Contax N digital -digijärkkäreiden outolintu

Contaxilla oli vuosituhannen vaihtumisen jälkeen iso vaihde päällä. Se esitteli vuonna 2002 suurelle yleisolle oman ideansa digitaalisesta järjestelmäkamerasta, jossa oli kinofilmin kokoa vastaava 6 megapikselin täyden koon CCD kenno. (Ensimmäisenä ja ainoana maailmassa vielä tänä päivänäkin.) Kennon tuotannosta Contaxiin vastasi hollantilainen Philips. Samaa kennoa käytettiin sen aikaisissa digiperissä. Myöhemmin sen kuvanlaatua verrattiin monesti Canonin silloiseen ammattikameroiden merkkipaaluun eli EOS 1Ds:ään. Kameraa verrattiin jopa Contaxin omaan keskiformaatin (645) kameraan eri digiperien kanssa. Contax oli myöskin sangen arvokas laite millä tahansa mittapuulla mitattuna, kuten Contaxit nyt yleensäkin olivat uutena. Contaxin N digiin käyvät Contax N1/NX 35mm systeemin optiikat sellaisenaan ja Contax 645 AF systeemin optiikat adapterilla. Contaxissa oli myös poikkeuksellinen Kyosheran suunnittelma low pass filtteri joka oli kilpailijoitaan paljon ohuempi.

Contax N digital perustuu täysin Contaxin N sarjan filmirunkoon. Kyoshera onnistui tehtävässään upottaa Philipsin kenno N sarjan runkoon loistavasti. Kamerat kun eivät toisistaan hirveästi poikkea ulkoisesti. Digirungosta löytyvät melkein kaikki samat hienot ominaisuudet kuin filmipuoleltakin. Tarkennuksen haarukointi, autofokus tuplatarkennuksella ja se erittäin luotettava Contaxin valotusjärjestelmä. Kun on kerran pidellyt kädessään aitoa Contaxin filmirunkoa niin sen fiiliksen muistaa kyllä ikuisesti. Se on todellinen ammattilaisen työkalu. Laatu ja viimeistely ei jätä mitään toivomisen varaan.

Contax N digitalissa on filmi N kameran tapaan 5 autofokus tarkennuspistettä ja niitä ohjaillaan takakannen joystickillä. Pisteet ovat ruudun keskellä ja kultaisen leikkauksen kohdilla. Mutta mutta, jos on jotain hyvää niin kyllä löytyy pahaakin Cotaxin ekasta järkkäridigistä. Koska kenno oli CCD tyyppiä ja sarjassaan ensimmäisiä, oli kameran virrankulutus aivan älytön. Irakly Shanidze osti kyseisen kameran ja testasi sen Luminous Landscapelle. Pimeissä paikoissa autofokuksen sahatessa etsien tarkennuspistettä täyteen ladatut NiMh 1600 akut saattoi polttaa loppuun helposti jopa kymmenessä minuutissa! Iik, horror! Noh, eittämättä takuulla yksi niistä syistä miksi Contaxin järkkäridigiprojekti hetimiten ilmestymisensä jälkeen haudattiin vähin äänin. Lehtien oli jopa vaikeaa saada kameroita testeihin. Ja harva niitä loppujen lopuksi saikin.

Uniikein Contax N digitalin ominaisuuksista oli ehkä sen tarkennushaarukointi. Kamera otti kolme kuvaa joista ensimmäinen oli mitatussa tarkennuspisteessä. Toinen kuvista oli syväterävyyspalkin etureunassa ja kolmas syväterävyyspalkin takareunassa. Toiminto oli kätevä etenkin maisemakuvissa ja still life:ssa. Sellaisissa kuvissa missä oli liikkuvia kohteita, toiminto oli miltei hyödytön. Koska N digitalin virrankulutus oli ihan omaa luokkaansa oli siihen keksitty laittaa toiminto nimeltään focus assist jolla manuaalifokus päällä ollessa käytettiin autofokuksen apupisteitä, kamera ilmoitti oikean tarkennuspaikan ja itse homma hoidettiin loppuun manuaalisesti. Fiksua. Näin kului vähemmän kallisarvoista energiaa.

Contax N Digital toimii neljällä AA kokoisella NiMh akulla. Aikanaan vuonna 2002 1600mAh akuilla kuvasi ideaaleissa olosuhteissa (raw, yksittäisruutu ja manuaalifokus) noin 100 ruutua. Jos kuvasi TIFFiä ja piti lcd näyttöä koko ajan päällä, kykeni kameralla ottamaan ehkä noin 50 ruutua. 2000 mAh akuilla kykenee noin 200-220 ruudun suorituksiin. Kameraan käy myös ns. D-cell power pack jollaisella tykittää helposti kokonaisen päivän. Yhtenä huonona puolena oli kameran varaustilan näytöt. Ne näyttivät täyttä akkua ihan viimeisilleen asti ennenkuin voima loppui kokonaan. Tuloksena saattoi olla jopa viimeisissä kuvissa esiintyviä häiriöitä. Omituisinta oli se että alkaaliparistoja koostaan huolimatta kamerassa ei saanut käyttää. Se taas johtuu siitä että NiMh akujen jännite on 1,2 volttia kun taas alkaaliparistojen jännite on 1,5 volttia. Kameran herkkä elektroniikka olisi voinut vaurioitua ylisuuresta jännitteestä.

N Digital oli aikoinaan poikkeuksellinen järkkäridigi. Sillä pystyi tuottamaan kolmea erilaisella pakkauksella olevaa jpeg formaatin kuvaa sekä raakaa että tiffiä. Kuvia pystyi ottamaan 8 bittisinä sRGB formaattiin. Raakakuvan pystyi kehittämään 16 bittiseksi tiffiksi Adoben RBG väriavaruuteen. Sen raakakuva oli kooltaan hulppea 9 Mb ja sen pystyi konvertoimaan n. 35 megaiseksi tiffiksi. Kuullostiko hyvälle? Ainoa ongelma oli vaan se että että raakakuvia ei pystynyt katsomaan kameran takanäytöltä ollenkaan kameran puutteellisen ohjelmoinnin takia. Teknisesti erittäin mahdollista kuten tänä päivänä varsin hyvin tiedetään. Ja vielä pahempi ongelma oli se että kameran mukana tulleessa raakakuvien käsittelyohjelmassa oli jotain todella pahoja bugeja. Raakakuviin tuli niitä kehitettäessä erittäin paljon moirea ja varjokohtiin kohinaa, tämä oli ilmiö mitä ei ollut havaittavissa kameran itsensä valmiiksi prosessoimissa jpeg taikka tiff -versioissa. Omituista.

Contax N digitalia markkinointiin sen tuohon aikaan nopealla sarjakuvausominaisuudella eli jopa 3 freimiä sekunnissa. Se ehkä jopa onnistui jos kamera oli kytkettynä laturiin ja kuvaformaatiksi oli valittu kovalla paketoinnilla varustettu jpeg. Sarjan ampuminen tiffinä saattoi jopa jumittaa kameran niin pahasti että siitä oli kytkettävä virrat pois päältä. Aiai!

Kameran CCD kenno oli todella vaativa rasti sen suunnittelijoilleen. Niin vaativa ettei tuolloin vuonna 2002 tiedetty miten yhtä sekuntia pidemmillä valotusajoilla oltaisiin päästy kennon tuottamasta kohinasta kunnolla eroon. Kameran pisin valotusaika 32 sekuntia oli käytönnössä täysin käyttökelvoton. Ajatelkaa nyt mitä haaskausta. Yksittäinen pikseli olisi ollut kooltaan niin tavattoman suuri. Mutta ei, kiitos CCD:n.

Contax N digitalin salamaliittymä on vähän hankala. Se on parhaimmillaan täysiautomatiikalla pääasiallisena valonlähteenä. Ongelmat alkoivat silloin jos salamaa käytti valaisun täytteenä. Parhaisiin tuloksiin päästiin jos käytettiin aikapohjaista puoliautomatiikkaa ja ei optiikan läpi tapahtuvaa automaattista mittausta. Eli suomeksi sitä salaman omaa mittausjärjestelmää.

Contaxin ominaisuuksia studiossa ylistettiin. Sen CCD kenno tuottaa harvinaisen hyvän dynamiikan. Perinteiselle digiperä-mediumkamera yhdistelmälle löytyi haastaja sillä Contaxin Digirunkoon on saatavilla jopa 17 millistä optiikkaa, joka on keskiformaatin kameroissa käytännössä olematon vaihtoehto. Contax N digital soveltuu erittäin hyvin studiotyöskentelyyn koska se on hyvin tolerantti pieneen ylivalottamiseen. Kameran takanäyttö näyttää sekä histogrammin että pommittaa ylipalaneita kohtia välkkymisellä. Aivan kuten nykyiaikaisissa vehkeissäkin. Kameran mukana tulevat softat mahdollistavat myös ampumisen tietokoneen välityksellä ja hiirellä. Sekä tarkennus että laukaisu on kauko-ohjattavissa. Kuvan saa tietokoneen ruudulle pienessä hetkessä.

Suurimpana kompastuskivenä Contax N digitalin kanssa olivat aikanaan sen softat. Esimerkiksi takanäytön raakakuvan näytön puuttuminen, kohina/jaggerit jälkiohjelmissa raw kuvan osalta, virrankulutus, Adobe raw tuen puuttuminen, custom funktioiden asettaminen pelkästään kamerasta käsin, virran poikkeaminen saattoi jumittaa kameran jne. Syitä oli paljon mutta suurin osa niistä olisi ollut sangen helposti ratkaistavissa. Kamera itsessään oli mekaniikaltaan varsin nerokas. Samoin sen optiikat ja niiden variaatiot. Carl Zeiss ei tunnetusti tee mitää kovin huonoja optisia ratkaisuja.

Contaxin N digital sarjan osalta tuotanto jäi Zeissin suunnalta sangen vajaaksi. Objektiiveja Contax N järjestelmään ehdittiin kehittää kokonainen sarja, joskin hieman puutteellisesti. Joukosta puuttuivat täysin valovoimainen yleiszoomi ja pieni telezoom. Tuotantoon päässeet 9 mallia olivat:

Planar T* 50mm f1.4
Planar T* 85mm f1.4
Vario-Sonnar T* 17-35mm f2.8
Vario-Sonnar T* 24-85mm f3.5~f4.5
Vario-Sonnar T* 28-80mm f3.5~5.6
Vario-Sonnar T* 70-200mm f3.5~4.5
Vario-Sonnar T* 70-300mm f4.0~f5.6
Makro-Sonnar T* 100mm f2.8
Tele-Apotessar T* 400mm f4

Näitä sitten saattoi täydentää Contaxin Af sarjan 645 optiikoilla adpateria käyttäen. Mutta valovoimaa olisi tarvittu joihinkin polttoväleihin takuulla lisää.

Kaiken kaikkiaan Contaxin N Digital oli aikoinaan varsin kiehtova kamera. Paljon innovaatoita ja laatua, sääli että sen softapuoli jäi niin alakynteen ja koko projekti torpeedoitiin alas hieman h-hetken jälkeen. Mikä sääli. Niin paljon työtunteja ihan turhan takia.

t. Hannu