Studiovalaisu (Osa 3.)
Minulla on yleisimmin muotokuvauksissa käytössä kaksi vakioitua tapaa tehdä muotokuva jossa valaistus on pehmeä muotoileva valaistus. Toinen on hyvin vanha ja toimiva tapa valaista muotokuva ja toinen sen variantti. Tämä jokaisen ammattikuvaajan vakioitu muotokuvavalaistus on nopea toteuttaa ja takuuvarma tapa saada hyvä perusmuotokuva aikaiseksi ilman suuria suunnitelmia miten valaisisi kuvattavan henkilön. Perusmuotokuvaan tarvitaan kolme tasovalaisinta ja yksi snootti. Tasovalaisimista kahta käytetään taustan valaisuun joka tarkoitusta varten on hyvin tasainen. Erityisesti miljöössä kuvatessa tasainen taustan valaisu estää taustan hyppimisen silmille. Kova jyrkillä varjoilla tapahtuva valaisu varastaa kuvaa katsovalta henkilöltä kaiken huomion vaikka pääkohde on muotokuvassa oleva henkilö. Päävalo tuotetaan isolla tasovalolla suht korkealta kuvaajan oikealta puolelta jolla pyritään saamaan kuvattavan kasvonmuodot esille sillä varjon puolelle (kuvaajan vasemmalle puolelle) pyritään saamaan kasvoihin Rembrandtin kolmiona tunnettava kolmiomainen valon ja varjon tuottama muoto joka syntyy kun nenä muodostaa varjon osaan kasvojen alueelle. Mitä raaempaa valoa käytetään sitä jyrkempi sävyalaltaa siitä muodosta tulee.
Useimmat kuvaajat välttävät käyttämästä kovaa valoa ja käyttävät siksi softboxia muodostaakseen mielyttävämmän varjoalueen. Neljänteen valaisimeen on sitten kiinnitetty snootti joka sitten muodostaa hiusvalon jolla hiuksiin haetaan muotoa ja kirkkaampi alue jolloin se näyttää hyvältä. Tätä klassista valaistustapaa opettaa jokainen ammattikuvaaja aina koska se on hyvin olennainen kuvaajan työhön. Tekniikka ei petä pro-työssä oikeastaan koskaan vaan se toimii melkein aina. Kaljuun ihmiseen ei tietenkään kannata käyttää sitä hiusvaloa ja kaljuihin ihmisiin ja ihmisiin jotka haluavat käyttää hattua niin näihin kuvauskohteisiin käytetään tuota varianttia jossa hiusvalon asemata käytetäänkin neljäs valo pehmentämään varjoalueita. Tämä neljäs valo joka edellisessä kuvausvinkissä oli hiusvalona on nyt sitten kuvattavan toisella sivulla ja tähän käytetään tasovalaisimeen asennettavaa gridiä ohjaamaan valoa. Erityisesti hattua käyttävät ihmiset saavat jyrkän varjon kasvoihin koska hatun lierit tulevat usein hyvin etäälle nenääkin pidemmälle. Gridillä varustettu tasovalaisin siis vain pehmentää varjoaluetta ja se on teholtaan 1 - 1½ aukkoarvoa heikompi kuin yläviistosta edestä tuleva valo. Jotkut kritisoivat ekassa esimerkissä sitä, että miksi hiusvalo tulee samalta puolelta kuin päävalo kameraan nähden niin nille sanon aina vastakysymyksen: Montako aurinkoa on meidän aurinkokunnassa ja sitä käytän muotokuvieni perustana samoin kuin kymmenet muut ammattikuvaajat kun jäljitelllään auringon tuottamaa valoa?
t. Pauli
Useimmat kuvaajat välttävät käyttämästä kovaa valoa ja käyttävät siksi softboxia muodostaakseen mielyttävämmän varjoalueen. Neljänteen valaisimeen on sitten kiinnitetty snootti joka sitten muodostaa hiusvalon jolla hiuksiin haetaan muotoa ja kirkkaampi alue jolloin se näyttää hyvältä. Tätä klassista valaistustapaa opettaa jokainen ammattikuvaaja aina koska se on hyvin olennainen kuvaajan työhön. Tekniikka ei petä pro-työssä oikeastaan koskaan vaan se toimii melkein aina. Kaljuun ihmiseen ei tietenkään kannata käyttää sitä hiusvaloa ja kaljuihin ihmisiin ja ihmisiin jotka haluavat käyttää hattua niin näihin kuvauskohteisiin käytetään tuota varianttia jossa hiusvalon asemata käytetäänkin neljäs valo pehmentämään varjoalueita. Tämä neljäs valo joka edellisessä kuvausvinkissä oli hiusvalona on nyt sitten kuvattavan toisella sivulla ja tähän käytetään tasovalaisimeen asennettavaa gridiä ohjaamaan valoa. Erityisesti hattua käyttävät ihmiset saavat jyrkän varjon kasvoihin koska hatun lierit tulevat usein hyvin etäälle nenääkin pidemmälle. Gridillä varustettu tasovalaisin siis vain pehmentää varjoaluetta ja se on teholtaan 1 - 1½ aukkoarvoa heikompi kuin yläviistosta edestä tuleva valo. Jotkut kritisoivat ekassa esimerkissä sitä, että miksi hiusvalo tulee samalta puolelta kuin päävalo kameraan nähden niin nille sanon aina vastakysymyksen: Montako aurinkoa on meidän aurinkokunnassa ja sitä käytän muotokuvieni perustana samoin kuin kymmenet muut ammattikuvaajat kun jäljitelllään auringon tuottamaa valoa?
t. Pauli
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home