Asiaa puoliharmaasuotimista (Osa 2.)

Kuten aiemmassa artikkelissa totesin puoliharmaasuotimessa sitä potkua saa olla riittävästi. Valitsisiko ND2:n, ND4:n vai ND8:n? Ja millaisella häivytyksellä? Parempi että maisemakuvaajan kameralaukusta löytyy nippu puoliharmaasuotimia vähän joka lähtöön. Välillä on todella pilvistä, joskus sitten puolipilvistä ja kaikista vaikeinta on silloin kun auringonvalo tulee alhaalta ja ilman mitään pilviverhoa. Paras keli kuvata miedoilla suotimilla on pilvisellä kelillä. Auringonlaskuissa kannattaa olla hyvin tarkkana paljonko valoa tulee ylipäätään pilviverhon läpi ja valita suodin myös sen mukaisesti. Voi jopa olla että suodinta voi joutua vaihtamaan kesken kuvauksen.

Suorassa vastavalossa kontrastierojen tasaaminen on ylivoimaisesti hankalinta. Silloin flaretkin ovat lähes aina läsnä ja riski auringonvalon leikkaantumiseen on suurin.

Kannattaa aloittaa kuvaaminen sillä että tarkistaa että kaikki optiset pinnat ovat puhtaat. Ekana etulinssi tietenkin. Puoliharmaasuodin on syytä tutkia myös huolella molemmilta puolilta. Kaikki epäpuhtaudet ovat omiaan luomaan kaikkea ilkeää kuva-alalle mikä saattaa olla myöhemmin työlästä poistaa kuvankäsittelyohjelmissa. Mikrokuituliina on kova sana maisemakuvaajan repussa. Jos mennään lisäksi merenrantaan kuvaamaan saattaa välillä pärskähtää oikein kunnollakin. Silloin on hyvä että on jotain millä etummaisen suotimen saa nopeasti pyyhittyä kuivaksi/puhtaaksi. Taskussa mikrokuituliinaa ei kuitenkaan kannata säilyttää kuvauksen aikana, koska sieltä saattaa mukana tulla esim. hiekkaa taikka muita partikkeleita, jotka ovat sitten putsaamisessa mukana naarmuttamassa filtteriä tai jopa etulinssiä.

Olen itse erittäin tykästynyt käyttämään pyöröpolarisaatiofilttereitä puoliharmaasuotimien kanssa. Edut ovat joskus täysin kiistattomat. Heijastavissa pinnoissa voidaan valita halutaanko kiiltoja joko lisää vai kokonaan pois. Pyöröpolarisaattorin etuihin kuuluu myös se että sillä on välillä tapana tiukentaa värejä. Ongelmana on vain se että miten nämä kaksi filtteriä lisätään kivuitta objektiivin eteen. Ratkaisuja löytyy ainakin ranskalaiselta Cokinilta, jonka telineeseen saadaan pyöröpolarisaattorin lisäksi kaksi muutakin suodinta tarvittaessa yhdellä kertaa kiinni.

Cokinin pyöröpolaa on helppo pyörittää yhdellä sormella telineessäkin, koska sen reunassa on toimiva karkea hammastus. Tähtäimestä katselemalla näkee mihin kohtaan paras vaikutusalue tulee. Cokinin pyöröpola ei ole edes mitenkään erityisen kallis. Telefoto myy niitä Mariankadulla suhteellisen huokealla.

Ongelmia saattaa kuitenkin tulla siinä vaiheessa kun kysymyksessä on täyskenno ja ultralaajakulmainen linssi. Vinjetointi ei ole enää siinä vaiheessa pelkää pelkoa vaan kulmiin saattaa muodostua jo mustat läikätkin ja jopa telineen etureuna voi näkyä kuvassa. Silloin Cokin P-sarjan lisäksi löytyy nykyään jo Z-Pro ja X-Pro sarjaa. Z-Pro sarja pelaa slr, medium ja jopa laakafilmikameroissa. Sen erikoisuutena on täydellinen modifioitavuus tarpeiden mukaan jos etuosa alkaa vinjetoimaan voidaan telinettä purkaa pienempiin osiin taikka vaikkapa kääntää ympäri. X-Pro on jo sitten isompiin ammattisovelluksiin tarkoitettu järjestelmä. Pokkariharrastajiakaan ei ole unohdettu Cokinin A-sarjan saa jalustaruuvikiinnitykseen kiinni ja näin ollen toimimaan vaikka veden alla. Lisäksi löytyy mageneettikiinnityksiä videokamerakäyttöön, mutta ei niistä tässä sen enempää.

Ekasssa artikkelissa oli puhetta myös näistä ruuvattavista puoliharmaasuodin malleista. Niihin liittyy oma hyvät ja huonot puolensa. Hyvänä puolena mainittakoot se etteivät ne tarvitse mitään erityisiä telineitä taikka soviterenkaita. Sen kun ruuvaa kiinni ja alkaa kuvaamaan. Mutta! Ruuvattavalla suotimella olet häivysalueen kanssa täydellisesti jumissa koska sitä ei pysty säätämään yhtään mitenkään. Se on vaan siinä missä se on. No tietty pyörittämään pystyy mutta harvoin siitä on mitään iloa kun horisontti ei pyöri mukana. Ainoa tapa vaikuttaa on muuttamalla rajausta. Taikka vaihtaa suodin kokonaan toiseen jossa häivytys alkaa eri kohdasta. Ei tunnu kovin mielekkäältä, eihän?

Telinetyyppisissä suotimissa tilanne on täysin erilainen sillä parin sentin siirroilla saadaan jo lähes ihmeitä aikaiseksi. Lisäksi jotkut valmistajat kuten Cokin ja Singh-Ray ovat huomioineet vaativan maisemakuvaajan toiveet lisäämällä suotimien korkeutta edelleen, jolloin pelivaraa on jo lähes loputtomasti jopa P-sarjassa.

Cokin
Singh-Ray
Lee Filters

t. Hannu