tiistaina, marraskuuta 28, 2006

Palkkiobjektiivitesti jumissa

Minun palkkiobjektiivitesti jumahti paikoilleen koska suomessa ei löydy tarpeeksi sinarin ykkösreiällä varustettuja objektiivilevyjä eikä vaihtoehtoisesti adapteria johon saa linhof-objektiivilautaan kiinnitetyt objektiivit sinariin kiinni. Fototeknisille laitoin kyselyn mutta eivät vastaa tiedusteluihin. Ruotsalaisella Photaxilla ei enään ole myynnissä (joskus ollut). Saksan Ebayssa olisi joka myisi mutta kun ei tuo saksa suju eikä siellä oleva myyjä puhu suomen koululaitoksen opettamia yleisimpiä kieliä eli suomea, ruotsia ja englantia. Täytyy jatkaa etsiskelyä jos vaikka suomessa olisi joku joka tietäisi keneltä saisi hommattua ensisijaisesti adapterin kun minulla sattuu lähes kaikki palkkiobjektiivit kahta lukuunottamatta olemaan sillä objektiivilevyllä varustettuna. Näsäviisaat sanoo tähän, että mikset hommaa fieldiä tai linhofin palkkikameraa. No syyhän on se, että ei niitäkään ole tarjolla meikäläisen budjetilla eli alle viidensadan sellaista jota voisin hyödyntää tässä projektissa. Fimekokin siirtynyt pois Horsemanin tuotteiden myynnistä joten siitäkään ei enään apua. EP-kamerassa olisi Tachiharan field-kamera (jollainen minulla oli pari vuotta sitten itselläkin) 1000 euron hintaan joten sekin vaihtoehto ei sovi budjetin sisälle. Putus sanoi, että Fototekniset olisi jotain Eirin konkurssipesästä hankittuja Sinar-tuotteita hankkinut myyntiin mutta kun Fototekniset ei näytä harjoittavan kommunikointia asiakkaiden suuntaan on sitäkin kautta vaikea saada hankittua osia. Ammattituotteiden saanti on suomessa todella kiven takana kun näyttää markkinat niille olevan hyvin pienet.

Muovirimpulaa löytyy joka käänteessä joten kuluttajatuotteiden saatavuus pysyy pitkään hyvänä mutta niitähän myydäänkin hyvin johtuen siitä, että niitä myydään määrällisesti paljon vaikkei niistä kerralla yksittäiseltä ostajalta kerry montaa euroa voittoa. Ammattituotteissa taas on se, että kun yhden saa myytyä niin euroja tulee kerralla enemmän muttei määrämyyntiä ole juuri nimeksikään. Samahan se on autokaupassa eli halpaa ranskalaista muovilaatikkoa myydään monta mutta laadukasta Rolls-Roycea ehkä yksi vuodessa. Palataan kuitenkin tuohon kamerabisnekseen eli vaikka kuluttajakameroita myydään paljon niin takuuvarma se ei ole, että se kannattaa sillä meillä on suomessa kokemusta konkkaan menneistä firmoista jotka keskittyvät kuluttajatuotteisiin ja vain niihin eivätkä turvaa missään vaiheessa toimintaansa monipuolistamalla toimintaansa ottamalla sisääntulevaa rahaa erilaisilta asiakkailta eli toisen euron kuluttajalta ja toisen ammattituotteita tarvitsevalta. Tämä vollotukseni tuntuu toisista vähän typerältä filosofoinnilta mutta miettikääpäs miten turhauttavaa se on asiakkaan kannalta kun rahaa haluaisi tuhlata eikä saa tuhlattua sitä kun myyjät haluaa myydä ei oota. Saas nähdä koska ammattilaiset siirtävät kaikki hankintansa ulkomaille suoraan kun suomalainen kauppias ei ota heidän tarpeitaan huomioon. Itse olen vähitellen joutunut pakon sanelemana tekemään niitä hankintoja ulkomailta enkä tee niitä sen takia sieltä, että säästäisin rahaa vaan saadakseni tuotteen jota tarvitsen. Netissä on paljon syyllistetty ihmisiä siitä, että he kyselevät suomalaiselta myyjältä tuotteesta ja ostavat sitten ulkomailta. Näin on juuri kuluttajalaitteiden osalta. Pro-kuvaajat ostavat yleensä sieltä mistä saavat tuotteen eivätkä laske pennosia koska hankintakulut vähennetään verotuksessa kuten ammattityössä tapana on. Monella aktiiviharrastajalla on laitehankinnat samanlaisia kuin ammattilaisillakin ja he törmäävät enemmän siihen saatavuus-ongelmaan kuin ammattilaiset. Joillekin aktiiveille se käy ylipääsemättömäksi ongelmaksi ja siten saattaa se aktiiviharrastajan harrastus vaihtua passiiviseksi harrastukseksi ja jopa loppua kokonaan. Aktiiviharrastajat ovat sellaisia jotka ostavat sekä kuluttajatuotteita, että ammattituotteita. Aktiivit muuten on markkinoinnissa se kanava joka kertoo suusta suuhun mikä tuote on hyvä ja mikä huono juuri niille massatuotteiden ostajille jolle suomalainen kauppa myy sitä muovirimpulaa.

t. Pauli

Ps. Tulipahan kirjoitettua paljon potaskaa kun pitää jotenkin purkaa turhautuneisuuttaan kun ei pääse tekemään sitä työn alla olevaa palkkiobjektiivitestiä jota mieluummin tekisin tällä hetkellä.

sunnuntai, marraskuuta 26, 2006

Heroines and Heroes

1.12. on maailman aids-päivä.
Miten tuo liittyy valokuvaukseen realisoituu nimeen Steve Simon. Hän julkaisee valokuvakirjan nimeltään Heroines and Heroes: Hope, HIV, and Africa tuona samana päivänä. Simon on kuvannut kuvat Afrikassa neljällä kuvausmatkalla joista ensimmäinen oli vuonna 2002.
Kirja ei ole pelkästään kärsimyskuvia täynnä vaan Simon on pyrkinyt saamaan kuvaan inhimillistä sekä positiivistakin otetta AIDSia vastaa käyvästä jatkuvasta taistelusta. Mutta koska aihe on varsin karu ei pysäyttäviltä kuvilta voida tietenkään välttyä.
Kuvissa näkyy esimerkiksi hautakivien hakkaaja, joka pysäyttää ajattelemaan kirjan yhteydessä vaikka erillisenä kuvana siinä ei olisikaan yhtä vahva sanoma. Synkkää todellisuutta paljastavat myös avoimet ruumisarkut, erioten se että osa arkuista on varsin pieniä. Vastapainoksi on kuvia joissa on ryhmähenkeä, iloisuutta ja elämää.

http://www.maailmanaidspaiva.fi/
http://www.stevesimonphoto.com/

t.Vesku

Tunnisteet: , ,

sunnuntai, marraskuuta 12, 2006

Manuaalilla ääriolosuhteissa

Vaikka kuinka käyttäisi puoliautomatiikkaa ja automaattitarkennusta niin eiköhän jokaiselle kuvaajalle tule tilanne jolloin on fiksumpaa siirtyä automatiikasta manuaalisäätöihin. Automaattia on hyvä käyttää haarukointiin kun asettelee manuaaliasetuksia mutta yhtä hyvin ottamalla muutaman koekuvan ja katsomalla tulosta histogrammista saa toimivan lopputuloksen. Missä tilanteessa käyttää automaattia ja milloin manuaalia onkin se suuri kysymys.

Minä kuvaan suurimmaksi osaksi käyttäen automaattitarkennusta sekä puoliautomaattia, nimenomaan aukon esivalintaa. Olen todennut että en vain osaa saada käsitarkennusta kohdalleen tavallisella tähyslasilla joka löytyy perusdigijärkkäreistä. Muutaman kerran olen kylmätarkennellut vanhoilla kameroilla joiden leikkoprisma kyllä oli havainnollisempi, ehkä tämä on se syy ehkä syy on vain kuitenkin käyttäjän päässä tai sitten vähän molempia.

Laajakulmalla on helpompaa käyttää manuaalitarkennusta joka syväterävyysalue on 'luonnostaan' pidempi. Hyperfokaaliuudesta on Hannun artikkeli syyskuun blogissa ja se on syytä lukaista jos asia ei ole tuttu. Tarkennus etualalle (etäisyys riippuu käytetystä polttovälistä) ja aukolla kahdeksan voi ottaa yleiskuvia ilman kummempaa tarkennusta kunhan tarkistaa ettei tarkennusetäisyys ole luisunut. Samalla voi olla varma siitä että halutut asiat ovat sallitun syväterävyyden sisäpuolella ja aivan lähietualaa voi käyttää vaikka kehystämiseen. Mutta pahemmissa olosuhteissa, hämärässä tai jopa 'pimeässä', automaattitarkennus ei vain toimi ja aukkoakaan ei saa riittävän pieneksi. Tällöin tarkennusetäisyyden näkymistä objektiivin kyljessä tulee arvostettua tai tähyslasin kautta saa, vaikka kuva onkin helposti aika hämärä, riittävän tarkennustarkkuuden jotta kuvaa kärsii katsella. Perinteinen ja hyvä tapa on tarkentaa suunnilleen samalle etäisyydelle valoisampaan kohteeseen käyttäen automaattitarkennusta ja tämän jälkeen napsauttaa tarkennuksen manuaalille eikä koske tarkennukseen ennen seuraavan kuvan ottoa. On kuitenkin huomattava että syväterävyysalue on lyhyempi kun aukko on suurempi, on tehtävä valintoja mitkä kohteista ovat syväterävyysalueen sisällä.

Manuaalivalotuksen käyttäminen onkin astetta suurempi kynnykseltään. Hämärässä ja pimeässä automaattivalotuksella saa hyvin vaihtelevaa tulosta riippuen siitä onko kohteena tumma tai poikkeavan vaalea pinta. Jättääkö tukkeiseksi vai polttaako puhki, siinäpä kysymys. Valotusta voi, ja olisikin syytä, kompensoida pari aukkoa useimmissa kameroissa suhteellisen helposti mutta kuvatessa vaikkapa rakennuksen sisällä on syytä miettiä halutaanko kuviin mukaan myös valojen vaihtelut eri kohdissa, olettaen että yhdellä kokonaiskuvalla lopputulosta ei pysty näkemään, vai halutaanko kuvien näyttävän siltä että kaikkialla on ollut tasainen valo. Itse kallistun helposti valojen vaihtelun näkyvyyteen jos kohteesta tulee kuvattua useampi kuva, joissain tapauksissa valojen eroa on kuitenkin tasattava ettei kuva ole aivan pimeä tai pahasti ylivalottunut. Lopputulokseksi jää kuvasarja joka antaa paremmin muistoja, esimerkiksi lomakuvien yhteydessä näin tehtynä, paikasta kuin sellainen jossa kaikki ovat valottuneet ehdottoman oikein. Tärkeäähän on säilyttää myös paikan tunnelmaa.

Ääriolosuhteista, näitä tulee vastaan erityisesti lomalla. Jalustaa ei välttämättä ole mukana tai sitä ei edes saa käyttää joissain kaupungeissa puhumattakaan rakennusten sisällä kuvaamisesta. ISO suuremmaksi, suurempi aukko käyttöön ja kuva raakadatana talteen. Jotta kohinan kasvamiselta välttyy tuodessa kuvia koneelle pitää valotuksen kasvattamista välttää mahdollisuuksien mukaan, huomioiden myös paikan tunnelman. Mutta erityisesti ylivalottuneita kuvia tuodessa, varsinkin jos manuaaliasetukset olivat jääneet hiukan väärään asentoon, tulee kiitettyä itseään että kuvan talletti raakadatana. Tällöin on mahdollista, tietyissä rajoissa, tehdä pelastavia operaatioita ja säätää valotusta pienemmäksi.


Katukuvauksessa manuaaliasetuksilla on hyvä paikkansa, erioten auringon laskettua jolloin valoisuuseroja ei ole niin paljoa kuin päivällä. Tarkentamalla sopivaan etäisyyteen etukäteen ja pitämällä säädöt käsiasetuksella saa vangittua eri kujien tunnelmaa suhteessa muihin kunhan varoo vain alueita jotka on valaistu huomattavasti kirkkaammin kuin se jossa säädöt tuli tehtyä - ja korjaa asetuksia tarvittaessa tietenkin.

t.Vesku

Tunnisteet: ,

torstaina, marraskuuta 09, 2006

Ensi vuonna tulossa suuren koon objektiiveista testiä

Se miksi en ole vähään aikaan kirjoitellut on johtunut siitä, että olen valmistellut jonkin aikaa testiprojektia jossa testataan sitten suuren koon objektiiveja ja niiden käyttäytymistä eri materiaaleille kuvatessa. Homma on hidasta suorittaa koska joudun hankkimaan kaiken itse omalla kustannuksellani. Testiin on tarkoitus hankkia Rodenstockin, Nikonin ja muidenkin valmistajien objektiiveja. Varmuudella on tulossa oheiset objektiivit jotka mainitsen tässä artikkelissa koska ne on jo hankittu. Jossain vaiheessa kun saan sen valmiiksi niin siitä pyritään saamaan mahdollisimman informatiivinen kokonaisuus jotta kyseisistä objektiiveista kiinnostuneet saavat hyvän käsityksen kaikista objektiiveista.

Nämä siis varmuudella mukana tulevassa testissä:
Schneider-Kreuznach Super-Angulon 75mm / f5.6
Schneider-Kreuznach Super-symmar 150mm / f5.6
Schneider-Kreuznach Symmar-S 150mm / f5.6
Schneider-Kreuznach MACRO-SYMMAR HM 180mm / f5.6
Schneider-Kreuznach Symmar-S 180mm / f5.6
Schneider-Kreuznach Symmar-S 210mm / f5.6
Komura Komuranon 210mm / f5.6
Schneider-Kreuznach Symmar-S 240mm / f5.6

t. Pauli