaistus-tavassa asetetaan korkovaloksi myös tasovalo joka teholtaan on joko yhdestä kahteen aukkoon heikkotehoisempi riippuen siitä onko kuvattavana oleva henkilö vaaleisiin vai tummiin vaatteisiin pukeutuneena. Vaaleisiin pukeutuvalle henkilölle annetaan vähemmän valoa kuin tummiin pukeutuneelle. Vaatetuksessa kannattaa ottaa huomioon taustan sävy ja hiusten tummuus jotta oikeassa suhteessa saataisiin sopiva kontrasti miellyttävän lopputuloksen saamiseksi. Korkovalo suunnataan vastaavasti mallin takaa alhaaltapäin siihen suuntaan suunnattuna mistä päävalona oleva tasovalo valaisee. Taustaan suunnattava kolmas välähdyspää (snootti) suunnataan ylhältä alaviistoon ja tämä valo osuu vain taustakankaaseen. Valon teho snootissa yleensä on yksi aukkoarvo kirkkaampaa kuin päävalo jotta tummaan taustaan tulee miellyttävä spottivaikutelma. Valo on syytä mennä riittävän alas sillä mitä ylemmäs sen suuntaa sitä vähemmän spottivaikutus on silmiä hivelevä.

Toinen klassinen valaistustapa on varsinkin muotikuvissa hyvin käytetty tapa saada vaaleaan taustaan varjoton kuva. Tähän menetelmään tarvitaan kolme välähdyspäätä joista kaksi on tasovaloilla tuotettua ja yksi on tehokkaalla rengassalamalla tuotettua valoa. Temppu on hyvin yksinkertainen eli tasovaloilla valaistaan tausta molemmilta puolilta kuvattavana olevan henkilön takaa ja valon teho on usein vähintään samaa teholuokkaa kuin kuvauskohteeseen osuva rengassalamalla tuotettu valo on. Usein kokonaan valkoista taustaa kuvattaessa taustalle annetaan parikin aukkoarvoa tehokkaammin valoa kuin kuvauskohteena olevaan malliin osuu.

Nämä kaksi esillä ollutta valaistustapaa toimii myös tuotekuvauksissa joten niitä ei kannata käyttää pelkästään muotokuviin.

t. Pauli

Ps. Lisää valaistusvinkkejä tulossa myöhemmin....