Carl Zeiss Planar 85mm 1.4 T*

Tällä kertaa testattiin Zeissin 85 millistä muotokuvalasia. 1.4/85mm on perusversio, niille joilla rahaa piisaa löytyy myös aavistuksen rankempi 50-vuotis juhlamalli 1.2/85mm, jota on valmistettu vain rajoitettu erä. Siinä missä tavallinen 1.4 maksaa noin 370-600 euroa käytettynä, saattavat 1.2:ien hinnat pyöriä helposti useissa tuhansissa euroissa. Kirjoitushetkellä käyttämätöntä juhlamallia yrittää joku kaupitella ebayssa "vaatimattomalla" 4500 eurolla. 85 millinen Contax Zeiss on muotokuvauspiireissä varsin arvostettua tavaraa. Viisi ryhmää ja kuusi elementtiä sisältävänä sen rakenne on hyvin yksinkertainen. 85 millisiä valovoimaisia optiikoita yleisesti ottaen mukaillen sen etuelementti on iso halkaisijaltaan. Koska runko on rakenteeltaan varsin ohut, varastaa etuelementin suhteellisen kookas lasipinta varmasti kaiken huomion. Tämä lasi on yksinkertaisesti hiton seksikäs, varsinkin vastavalosuojan kera. Alkuperäisiä vastavalosuojia kasivitoseen on tarjolla teräksestä ja kumista valmistettuna.

Mikäs muu sen asiallisempaa kuin testata kuvausta siinä maastossa mihin lasi on alunperinkin suunniteltu. Pyydetäänpä siis valokuvamalli paikalle. Kuvaustilanteessa tuntuma linssiin on heti alkuun kiitettävä. Himmenninrengas on jämäkästi porrastettu ja tarkennus toimii jouheasti olematta kuitenkaan liian lepsu taikka jäykkä. Massaa lasilla on kohtuullinen 595 grammaa. (1.2 versio painaa 875 grammaa.) 5D:n kanssa siinä on jo tarpeeksi, käsi ei hetkessä väsy mutta manuaalitarkenteisiin tottumattomana päätän jatkaa kuvausta heti alusta pitäen jalustalta. Ratkaisu osoittautuukin oikeaksi, varsinkin studiolamppujen vaatimattomien (250W) muotoiluvalojen ja tarvittavan himmennyksen takia tarkennus hämärässä vaatii kuvaajalta heti huomattavasti enemmän kuin luottaminen pelkkään automaattitarkennukseen. Alkuun käsitarkenteinen kuvaaminen vaatii hieman totuttelua, pienen treenauksen jälkeen homma alkaa toimimaan eikä tarkennukseen kiinnitä enää varsinaisesti huomiota.

Täydellä aukolla kuvaaminen vaatii vielä pitkää harjoittelua koska syväterävyyspalkki sitä käytettäessä on todella ohut. Tarkennuksen ei tarvitse olla paljoa metsässä kun peli on jo menetetty. Kevyehkö himmennys auttaa aina, mutta silti terävyysalueen täydellinen hallinta vaatii harjoittelua ennen aateloitumista käytännön toimien kanssa. Kohteen ja filmitason plaanin pitää olla kohdillaan justiinsa eikä melkein. Photodo:n testitulos 4,6 kielii siitä että kysymyksessä on kohtuullisen hyvin piirtävä linssi. Resoluutiokartoissa harvoin kuitenkaan on mainintaa siitä kuinka hyvin linssit toistavat värejä. Tässä tapauksessa pitää erityisesti nostaa hattua linssin väritoiston autenttisuudelle, ihon kuulto ja sävyt toistuvat erittäin luonnollisina. Ihan samalla tavalla kuin oikeassa elämässäkin.

Malli: Marita Klaavu

t. Hannu

Tuulikoneella eloa hiuksiin...

Vanhin ja ehkä käytetyin klishee muoti- ja glamourkuvissa on tuulikone. Asia selviää pikaisella vilaisulla kaupan lehtihyllyyn. Keskimäärin joka toisessa naistenlehden kansikuvassa on käytetty tuulta. Eloa hiuksiin voi saada monella eri tavalla ja sen voi tehdä joko halvalla taikka erittäin kalliilla. Laitteiston määrittäminen riippuu paljon siitä miten paljon tuulta tarvitaan ja kuinka etäälle kohteesta viiman aikaansaaja joudutaan asettamaan. Kun puhutaan esim. elokuvakäytöstä, saattaa myös laitteiston aiheuttama melu aiheuttaa suuriakin rajoituksia kalustovalintojen suhteen. Yksinkertaisin tapa saada tuulta hiuksiin on hankkia tavallinen pöytä- taikka lattiatuuletin. 90% tapauksista tälläinen ratkaisu on täysin riittävä perus muotokuvauksessa. Pöytä- ja lattiatuulettimien aiheuttama ilmavirtaus on kuitenkin varsin rajallinen. Hetkittäisiä puuskia voi saada aikaiseksi vaikka ilmasingolla, mutta ne ovat enemmänkin hupikäyttöön kuin kuvauskäyttöön soveltuvia. Kun tarvitaan runsaasti tasaista tuulta, lienee parempi keskittyä ammattimaisempiin ratkaisuihin. Tarjolla on todella monipuolinen valikoimia erilaisia vaihtoehtoja. Edullisimmat ja yleisimmin muotikuvauksissa käytetyt laitteet löytyvät muutamilta salamavalmistajilta. Näistä ylivoimaisesti suosituimmat ovat Bowensin Jet Stream (n. 990 €) ja Elinchromen Turbo 140.

Bowensin Jet Stream on melko yksinkertainen ja upeasti viimeistelty laite. Jet Stream tuottaa helposti tarvittavan paineen ja sen teho on säädettävissä langallisella kauko-ohjaimella (6 m). Tätä nimenomaista tuulikonetta käyttää mm. yksi tämän hetken kovimmista muotikuvaajista suomessa eli Kira Gluschkoff. Jet Streamin maksimiteho on 2400 kierrosta minuutissa, jolla saavutetaan kohde vähän kauempaakin. 5/8" jalustakiinnityksen ansiosta se käy kaikkiin markkinoilla oleviin jalustoihin. Laitetta käytettäessä kannattaa kuitenkin huomioida se että jalustan täytyy olla todella tukeva, jotta voimakkaasta ilmavirtauksesta aiheutuva työntövoima saataisiin balanssiin ja riski laitteen kaatumisesta eliminoitaisiin. Jet Stream on erittäin kompakti laite, se painaa vain 6.3 kiloa, on n. 30 senttiä pitkä ja 25 senttiä halkaisijaltaan. Erinomainen ratkaisu esim. kuvauskeikoille.

Elinchromen Turbo 140 on Bowensin Jet Streamia hieman monipuolisempi väline. Jos ostaa sen laajempana pakettina, sen mukana tulee erilainen valikoima putkia joilla tuulen suuntaa ja tehoa voidaan ohjailla todella tarkasti. Turbolla tuulen keskinopeus 1 metrin päässä on 25km/h, maksiminopeus 70 millisellä putkella on hurja 140km/h.

Jos tuulta tarvitaan enemmän ja nämä em. ratkaisut eivät riitä, voi aina hankkia esim. Mole-Richardsonin leffakäyttöön tarkoitetun ison DMX:n(halkaisijaltaan 24 tuumaa, 7700 $), taikka vaikkapa vuokrata 500 hevosvoimaisen hydrokopterin Angel Filmsiltä Herttoniemestä. Sillä saa vaikka pienen hirmumyrskyn aikaiseksi kuvauspaikalle. =) Myös Filmfotograferna vuokraa pääkaupunkiseudulla tuulikoneita kohtuulliseen hintaan.

Kuvat: Bowens, Elinchrom ja Mole-Richardson
Malli: Sabina Särkkä

t. Hannu

Rengassalamalla

Kysytäänpäs aloittelevilta harrastekuvaajilta, että moniko muuten on kokeillut rengassalamaa studiossa? No vastata ei tarvitse sillä ajattelin kertoa vähän niiistä tässä vinkiksi. Oikeastaan rengassalamavaloja on kahta tyyppiä eli tehokkaat rengassalamavalot isoja kuvauskohteita ja heikkotehoiset pienet rengassalamat pieniä kohteita varten. Pienet objektiiviin kiinnitettävät rengassalamat soveltuvat parhaiten studiossa kämmenenleveyttä pienempiin kohteisiin joissa ei ole paljon kiiltoja. Pienet rengassalamat on myös luontokuvaajien ja lääketieteellistä kuvausta tekevien kuten hammaslääkärit yms. suosiossa. Kuitenkin studiossa yleisimmät kohteet joissa rengassalamaa käytetään on henkilökuvaus ja muotikuvaus. Näihin kuvauksiin käytetään järeämpiä rengassalamoita jotka saa tehonsa voimaosasta joihin voi kytkeä myös erilaisia välähdyspäitä. Itse salamayksikkö kiinnitetään kameran jalustakierteeseen. Pienissä valoissa ei juuri muita säätöjä ole kuin TTL-mittaus ja manuaalinen toiminto. Isoissa salamatehoa voi säädellä samalla tavalla kuin muidenkin siihen voimaosaan kiinnitettäväien salamayksiköiden kanssa. Parhaimmissa on jopa 4 - 5 kuvausaukon tehonsäätö. Isoja rengassalamavaloja on joskus hankala käyttää mutta uudemmissa rengassalamoissa on kyetty konstruktiota saamaan kätevämpään kokoon. Rengassalamavaloihin saa erilaisia softareita ja heijastimia. Myös ulkona tapahtuvissa kuvauksissa isot rengassalamat on käteviä käyttää. Silloin järkevin tapa on hankkia voimaosa jossa on oma akkujärjestelmänsä. Pienistä rengassalamoista ei oikein ole henkilökuvaukseen koska niiden tehot on hyvin pieniä. Pienet rengassalamat on suhteettoman kalliita tehoonsa ja säädeltävyyteensä nähden (helposti 600 - 700 euroakin maksaa). Isot rengassalamat maksaa voimaosan kanssa halvimmillaan pari tonnia mutta tehojakin saa 1200 wattisekunnista eteenpäin. Tyypillisimmät käytettävät voimaosatehot pyörii 1500 - 3000 wattisekunneissa. Tuulisella säällä varsinkin huomaa miten kätevä silloin rengassalama on kun tarvitaan valoa. Se miksi isompia rengassalamavaloja on parempi käyttää muotokuvauksissa on se, ettei pienillä rengassalamilla saa silmiin kunnollista kiiltävää jälkeä vaan silmät jää elottoman näköisiksi. isoilla rengassalamavaloilla ei tätä ongelmaa ole vaan niillä saa tyylikkään kiillon silmiin jolloin kohdekin elää kuvassa.

t. Pauli

Dedolight Zoomspotit

Amerikkalainen Dedotec Inc valmistaa zoomilla varustettuja Dedolight kuumavaloja. Perinteisistä kuumavaloista Dedon 100/150 -sarja eroaa siten että lampun sisään on rakennettu säädettävä asfäärinen optiikka jota liikuttelemalla valokiilaa saadaan hallitua erittäin tarkasti. Linssirakenteensa ansiosta valoa voidaan tavallaan tarkentaa, jolloin valaisimen hyötysuhde nousee ja hajasäteily vähenee huomattavasti. Rakenteen etuja ovat myös pienempi virrankulutus, erittäin kompakti fyysinen koko sekä valon edistyneempi muotoiltavuus. Valokiilaa voidaan säädellä myös erilaisia optisia komponentteja sisältäviä putkia apuna käyttäen. Tällöin voidaan tavoittaa myös kaukana olevat kohteet hyvin tarkasti ja tehokkaasti. Erilaisia gobomaskeja, iiriksiä sekä rajaimia käyttämällä valoa voidaan myös käyttää haluttuihin erikoistehosteisiin. Dedolightin zoom on ollut sen verran innovatiivinen ratkaisu, että sille on jo annettu Oscar palkinto. Varsinaista Hollywood loistoa siis sanan varsinaisessa merkityksessä.

Leveellä 46° valaisukiilalla ainoastaan 100 wattinen dedolight vastaa noin 300 wattista fresnel lamppua. Zoomattaessa samaisen 100 wattisen lampun 4.5° valokiila vastaa jopa 800-1000 wattista fresnel kalustoa. (Tällöin kuitenkin pitää huomioida että kiila on hyvin kapea eikä se ole kuin teoreettisesti vertailukelpoinen, mutta antaa siis jotain kuvaa valon käyttäytymisestä silloin kun hyväksi käytetään sen optista rakennetta.)

Valokuvaajat valitettavan usein unohtavat sen että myös kohteen valaisulla on merkitystä. Oikeastaan kohteen valaisu on huomattavasti tärkeämpää kuin kamerat tai optiikat sinänsä. Vaikkakin ammattivalot ovat kalliita, maksavat ne työkaytössä itsensä takaisin huomattavasti nopeammin kuin mikään muu asia. Onhan valaisu kaiken kuvaamisen perusta. On vähän makuasia haluaako työssään käyttää kuumavaloja vai salamatekniikkaa. Kuumavaloilla työskenneltäessä joudutaan usein tekemisiin optiikan valovoimaan liittyvien kysymysten kanssa, koska halogeenivalaisimet ovat yleensä sangen vaatimattomia tehoiltaan. Etuna salamakuvaukseen on taas se että tuloksen näkee aina jo etukäteen. Jotkut valokuvaajat pitävät valojen ennalta arvattavuuden lisäksi suurimpana etuna sitä että kuumavaloilla saadaan aikaan helposti rankkoja syväepäterävyysalueita esim. muotokuvauksessa.

Kuvat: Dedolight

Linkki: How to set up dedolight?

t. Hannu

Kuumavalot studiosalamien rinnalle

Hannun kanssa kun on noita kuvauksia tullut tehtyä jokunen, niin on ollut puhetta kuumavaloista. Aikoinaan kun kuvasin pelkästään filmille kun digejä ei vielä ollut käytössä, niin tuli vain pari kertaa käytettyä kuumavaloja ja silloin tykästyin kuumavaloihin. Kirkkaiden kuumavalojen ansiosta näki paremmin kuvattavan kohteen varjoalueiden käyttäytymisen ja myös kohdevalojen valokiilat oli helppoja hallita. Kuumavaloja ei filmiaikana viitsinyt paljon käyttää kun silloin oli keinovalofilmit käytännössä pari kertaa kalliimpia kuin päivänvalofilmit. Olihan tietysti minulla noita sinisiä värisuotimia mutta kun en pitänyt niiden käyttämisestä. Nyt kun on digiaikana helppoa tuo värilämpötilan säätö niin miksei sitten hankkisi tuotekuvia varten sitten kuumavaloja käyttöön. Myöskin senkin takia kun samoista tuotteista saatetaan tehdä videollekin niitä tuotekuvia eikä silloin tarvitsisi vaihtaa studiosalamien kanssa niitä valoja kesken kuvauksen. Kuumavalot on myös halvempia käyttää kun studiosalamavalojen välähdysputket kun rikkoontuu niin se käy lompakon päälle. Studiosalamien välähdysputket kun helposti maksavat 70 - 300 euron luokkaa riippuen välähdysputken tehosta kun taas tehokkaan kuumavalossa käytetyn lampun hinta on parisenkymppiä. Hintalaatu olisi kuumavalon puolella sen suhteen. Tietenkin halvat raksavalot toimii joissakin jutuissa, mutta sitten kun tehdään kunnon kuvia studiossa, niin kannattanee hankkia kuvauksia varten suunniteltuja valoja, sillä ne toimivat paremmin jo värijakauman ja tuuletuksensa takia. Raksahalogeenien tuottama lämpö on pienoinen riskitekijä. Studiokäyttöön tarkoitetut kuumavalot ovat värilämpötilaltaan 3200 kelvinin lämpöistä valoa. Myös näihin kuumavaloihin saa suotimia, joilla valon värin saa päivänvalon lämpöiseksi. Kuumavalojen kanssa on helppoa saada kohteen muoto esille. Ne jotka on kuvannut esim. moottoripyöriä ja autoja tietävät miten kätevää on saada kiiltoja ja muodokkaat varjot aikaiseksi kuumavaloilla. Hyviä tunnettuja studiokäyttöön tarkoitettuja valoja valmistaa Arri, Elinchrom, Ianiro, Lastolite, Selecon jne. Miltäs kuulostaisi omata kunnolliset fresnell- ja pc-valonheittimet tai seurantavalot yms. kuumavalot. Erityisesti valokuvaaajien joiden kuvioihin kuuluu myös videokuvausta, olisi syytä opetella käyttämään kuumavaloja kun väistämättä joskus joutuu kuvaustilanteisiin joissa niitä on pakko käyttää. Myöskin ne jotka kuvaavat bändejä tai teatteriesityksiä, heidän ongelmatilanteet liittyvät siihen etteivät he ole entuudestaan opetelleet kuumavalojen kanssa työskentelyä.

Kuvassa Lastoliten uusi Ray D8 tungsten kuumavalosarja.

t. Pauli

Singh-Ray VariND -säädettävä harmaasuodin

Surffailin tuossa jokin aika sitten Singh-Ray:n sivuilla ja löysin sieltä varsin mielenkiintoisen tuotteen. Singh-Ray valmistaa säädettävää ND-suodinta jonka korjausskaala on 2-8 aukkoa. Harmaasuodinhan siis heikentää valovoimaa, mutta ei vaikuta väritoistoon millään tavalla. Suodinta saa valitettavasti toistaiseksi vain Ø 77 mm suodinkierteellä, mutta jos omistat vastaavalla kierteellä olevan objektiivin, sopii Singh VariND siihen kuin nakutettu. (Step-down renkaalla tuo on tietty mahdollista asentaa muihinkin suodinkierteisiin ilman vinjetoinnin välitöntä vaaraa.) Hyvää Singh-Ray VariND filtterissä on se että juurikin tuon säädettävyyden takia voidaan objektiivien valovoimaa laskea tarkkaan halutulle alueelle aivan kuten himmentämälläkin, mutta kontrolli haluttuun syväepäterävyyteen säilyy koko kuvauksen ajan. Kyseisestä toiminnosta voi olla paljon hyötyä esim. studiossa silloin kun käytössä on tehokkaat salamat, mutta kuvaan halutaan vähemmän syväterävyyttä. Taikkapa jos kuvataan luonnossa esim. vesiputousta, niin kääntämällä suodinta voidaan määritellä tarkalleen haluttu valotus, vaikka kysymyksessä olisikin erittäin kirkas keskipäivä. Ilman suodinta jouduttaisiin himmentämään alueille, joissa linssin piirtokyky ei ole läheskään ideaali. Käyttökohteita säädettävälle harmaasuotimelle löytyy siis varmasti tuhansia erilaisia.

VariND:n erinomaisuutta korostaa se että ko. filtterillä vältytään pitämästä mukana useita eri harmaasuotimia, jotka helposti lisäävät kannettavan kaluston kokonaismassaa. Hyvää on myös se että säätämällä suotimen heikoimalle teholleen, tarkennus toimii edelleen kunnolla ja tarkennuksen lukituksen jälkeen voidaan suotimen avulla tavoittaa haluttu valotus. Tuotteen ainoa huono puoli on sen suhteellisen korkea hinta (340$), toisaalta joka tälläistä tarvitsee, ei varmaankaan pidä sitä minään suurena ongelmana saavutettuihin etuihin nähden.

Tyypillinen päiväsaikaan tapahtuva valotus:

Linssi ilman suodinta:
Valotusaika: = 1/500 sec f8

Vari-ND säädettynä minimiin (2 aukkoa)
Valotusaika = 1/125 sec f8

Vari-ND säädettynä keskiasentoon (5 aukkoa)
Valotusaika = 1/15 sec f8

Vari-ND säädettynä maksimiin (8 aukkoa)
Valotusaika = 1/2 sec f8

Säätämällä lisäksi kameran aukkoa saadaan seuraavia aikoja:

Vari-ND säädettynä maksimiin (8 aukkoa)
Valotusaika = 1 sec f11

Vari-ND säädettynä maksimiin (8 aukkoa)
Valotusaika = 2 sec f16

Vari-ND säädettynä maksimiin (8 aukkoa)
Valotusaika = 4 sec f22

Linkki Singh-Rayn sivulle.

Kuvat: Sinhg-Ray

t. Hannu

Infrapuna- ja radiolaukaisimista

Ajattelin tässä kertoa omista kokemuksista studiosalamien infrapuna- ja radiolaukaisimista. Itselläni on omassa käytössä tällä hetkellä Elincrom Prolinca infrapunalaukaisin mallinumeroltaan 40203, joka on suhteellisen edullinen väline studiosalamien laukaisemiseen. Elinchrom toimii kahdella AA-paristolla/akulla ja operoi kohtuullisen hyvin sisätiloissa ja pimeässä, mutta erittäin huonosti päivänvalossa. Infrapunalaukaisin on siten käyttöalueeltaan rajoitetumpi kuin radiolaukaisin, jota ei rasita ollenkaan valon määrä taikka kovuus. Radiolaukaisimien ongelmat tulevat muualta. Yleisin niistä radiolaukaisimille on sisätiloissa rakennuksen rakenteissa oleva metalli, joka saa radiosignaalin kiertämään. Silloin signaali on epätasainen eikä vastaanotin reagoi siihen oikein. Radiolaukaisinten signaali onkin kryptattu, koska muussa tapauksessa se olisi liian häiriöherkkä ja reagoisi pieneenkin radiosignaaliin. Olen myös kuvannut sisällä vesitornissa jossa radiolaukaisin ei toiminut ollenkaan siellä olevan metallin ja veden määrän takia. Oikeastaan infralaukaisin on hyvä sisätiloissa ja radiolaukaisin on parhaimmillaan ulkona. Halvempien radiolaukaisimien toinen ongelma on niiden kantama, sillä halvoissa lähettimissä todellinen kantama on yleensä vain alle parikymmentä metriä, kun taas laadukkaampien radiolaukaisimien kantama lasketaan useissa kymmenissä metreissä ja se voi olla jopa satakin metriä. Joitain radiolaukaisimia voi myös ketjuttaa, jolloin laukaisimen kantomatka pitenee huomattavasti.

Useimmissa studiosalamissa on sisäänrakennettuna orjakenno, joka reagoi toisen salaman lisäksi infrapunalähettimen tuottamaan infravaloon. Markkinoilta löytyy myös studiosalamavaloja joissa on sisäänrakennettu radiolaukaisin. Tällainen salamavalo on mm. Profoton Acute2R-sarja. Niin kuin tuossa aiemmin mainitsin, jos kuvaa pääosin sisällä niin suosittelen hankkimaan sisätiloihin infapunalaukaisimen, joita löytyy siis useammaltakin valmistajalta ja ulos vastaavasti kannattanee hankkia suoraan radiolaukaisin.

Olen kokeillut mm. Quantum FreeXwire radiolaukaisinta, joka on ollut kohtuullisen luotettava, mutta varsin isokokoinen jos vertaa laitetta esim. Elinchromen tämän kevään uutuuteen: EL-Skyport:iin, joka tulee myyntiin huhti -toukokuussa. El-Skyport -lähetin on vain n. 3 cm:ä x 5 cm:ä kooltaan. Kaikki lailliset radiolaukaisimet toimivat 2,4Ghz:n taajuudella, joka on standardi siviilikäyttöön. (Jotta se ei häiritsisi muuta radioliikennettä meillä suomessa.) Tämän vuoksi kannattanee ulkomailta ostaessaan muistaa ostaa vain 2,4Ghz:n taajuudella toimivia lähettimiä/vastaanottimia.

Kuvat: Pocket Wizard & Elinchrom

t. Pauli

Pentax 645 digital

Kuva: Pentax

PMA-messuilla esitellyssä Pentax 645D kamerassa käytettävän kennon valmistaa Kodak ja kennon mallimerkintä on KAF-18000CE. Kennon pikselien koko on 9 x 9 µm ja niitä on kaikkiaa18,6 miljoonaa tuottaen 4992 x 3744 pikselin kokoisen kuvan. Kameran runko perustuu vuonna 1984 lanseerattuun Pentax 645 runkoon josta vuonna 1997 tehtiin maailman ensimmäinen keskiformaatin autofokuskamera. Tuohon vuonna 1997 lanseerattuun Pentax 645N ja siitä uudistettuun 645NII mallien luonnollisena jatkeena on sitten päätetty valmistaa tämä 645D malli. Oma mielenkiinto tähän kamerarunkoon johtuu siitä kun itse kuvasin 90-luvun alussa omalla 645 filmikameralla paljon. Silloisessa työskentelyssä 645 osoittautui erittäin käteväksi kameraksi huolimatta kulmikkaasta muotoilustaan ja puuttuvasta peilin ylöslukituksesta. Kuvasin silloin kaapelitehtaalla Studio 6½:ssa vähän kaikkea eli muotokuvia ja tuotekuvia pääasiassa. Uudessa 645D mallissa toimii myös vanhat 645 optiikat ja 67 optiikat saa adapterilla siihen kiinni. Muistikorttiratkaisuksi on päädytty Compact Flash muisteihin koska se on markkinoiden yleisin muistikortti ammattikameroissa ja miksi tehdä oma muistikorttityyppi kun ensinnäkin toimivia systeemejä on ennestään ja sitten yksilöidyt merkkikohtaiset kuten Sonyn Memorystick saa ostajat näkemään punaista kun silloin pitäisi pysyä merkkiuskollisena. Tästä samaisesta syystä esim. Applen tietokoneista ei tule valtamerkkiä vaan se pysyy tietyn käyttäjäkunnan välineenä. Mutta palataan alkuperäiseen aiheeseen ja 645D:n nopein suljinaika on 1/4000 sekuntia ja hitain aika ilmeisesti vanha tuttu 30 sekuntia unohtamatta Bulb-toimintoa. Pentax ei ole julkistanut tarkkoja teknisiä tietoja 645D mallin osalta mutta kun 645NII mallissa oli kolme tarkennuspistettä ja veikkaan, että niitä saattaisi olla jopa enemmän uudessa kamerassa. Valotustapoina kamerassa on täysautomaatti, ajan esinvalintaan perustuva, aukon esivalintaan perustuva ja manuaalinen toiminta. Mitään harrastajakameroista tuttuja muotokuva ja urheilukuva yms. toimintoja ei 645D:ssä ole koska kamera on suunnattu kokonaan ammattilaisille jotka itse säätävät haluamansa kuvausajan ja -aukon. Kamerassa on pistemittaus, keskustapainotteinen ja monilohkoinen kokoalan mittaus. Hinnaksi Pentax on arvioinut 8500 dollaria joka todennäköisesti on yläkanttiin ilmoitettu lähinnä siitä syystä, että kova kilpailu pudottanee sitä hintaa hieman. Pentaxin ja Kodakin yhteistyö saattaa tuottaa muitakin kameramalleja kun Kodak esitteli syksyllä samaan aikaan KAF-18000CE kennon kanssa 16 megapikselin KAF-16802CE kennon ja 22 megapikselin KAF-22000CE kennon. Todennäköistä on, että Pentax 67 kamerasta tulee D-versio mahdollisesti jo syksyllä Photokinassa mutta sen tietää vain Pentax tällä hetkellä.

t. Pauli

Carl Zeiss Distagon 28mm 2.8 T*

7 elementtiä ja seitsemän ryhmää. Painoa 280 grammaa. Myönnettäköön oitis että tässä on se linssi jonka takia tuon CO/Y -> EOS adapterin alunperin hankin. Linssi jota on odotettu kuin kuuta taivaalta, vihdoinkin suomessa ja ikiomana. Todellinen köyhän miehen aito ja alkuperäinen japsi Distagon, joka kuitenkin piirtää alustavien kokeiden mukaan paremmin kuin mikään aikaisempi laajakulmani tähän mennessä. Katselin alkuun 21mm 2.8 Distagonia, mutta niiden hinnat ovat täysin tälläisen tavallisen pulliaisen ulottumattomissa. Ja tosiasia lienee kuitenkin myös se että omat laajiskuvat pyörivät melko yleisesti jossain 24-35 millin maastossa. Kun vielä kakskasin hintataso ebayssa on mitä on, niin tässä on oikeasti kysymyksessä niin aliarvostettu linssi että oksat tohjoksi ja pinoon! Omani tuli maksamaan kokonaista 160 einaria postituskuluineen kaikkineen. Ja kunto oli aivan sama kuin uudessa. Alue missä tuota siis tulen puhtaasti käyttämään on maisemakuvaus ja ehkä jonkin verran arkkitehtuuri. Täydellä aukolla reunapiirto on sangen pehmeä, muttei ainakaan mikään kovin paha omassa yksilössäni. Kaikki hauskuus alkaa vasta kun himmenninrengasta kääntää aukko 8-11 täpän kohdalle. Voi luoja!


Raw tiedostojen koot hyppivät kertaheitolla katosta läpi. Mitä ihmettä? Moirea joka paikassa. =) Täysin tyrmäävää. Jos 28mm 2.8 piirtää näin hyvin niin voin vain kuvitella miten 21 millinen pärjäilee... Kuitenkaan kysymyksessä ei ole vielä läheskään tarkin Carl Zeissini. Veikkaanpa että modaamista odottavalla 60 milliselläni on vielä isompi ässä hihassa odottelemassa full frame kennoa. Odottelemme siis kauhulla mitä tuleman pitää, kunhan linssi saadaan vaan ensiksi täysin futaamaan... =)

Kyseistä 28 millistä näkyi jo testatun netissä EOS 5D maastossa. 16-9.netin pitäjä oli vertaillut Nikonin 28mm f2.8 AIS:ia sekä Olympuksen 28mm f2:sta 28mmm 2.8 Zeissiin. Yksi aukko täydestä himmennettynä Zeissin reunapiirto oli aikamoista puuroa kilpailijoihinsa verrattuna. (Tyypillistä osalle Zeisseista.) Aukolle 11 himmennettynä osat kääntyivät täysin päälaelleen. Jälki oli jo reilusti yliterävää ja Zeiss nöyryytti aivan erityisellä tavalla Nikonia ja Olympusta. Täysin aiheellinen kysymys siis kuuluukin: tarvitseeko terävöitystä koskaan kytkeä päälle kun on kysymys 28/2.8:n kuvien jälkityöstöstä?

Linkki testiin: Nikon 28mm f2.8 AIS v Olympus 28mm f2 v Zeiss 28mm f2.8

t. Hannu

Elinchromelta uusi D-sarja

Kuvat: Elinchrom

Sveitsiläinen Elinchrom on julkistanut pari erittäin mielenkiintoista uutuutta halvempien studiosalamalaitteiden markkinoille. Uudet mallit ovat nimeltään D-Lite 2 (200Ws) ja D-Lite 4 (400Ws). Uusi D-sarja on perinyt elektroniikkansa suositusta FX-sarjasta. Uusi D-sarja on digitaalisesti täysin stabiloitu, jolloin jokaisella laukaisukerralla saa täsmälleen saman valaisutehon. Ja mikä parasta, uudessa D-sarjassa on tarkka viiden aukon 1/10th sec tarkkuudella tapahtuva assymetrinen tehonsäätö joka takaa tarkan kontrollin eri lamppujen kesken.

Muita luokassaan kovia ominaisuuksia ovat mm. huippunopea (0,7 sec - 1.3 sec) latautumisaika, alhainen 5 voltin synkkajännite, laaja yhteensopivuus kaikkien Elinchrom -lisävarusteiden kanssa, monipuoliset muotoiluvalon säädöt sekä valinnainen täyden varauksen merkkiääni. Salaman välähdyspään sekä muotoiluvalon pystyy D-sarjassa itse vaihtamaan. Todella kovia ominaisuuksia siis ja mikä parasta: D sarjan hinnat ovat todella edulliset. Kahden välähdyspään D-Lite 2 paketti jalustoineen ja sateenvarjoineen maksaa Rajalan verkkokaupassa vain 599 euroa.

D-Lite 2 D-Lite 4
teho: 200 Ws 400 Ws
ohjeluku: 45,3 64,3
tehoalue: 12-200Ws 25-400Ws
tehonsäätö: molemmissa 1/10 aukon portain
latautusmisaika: 0,7 sec 1,3 sec
toleranssi: molemmissa 1,5%
välähdyksen kesto: 1/1200 sec 1/800 sec
pc jännite: molemmissa 5 V
muotoiluvalo: molemmissa 100 W E 27

t. Hannu

For those about to Rock...

...WE SALUTE YOU! Hei vaan kaikki Te, jotka olette kiinnostuneita Contax Carl Zeisseista. Kyseistä tavaraahan saa kiinni melkein kameraan kuin kameraan. Itse olemme sitä leiponeet adapterilla kiinni Canonin digijärkkäreihin. Pientä testikuvausta ollaan päästy jo kokeilemaan ja testitulokset ovat olleet sangen lupaavia. Zeissin optiikat eroavat monella tavalla esim. Canonin optiikoista. Carl Zeissin linssien rakenteet ovat Canoniin verrattuna uraansa uurtavia sekä ehkä tietyllä tapaa yksinkertaisempia ja ne perustuvat todella vanhoihin, hyviksi todettuihin konstruktioihin. Täydellä aukolla kuvattaessa Zeissit tarjoavat aivan erityisen, koko kuva-alaa ympäröivän, kauniisti renderoivan bokehin ja puoleen väliin himmennettynä täysin vastakohtaisesti äärikulmiin keskeltä ulottuvan veitsenterävän resoluution, joilla on jo rikottu useita ennätyksiä. Mittaustuloksissa Carl Zeissit ovat olleet jo vuosikymmeniä aivan ehdotonta huippua. Useimmat Zeissin linsseistä ovat todella arvostettuja ja ns. kulttimalleja käyttävät muutamat maailmanluokan huippuvalokuvaajat. Muutamia Contax CZ huippuja ovat mm. maailman paras 35 millinen laajakulma: 21mm 2.8 Distagon, 28mm 2.0 ns. "Hollywood" laajakulma, 85mm 1.4 muotokuvalinssi. Nykyinen piirtokyvyn maailmanennätyksen haltijakin on kukapa muu kuin Zeiss. Zeissin Ikon Biogon 2,8/25 ZM, joka on täräyttänyt tauluun täysin uskomattomat lukemat: 400 lp/mm. Lisäksi Zeissilla on lukuisia muita meriittejä mm. Nasan Hasselblad pohjaiset avaruuskamerat + lukuisia muita erikoissovelluksia.

Mutta miksi siis joku kuitenkin valitsisi manuaalitarkenteisen optiikan suoraan 70 -luvulta? Hyvä ja vitaali kysymys. Jos työskentelyssäsi tarvitset erinomaista kohteen eristystä taustasta, taikkapa maksimaalista piirtokykyä, eikä tarkennuksen tarvitse tapahtua mitenkään erityisen nopeasti, voi vastaus löytyä juurikin Contaxin Carl Zeisseista. Käyttöhän määrittää tarpeet pääsääntöisesti, kun tarkennuksen nopeudella ei ole niin väliä, mutta piirtokyvyllä ja väritoiston luonnollisuudella sitäkin enemmän. Aletaan siis olemaan Carl Zeissin linssien suunnittelun periaatteiden ytimessä. Maailmassa vain Leica voi loppumattoman kokemuksensa myötä tehdä optisesti parempaa jälkeä kuin Carl Zeiss, mutta Leicojen hinnat ovat statuksensa takia pilvissä (ovat aina olleet) ja itseasiassa optisesti Zeiss on ollut pidemmän aikaa täysin Leicaa vastaavaa, testien mukaan jopa paikotellen parempaakin. Toki kaikilta muiltakin valmistajilta löytyy todellisia helmiä... suorastaan superyksilöitä, mutta 35 millisten objektiivien saralla tasaisimpaan laatuun maailmassa pystyy vain Leica ja Carl Zeiss. Näissä yhtiöissä kompromissi on suhteellisen tuntematon käsite.

Kaikkein parasta/pahinta asiassa on se (riippuen näkövinkkelistä)että Contaxin emoyhtiö Kyocera on vuoden 2005 alkupuolella ilmoittanut että se lopettaa kokonaan sekä digitaalisen että analogisen kameratuotannon. Contaxin kohtalo on siis toistaiseksi sinetöity, ainakin ennen kuin joku muu ko. pääyhtiön taho (esim. Sony tms.) haluaa ilmoittaa jatkavansa jo 1930 -luvulla aloitanutta brändiä eteenpäin. Seurauksena saattaa olla siis edelleen pientä alamäkeä jo huomattavan edulliseen käytettyjen Contax Carl Zeiss linssien markkinaan. Toisaalta juurikin tietyt keräilijöiden/heavy usereiden kinuamat mallit tuntuvat pitävän hintansa varsin hyvin. Keräilystä huolimatta peruslinssejä peruskonstruktioilla saa nykyään todella huokealla. Kamerakohtainen adapterikaan ei paljoa kustanna, riippuen tietenkin aina vähän kamerasta ja sen mallista. Käytännössä huippuluokan optiseen piirtoon pääsee tänä päivänä kiinni todella halvalla. Koska nykyään kokeilu ei voi millään tapaa olla enää ainakaan hinnasta kiinni, niin miksipä et kokeilisi asiaa itsekin jo tänään?

Tässä jonkinlaista hintakuvaa ebayssä liikkuvista käytettyjen Carl Zeiss:ien hinnoista (hinnat = Törmi/Eskelinen):

3.5/15mm Distagon n. 1500-2000 euroa
4.0/18mm Distagon n. 500-900 euroa
2.8/21mm Distagon n. 2000-> euroa
2.8/25mm Distagon n. 200-400 euroa
2.0/28mm Distagon n. 400-600 euroa
2.8/28mm Distagon n. 150-200 euroa
1.4/35mm Distagon n. 400-800 euroa
2.8/35mm Distagon n. 100-200 euroa
1.4/50mm Planar n. 100-200 euroa
1.7/50mm Planar n. 70-110 euroa
1.2/55mm Planar n. 2500-3000 euroa
2.8/60mm S-Planar n. 450-950 euroa
1.2/85mm Planar n. 2000-3000 euroa
1.4/85mm Planar n. 400-500 euroa
2.8/85mm Sonnar n. 150-300 euroa
2.0/100mm Planar n. 500-700 euroa
2.8/100mm Makro-Planar n. 600-900 euroa
2.0/135mm Planar n. 600-800 euroa
2.8/135mm Sonnar n. 100-200 euroa
2.8/180mm Sonnar n. 400-600 euroa
2.0/200mm Aposonnar +6000 euroa
3.5/200mm Tele-Tessar n. 100-250 euroa
2.8/300mm Tele-Apotessar = arvokas

Zeisseja testeissä:
Ilprode
Photodo

t. Hannu

Mamiya ZD vihdoinkin kauppoihin

Kuva: Mamiya

Mamiya ilmoitti, että jakelu Mamiya ZD kameran osalta on aloitettu. Komi Oy:n kautta sitä ainakin saa ja varmaan piakkoin myös Fimekosta: Ohessa kamerasta muutama tekninen tieto.

Mamiya ZD
Sensori 48 x 36 mm CCD
21.7 miljoonaa pixeliä kokonaisuudessaan
• 21.3 miljoonaa tehollista pikseliä
• RAW kompressoimaton 5328 x 4000 pikseliä
• JPEG Large (Fine: 10MB / Normal: 5MB / Basic: 2.5MB)
• JPEG Medium (Fine: 6MB / Normal: 3MB / Basic: 1.5MB)
• JPEG Small (Fine: 3MB / Normal: 1.5MB / Basic: 0.8MB)
• sRGB + Adobe RGB väriavaruudet
• Rinnakkainen RAW & JPEG tallennus
6x4,5 cm negaa kohti oleva croppikerroin 1.16 x
• 3 tarkennusaluetta AF moodilla
• Herkkyys: EV2 - EV19 80mm F2.8 linssilläISO100, pistemittaus: EV5 - EV19
• kuvausajat: 30 - 1/4000 sec
• salama syncronointinopeus 1/125 sec
• 98% etsinnäkymä
• LCD monitori 1.8"
• 130,000 pixels
• IEEE 1394
£7.000 eli noin 10200 euroa

t. Pauli

Kuvankäsittelyohjelmia

Minulta on usein aloittelevat kuvankäsittelystä kiinnostuneet henkilöt kyselleet edullisista tai ilmaisista ohjelmista joilla voisi tehdä erilaisia kuvankäsittelyjuttuja. Ajattelin tässä mainita muutaman ohjelman ja linkin kun niistä saattaa olla joillekin jotain iloa. Itse kyllä suosin Adoben Photoshopin täysversioita ja muita ammattisoftia jotka ei ole ilmaisia eikä edes halpoja ohjelmia, mutta kun niitä tarvitsen omissa jutuissani. Eilen tuli Adobelta tarjous web-bundlesta ja design-bundlesta joita ammatikseen kuvia ja web-sivuja tekevien kannattanee harkita. Harrastelijoiden kannattanee kokeilla esim. Gimpia ja Pixiaa. Hannun suosikkiohjelma on Paint Shop Pro joka on myös kohtuullisen edullinen ja monipuolinen ohjelma.

Paint Shop Pro
Gimp
XnView
IrfanView
Pixia
ImageForge
Image Enhance
Sherif PhotoPlus 6
VCW VicMan's Photo Editor
ImageForge
Satori 2.29
Photo Filtre

t. Pauli

PMA-messujen jälkilöylyt

Tämän vuoden PMA-messut oli oikeastaan suunnattu suurta yleisöä silmällä pitäen. Eniten se näkyy kamerarintamassa kuuden megapikselin pokkarikameroiden mallivaihtoehtojen määrässä (49 kpl) joista muodostuu massamarkkinoiden yleisin ryhmä. Markkinoilta katoavat käytännössä 4 megapikseliä pienemmät pokkarit joita tulee olemaan myynnissä Gigantin, Anttilan ja Markantalojen kampanjatarjouksissa sillä nämä kolme on suurimmat "jäännöserä"-myyjät suomessa. Muu kamerakauppa keskittyy kauppaamaan 5 - 8 megapikselin pokkareita. Ammattilaitepuolella PMA ei tänä vuonna ole se tärkein messutapahtuma mutta ne jotka toivat esille ammattilaitteita saivat paremman näkyvyyden omille tuotemerkeilleen. Pentaxin 645D oli messujen ehkä mielenkiintoisin anti. Kodak valoitti vähän osviittaa mitä tullaan Photokinassa Kölnissä syksyllä näkemään eli 22, 32 ja 39 megapikselin ammattilaitteiden ryntäystä markkinoille. Ei vain demo-kappaleina vaan ihan tuotantoversioilla silloin mällätään. PMA-messuilla oli myös esillä nopeampia muistikortteja ja 2:n, 4:n ja 8:n gigatavun kortit tulee olemaan massamarkkinoiden suosituimmat muistikortit. Objektiivivalmistajat satsaa 4/3 systeemiin josta saattaa tulla kuluttajamarkkinoille pysyvämpi standardi. Loppujen lopuksi PMA antoi viitteitä enemmänkin siihen suuntaan, että katseet on jo suunnattu syksyn photokinaan ja järeisiin ammattilaitteisiin siellä.

t. Pauli

5D:n salamasynkassa häikkää?

Kuvasin eilen 5D:llä testierän promootiokuvia ja huomasin että kameran verho saattaa tulla hieman pystykuvissa esille nopeudella 1/200th sec. Valmistaja lupaa kameralle 1/200th sec synkan. Kuvan oikea reuna alkoi tummua, enkä usko että kysymykseen voisi tulla vinjetointi tms. koska aukkona oli 13 ja polttovälinä 84 mm -118 mm. Salamat laukaistiin Prolincan 40203 ir-lähettimellä. Objektiivina käytin Canon EF 70-200 f/4:sta. Laitan myöhemmin kuvia esille myös valo set-upista. Mallina Sofia.