Linhofilta Master Technika 3000

Suositusta Master Techinkasta on tullut uusi versio joka on malliltaan 3000. Uudessa mallissa on oikealla puolella edessä rulla josta superlaajiksien tarkentaminen onnistuu nyt entistä helpommin. Samoin rungon alaosaa on muutettu siten että tarkentaminen ja lukitseminen äärettömään helpottuu. Uudessa mallissa voidaan käyttää 38, 47 ja 58 millisiä optiikoita. Kinovastaavuudeltaan puhutaan takuulla jo aivan "riittävän" laajoista objektiiveista. Etulautaa voidaan 3000:ssa pudottaa aiemman 3 pykälän sijasta jopa 4 pykälää, tällöin vinjetoinniin vaara vähenee. Lisätarvikeluisti voidaan nykyisin poistaa ja kamera voidaan kiinnittää jalustaan vaikka ylösalaisin.

Uutta on myös peräosassa käytetyt ratkaisut, kaikkiin muihinkin MT -malleihin saa nyt vaihdettua uuden "slide" -tyylisen perän. 4x5" revolverimallinen peräosa pitää vaan poistaa paikoiltaan ennen asennusta. Uusi RCA (Rapid Change Adapter) avaa Master Technika sarjalle ovet nyt myös digitaaliseen maailmaan. Adpaterilevyillä kameraan saadaan nyt kiinni Hasselbladin V, H1 ja H2 sarjan digiperät. Lisäksi mallistosta löytyvät Mamiyan 645 AF/AFD ja Contax 645:een käypäset adpaterit. Uuden peräkiinnityssysteemin ansiosta Horsemaneista tutut sivuttaissiirrot mahdollistuvat nyt myös Linhofeissa. Shiftausta tarjoillaan 15 milliä suuntaansa.

t. Hannu

Siirryimme juuri beta.blogger.comiin

ESKELINEN-HAILI-HELENIUS on tänään siirtynyt uudelle beta pohjalle. Tämä antaa tulevaisuudessa paremmat eväät blogin ulkoasun laadukkaampaan kehittämiseen. Beta blogissa on ilmeisesti vielä pieniä bugeja Applen Safari selaimen kanssa mutta Bloggerin henkilökunta työskentelee kuumeisesti asian parissa.

Valitamme siirrosta lukijoillemme mahdollisesti aiheutuvaa väliaikaista haittaa.

t. Hannu

Hasselblad Flextight skannerit

Hasselblad on Photokinan yhteydessä esitellyt myös uusia skannereita. Flextight X1 ja Flextight X5 skannerit ovat järeän luokan skannereita jotka sisältävät ccd-kennon jossa on 3 x 8000 pikselin tarkkuus. Dynamiikkaakin löytyy valmistajan mukaan Dmax 4,6. Kinosta 4x5 tuuman laakaan ja niin nega- kuin positiivifilkat käyvät näihin skannereihin. Ohessa linkit laitteiden esittelyihin:

Flextight-X1
Flextight-X5

t. Pauli

Hasselblad 22 ja 39 megapikselin digiperät

Hasselbladin Photokina-uutuudet eivät rajoitu pelkästään H3D runkoon vaan heiltä tulee myös markkinoille uudet digiperät myös muillekin keski- ja suuren koon kameroille. Digiperät eivät rajoitu pelkästään Hasselblad-kameroiden käyttöön vaan adaptereita on saatavana keskikoon lisäksi myös suurenkoon kameroille.

Tekniset tiedot:
• 16 bittiä per värikanava
• ISO 50 - 400
• Pisin suljinaika 32 sekuntia
• Tallennusmediat: CF muistikortti tyyyppi II (Kirjoitusnopeus >20 MB/s), uusi Image Bank FireWire asema tai suoraan Mac tai PC tietokoneille
• Tallennuskapasiteetti:2 GB CF muistikortille : CF-39: 40 kuvaa, CF-22: 66 kuvaa
100 GB Imagebank: CF-39: 2000 kuvaa, CF-22: 3300 kuvaa
• Akkutyyppi: Sony™ InfoLithiumL NP-F series
• Kuvausnopeus: 1.5 sekuntia per kuva
• OLED 2.2” värinäyttö, 24 bittiset värit
• Histogrammi
• Ohjelma: FlexColor
• Tuetut käyttöjärjestelmät:Mac OSX, NT, 2000, XP•
• Firewire 800 (IEEE1394b)
• Käyttölämpötilat: 0 - 45 °C / 32 - 113 °F
• Kamera-adapterit: Hasselblad H system and V system, Rollei 600X and AF, Contax 645AF, Mamiya 645 Pro, 645 AFD, RB and RZ67, Fuji GX680I/II/III. Kaikille suurenkoon kameroille Hasselblad adapterilla. Horseman DigiFlex II and PrecisionWide 35 Hasselblad adapterilla
• Mitat: CF: 81x 81x 53 mm (WxHxD)CF MS: 81x81x68 mm (WxHxD)
• Paino: CF: 450 g (ilman akkua ja kamera-adapteria)CF MS: 600 g (ilman akkua ja kamera-adapteria)

Hasselblad CF-39
• Sensorin koko: 39 Megapikseliä (5412 x 7212 pikseliä)
• Sensorin mitat: 36.7 x 49.0 mm
• CF-39: kertavalotus
• CF-39-MS: kerta- ja monivalotus
• Tiedostokoot kertavalotus: Raw 3FR pakattu: 50 MB, TIFF 8bit: 117 MB
• tiedostokoot monivalotus: Raw 3FR pakattu: 200 MB, TIFF 8bit: 117 MB

Hasselblad CF-22
• Sensorin koko: 22 Megapikseliä (4080 x 5440 pixels)
• Sensorin mitat: 36.7 x 49.0 mm
• CF-22: kertavalotus
• CF-22MS: kerta & Monivalotus
• Tiedostokoot kertavalotus: Raw 3FR pakattu: 30 MB, TIFF 8bit: 66 MB
• CF MS: Tiedostokoot 4-shot: Raw 3FR pakattu: 120 MB, TIFF 8bit: 66 MB
• CF MS: Tiedostokoot 16-shot: Raw 3FR pakattu: 480 MB, TIFF 8bit: 264 MB

Hasselbladin digiperät

t. Pauli

Zeissilta uutuuksia Sinariin

Zeissilta tulee Sinariin uutta tavaraa. Uudet optiikat sopivat näppärästi, mihinkäs muuhun kuin uuteen Sinarin digimediumiin eli Hy6 malliin. Sinarin osake-enemmistö siirtyi muuten tässä muutama päivä sitten Leican omistukseen. Sinarin ja Jenoptikin yhteistyö digiperien parissa jatkunee kaikesta huolimatta.

Uudet Zeiss Helveticat:
Distagon T* 4/40 ZH
Planar T* 2,8/80 ZH
Makro-Planar T* 4/120 ZH
Sonnar T* 4/180 ZH

t. Hannu

Tapahtumakuvausta syyssäässä

Erilaisia tapahtumia ja tilaisuuksia tulee varmasti jokaiselle eteen, myös harrastelijoille, joissa toivotaan kuvaajan tuottavan kuvia. Hää- ja juhlakuvaus ovat tästä ehkä äärimmäismpiä esimerkkejä joita harrastelijalle tulee. Jotkut harrastelijat sanovatkin kohteliaan ei ja ohjaavat kysyjät ammattilaisten puoleen. Mutta on myös tapahtumia joihin ei missään tapauksessa maksettua kuvaaja hankita mutta jotka harrastelijalle ovat hyviä paikkoja harjoitella ja ottaa tuntumaa tapahtumien kuvaukseen.

Kävin äskettäin kuvaamassa pienimuotoista ulkotapahtumaa jonne alkujaan otin kameran tietysti mukaan mutta alkusilmäykseltä ei mitään ihmeellisempää kuvattavaa osunut silmään. Meinasinkin jo laittaa kameran pois mutta tulin kysyneeksi järjestäjiltä haluavatko että otan kuvia tapahtumasta heille, paikalla näkyi olevan jo kaksi kuvaavaa paikallislehtitoimittajaakin. Koska vastaus oli kyllä ja olivat itseasiassa vähän niin ajatelleetkin kun minut sinne kutsuivat niin ei kun kamera valmiiksi ja silmät auki katsomaan kuvattavaa, siitä lähtökohdasta että saan kuvia eri esiintyjistä ja ohjelmanumeroista.

Näin syksyllä kannattaa varustautua edes pakastepussilla jonka saa kameran päälle vedettyä suojaamaan pahimmalta sateelta. Onneksi oli joskus pakastepussi tullut pakattua laukun pohjalle, pussista huolimatta kannattaa rankkasadetta väistellä koska se ei suojaa kuin tihkusateelta.Tämä keino ei ole kylläkään kuvausergonomiaa lisäävä väline. Aukon valinta peukalorullalla meni aikamoiseksi säätämiseksi kun se ei sujunutkaan totutulla tavalla. Tämä varoituksen sanana jos samaa pussia käytätte kameran päällä suojana.

Itse tapahtumakuvauksesta saa kuitenkin itselleen mielenkiintoisemman kun käy kuvaajan rooliin. Koska kuville on toivetta järjestäjän toimesta on liikkuminen kuvakulmien hakemisessa jopa suotavaa. On kuitenkin pidettävä mielessä että kuvaajan ei ole tarkoitus olla ohjelmanumero itsessään. Kuvakulman katselu kävelemättä turhaan yleisön eteen, kuvien ottaminen penkkirivien keskeltä ja sivuilta ja rohkeutta kävellä sinne lähemmäksi esiintyjää tuntematta oloaan noloksi ovat asioita jotka eivät tule kaikille luonnostaan mutta harjoittelemalla, pienimuotoisemmassakin tilaisuudessa, saa rohkeutta kuvata myös suuremmissa tilaisuuksissa. Suurta painetta jokaisen kuvan onnistumiseen ei ole tälläisessä tilaisuudessa koska järjestäjät ovat tyytyväisiä myös pienemmästä määrästä kuvia mutta samalla on hyvä pitää mielessä ajatus että kuvista olisi tarkoitus saada niin hyvät kuin mahdollista. Lisävaikeutta tuo toki ajoittainen sade ja se että ohjelmasta ei ole välttämättä hirvittävästi tietoa mitä se pitää sisällään jolloin valmistautuminenkin on varsin vähäistä. Sopivaa hetkeä odottaen voi koko esitys ehtiä loppumaan joten tulee kysymys haluatko ottaa riittävän hyvän kuvan mielestäsi vaiko vain hyviä kuvia? Pyrkiäkö ottamaan kuva ryhmästä jolloin tausta vuotaa pahastikin kuvaan, vaiko keskittyä vain yhteen esiintyjään neljästä tai viidestätoista?

Mitään yleispätevää ohjetta ei tuohon ole, paitsi että ota niitä kuvia mikäli mahdollista sekä pienestä joukosta että koko ryhmästä. Valikoi sitten miellyttävämmät kotona, kesken esityksen on turha käydä tutkimaan LCD:ltä missä kuvassa on hyvät ilmeet - jos on epävarmuutta niin ota perään kuva, kaksi tai kolme. Eroaako filmikuvaus tässä digistä? Ei, koska jos filmillä kuvatessa on tuntemus että kuva ei onnistunut otat toisen. Digillä asian voi nopeasti tarkistaa halutessasi tietenkin mutta esitykset voivat olla yllättävän lyhyitä ja itselle on hyvä haaste ottaa kuva jokaisesta esityksestä. Sillä tavalla, ainakin mielestäni, oppii nopeatempoiseen tapahtumien kuvaamiseen ja kehittää itselleen silmää reagoida & kuvata tilanteita. Ja jos jokin esitys jää välistä niin sitä on turha jäädä harmittelemaan vaan jatkaa seuraavan kuvaamisella ja ehkä jopa seurata jotain esityksiä välillä että tietää minkälaisessa tilaisuudessa tuli käytyä.

Yleisöä ei tulisi unohtaa jos järjestäjät haluavat kuvia ja kannattaa myöskin kiertää paikkaa esitysten välillä, esimerkiksi kuvata yhdestä esityksestä alku ja toisesta loppu, katsellen muutakin kuvattavaa joka voisi miellyttää järjestäjiä ja antaa heille muistoja tapahtumasta. Kattauksia, vieraskirjoja, koristeita, lapsia jotka leikkivät, jotain ylipäätään mikä pistää silmään.

Kuvat eivät tietenkään ole yleensä kovin suurta taidetta kun kuvaa tällä tavalla. Siinä enemmänkin pyritään taltioimaan tapahtumaa mutta ajatuksena onkin että sen pystyisi tekemään mahdollisimman hyvällä lopputuloksella. Edes jossain määrin itsensä ja erioten tapahtuman järjestäjien mielestä.

t.Vesku

Hallittua ja tarkkaan harkittua sekoittamista

Moni meistä varmaan on joskus pohtinut sitä että voidaanko omaan kameraan asentaa turvallisesti eri merkkinen objektiivi kiinni. Välillä kun se nurmikko tuntuu vihreämmältä siellä aidan toisella puolella ja "vieraissa" olisi pieni houkutus käydä. Mihin tahansa järjestelmäkameraan voidaan teoriassa asentaa minkä tahansa toisen järjestelmäkameran objektiivi. Johtuen kameran runkopaksuuksien välisistä eroista voi olla vaan että tarkennus äärettömään ei aina onnistukaan. Kun tullaan paksusta rungosta ohuempaan fokusointi äärettömään toimii, muttei valitettavasti päinvastoin.

Jos paksumpaan runkoon halutaan kiinnittää ohuemman rungon objektiiveja, tarvitaan negatiivisesti korjaavaa optiikkaa. Näiden korjaavien linssien valmistaminen on tietenkin kallimpaa kuin pelkän adapterilevyn koneistaminen, joten tälläisen linssillä varustetun adapterin hintakin on siten kalliimpi. Yksi ongelmista on erimuotoiset ja kokoiset peilikammiot. Joissain tapauksissa peili voi ottaa suoraan eri valmistajan objektiivin peräosaan kiinni. Joskus voi käydä niin että objektiivin peräosassa olevat ulkonemat ottavat kiinni johonkin muuhun osaan kameran sisällä kuten esim. peilikoteloon. Ideaalein tilanne on silloin kun kameroiden runkopaksuudet ovat vain muutaman millin päästä toisistaan. Adapterirengas kun vie väkisinkin sen millin muutaman rungon ja objektiivin välistä.

Aikoinaan ehkä yleisin tapa oli mättää vanhoja kunnon M42 kierteisiä optiikoita esim. Pentaxin K-sarjaan, Canonin EOS:iin, Minoltaan, Contaxiin taikka Yashicaan. Nykyään adaptareilla saa varsin ihmeellisiä kombinaatioita aikaiseksi. Nikkorit saa esimerkiksi EOS:iin kiinni, Hasselit Nikoniin, R Leicat Olympukseen jne. Adapterien valikoima lisääntyy koko ajan hurjasti ja mitä eriskummallisempia yhdistelmiä alkaa löytymään. Hyvä sikäli että kuvaaminen ei ole enää yhteen merkkiin rajoittunutta, voidaan poimia parhaat rusinat pullapitkoista ja työstää sillä mikä parhaiten kulloisenkiin hommaan soveltuu. Huono puoli on siinä että automaattiset ominaisuudet näillä mekaanisilla adaptereilla lähes aina vääjämättä menetetään. Jos kuitenkin tuijotetaan pelkästään optista laatua voidaan aika huikeitakin cocktaileja tehdä eri merkkien välillä. Esimerkkinä keskikokoa voidaan leipoa varsin huoletta kinareihin kiinni. Eri asia on sitten onko siinä mitään järkeä käytännön tasolla. Joskus on ja joskus taas ei.

Koska lähietäisyydellä tarkennus pelaa runkopaksuuksista huolimatta, on adapterit yleensä parhaimmassa käytössä silloin kun puhutaan lähialuekuvaamisesta. Makroilija saakin eniten hyötyä eri merkkien miksaamisesta. Lähikuvaamisessa joudutaan muutenkin yleensä tarkentamaan manuaalisesti lähelle, joten äärettömän menetyksellä eikä autofokuksella ole yleensä paljoakaan tälläiselle kuvaajalle merkitystä. Sen sijaan laadukkaita vanhoja makroiluun soveltuvia objektiiveja voi löytää divareista ihan naurettaviin hintoihin. Kekseliäs kuvaaja voi käyttää vaikka suurennuskoneen optiikkaa jos sellainen halvalla vaan jostain löytyy.

Optiikan swappausta voidaan suorittaa myös eri valmistusgeneraatioiden välillä. Canon FD objektiivin saa EOS:iin kiinni mutta toimenpide ei toteudu ilmaiseksi. Koska FD on ohuempi kuin EOS, toimii EOS tässä tapauksena loittona jolloin tarkennus menetettäisiin ellei negatiivisesti korjaavaa linssielementtiä olisi mukana. Korjaavan elementin vaikutukset kuvanlaatuun ovat tunnetusti heikentävät ja koska optiikka siirtyy kauemmaksi kenno-/filmitasolta, saattaa vinjetointiakin esiintyä.

Runkopaksuuksia eri valmistajilla:

55,00 mm T2
47,00 mm Leica R
46,50 mm Nikon
46,00 mm Olympus OM
46,00 mm Contarex
45,50 mm M42
45,50 mm Petri
45,50 mm Ricoh
45,50 mm Pentax K
45,50 mm Pentax Screw (M42)
45,50 mm Contax
45,50 mm Yashica FR, FX
44,50 mm Minolta AF
44,00 mm Canon EOS
43,50 mm Minolta MD
42,00 mm Canon FD
41,50 mm Miranda
40,50 mm Konica F
38,85 mm Olympus(4/3)
27,80 mm Leica M

Toimivia adaptioita:

Hasseblad -> Canon EOS
Hasseblad -> Nikon
Olympus 4/3 <- Pentax
Olympus 4/3 <- M42
Olympus 4/3 <- Nikon
Olympus 4/3 <- Leica R
Olympus 4/3 <- Contax/Yashica
Minolta AF <- M42
Minolta MD <- M42
Nikon <- M42
Nikon -> Canon EOS
Contax/Yashica -> EOS
Contax/Yashica -> M42
Leica R -> Canon EOS
Olympus OM -> Canon EOS
Rollei -> Canon EOS
Pentax K <- M42
Canon FD <- M42

t. Hannu

Horsemanilta uusia tuotteita

Horseman SW-DII Pro
Horseman on julkistanut parannetun version aiemmin tänä vuonna julkaistusta SW-D kamerastaan. Uusi malli kantaa nimeä SW-DII Pro. Uusi versio on entistäkin parempi, sen takalaudan rakennetta on muutettu digiperien laajempaa vaihdeltavuutta silmällä pitäen. Muutamia kameran rakennetta koskevia juttuja on myös modifioitu. Parannukset koskevat lähinnä sivuttaissiirtojen tekemistä. Muutos on tehty siirtämällä jalustakierre kameran etuosaan takaosan sijasta. Tällöin digiperäosalla on vapaampi liikuteltavuus sommitteluun puuttumatta.

Yksi tärkeimmistä muutoksista on se että uudelle MkII versiolle kelpaa nykyisin Hasselblad V -kiinnityksen lisäksi Hasselblad H -kiinnityksellä ja Mamiyan 645 -kiinnityksellä varustetut digiperät. Resoluution puutteesta kuvat siis eivät ainakaan tule kärsimään. Hasselilta löytyy periä nykyään 39 megapikseliin asti. SW-DII Prossa on perän siirroista johtuen todella erinomaiset mahdollisuudet kuvien tikkaamiseen myöhemmin toisiinsa softalla kiinni. Tämä siis jos ilmenee vieläkin leveämpään ja tarkempaan kuvaan tarvetta. Horseman SW-DII Pro painaa 900 grammaa.

Horseman LD Pro
Hevosmies julkaisi myös uuden LD Pro paljesysteemin. LD Pro on varustettu kameran peräosaan lisätyllä sivuttaiskiskolla jonka avulla kameraan voidaan kiinnittää digiperä taikka jonka avulla kamerasta tulee aito 4x5" laakafilmikamera niin haluttaessa. LD Pro:hon käyvät mm. Phase One, Leaf, Imacon ja Sinar -merkkiset digiperät. Palkeen siirrot takaavat ammattilaisten vaatimat kuvanlaadulliset ominaisuudet. LD Pron käyttäjän on helppoa hallita syväterävysalueita, vääristymiä ja siirtoja. Myös LD Prolle kelpaa SW-DII tavoin Hasselblad V ja -H sekä Mamiyan 645 kiinnityksellä varustetut digiperät.

LD Prossa sivuttaissiirtojen tekeminen on helppoa. Swing ja tilt toiminnot kattavat 360 astetta, nostoa ja laskua voidaan tehdä 30mm, samoin kuin siirtoja horisontaalisesti 30mm per suuntaansa. Takakiskosta (Main Frame Drive System) on myös hyötyä silloin kun halutaan tikata kuvia pystysuorasti yhteen. Takalaudan liikkeitä voidaan lisätä jopa 40mm silloin kun halutaan lisää tavaraa pystysuoraan. Tällöin tarkennus ja terävyysalue pysyy koko ajan samana koska takalautaa ei tarvitse käännellä. Horseman LD Pro painaa 4,4 kg.

Horseman 3D
Kolmas uutukaisista on Horseman 3D stereokamera jonka toimitukset jälleenmyyjille ovatkin jo alkaneet. Kamera on suunniteltu nopeasti liikkuvien kohteiden kuvaamista silmällä pitäen. Kameralla voi kuvata kohteita joita ei aiemmin ole pystytty stereokameralla toistamaan. Lintuja, autoja, vesipisaroita jne. Tämä johtuu kameran nopeammasta sulkimesta (24mm x 65mm metal focal plane) joka tarjoaa jopa 1/1000 sek valotusnopeuden. Mikään ei kiellä käyttämästä kameraa myös perinteisempään kuvaamiseen, stereokameroita käytetään ulkomailla varsin yleisesti hää-, lapsi- ja lemmikkieläimien kuvaamisessa. Stereokameroita hyödynnetään myös silloin tällöin tieteellisissä tutkimuksissa ja rikosten selvittelyssä.

Horseman 3D mittaetsinkamerassa on muiden stereokameroiden tapaan tuplaoptiikat eli kaksi 38 mm f/2.8 kiinteää objektiivia. AE puoliautomatiikka takaa onnistuneet kuvat monissa erilaisissa tilanteissa. Filminkelaus on 3D:ssa automaattinen. Kamera painaa 900 grammaa.

Kuvat: Horseman USA

t. Hannu

Hasselblad H3D

Hasselbladilta tulee uusi keskikoon 48mm DSLR. Sisuksissa uutta teknologiaa ja linssin sekä kameran välinen kommunikaatio on viety askelta eteenpäin. Tämä kommunikointijärjestelmä on tärkeänä osa-alueena Digital Apo Correction (DAC) sekä Ultra-Focus -järjestelmissä. DAC pyrkii korjaamaan kuvia terävöityksen ja kontrastin osalta näyttävämmiksi kun U-F pyrkii optimoimaan tarkennuksen uusille yhteensopiville linsseille. U-F pyrkii huomioimaan linssin erityispiireet sekä kuvausolosuhteet tarkennuksen nopeuttamiseksi ja tehostamiseksi HCD-linssien kanssa.

IAA, eli Instant Approval Architecture, on setti tehokkaita työkaluja joilla kuvien valinta ja työkulku on entistä nopeampaa ja aika on käytetty tehokkaammin. H3D on täysin integroitu IAA:han ja sen sitä kautta digitaalinen työnkulkuun.

H3D:n monipuolisiin valintoihin on tuotu myös etsimen vaihtomahdollisuus myös vyötäröntasolta käytettävään etsimeen jolloin kuvaajan ei tarvitse piiloutua kameran taake, mutta toki tuokin vaihtoehto on tarjolla. Etsin on kinokoon järkkäriin verrattuna kirkas ja suuri kooltaan.

Speksejä:
• Kennon koko 22/39 megapikseliä, perästä riippuen
• Tiedosto: 4080x5440/5412x7212
• Kennon mitat: 36.7x49.0 mm
• Mahdollisuus käyttää filmiä digiperän sijaan
• RAW (16bit) / TIFF (8 bit)
• Ei sarjakuvausta, vain yksittäisotoksia
• ISO 50 - 400
• Valotusajat: 1/800 - 32 sekuntia
• Salamasynkronointi käytettävissä kaikilla valotusajoilla
• Kortti: CompactFlash, Kuvapankki Firewirellä kytkettynä
• Kuvausnopeus: 2 sekuntia / kuva
• Näyttö: OLED 2.2"
• Histogrammi
• Tiedostomuoto: Hasselblad 3FR
• Tietoliikenne: FireWire 800 (IEEE1394b)
• Mac OS X, NT, 2000, XP
• Käyvät objektiivit: Hasselblad HC ja HCD (with integral leaf shutter). Kaikki C-tyypin linssit V-sarjasta CF adapterilla.
• Koko f/2.8 80mm linssillä: 153x131x213 mm
• Paino: 2175 g (akulla ja CF-kortilla)

Hasselblad 28mm HCD
Hasselbaldilta ilmestyy myös H3D:n ominaisuuksia tukevaa optiikkaa. Ensimmäisenä niistä on 28mm HCD, joka on kehitetty tätä kameraa silmällä pitäen ja siten optimoitu H3D:n kennon koolle. Lopputuloksena on varsin kompakti laajakulma jonka avulla voi hyödyntää sekä DACia että U-F:ää.

Kuva: www.hasselblad.se

t.Vesku

SigMonster on nyt jopa TUPLASTI karmeampi!

Sigma on julkaissut 4 uutta optiikkaa Olympuksen lanseeraamalle 4/3 kennolle. Ehdottomasti häikäisevin ilmestys on nyt kakkoskroppikertoimesta nautiskeleva APO 300-800mm f/5.6 EX DG HSM, alias "SigMonster". Olympuksen kroppikertoimesta saadaan kinovastaavudeksi järjetön 600-1600 milliä 5.6 valovoimalla. Can you beat that with your Canon or Nikon? Nooooupe. Sigmallahan näitä hauskoja lempparinimiä putkille riittää. "Bigma" ( 50-500mm F4-6.3 EX DG/HSM) on jo ollut pidempään jokaisen asioista vähänkään tietävän lintukuvaajan korvan takana.

Muita julkistettuja putkia 4/3:seen ovat: 24mm F1.8 EX DG ASPHERICAL MACRO, APO 135-400mm F4.5-5.6 DG ja 18-50mm F2.8 EX DC MACRO. Näistä ensimmäinen tuotejulkistus eli tuo 24 millinen on suhtkoht normaalin tuntuinen ja 1.8 valovoimainen standardioptiikka. Sigman APO 135-400mm (kinovastaavuus 270-800mm) on kätevä jokapaikan höylä lintukuvaukseen. 18-50mm f/2.8:in tarkoitus on kattaa yleisimmät polttovälit pienestä laajakulmasta lyhehköön teleen. Tässä optiikassa on kiinteä 2.8 valovoima.

Sigma ilmoitti myös uudesta DP-1 pokkarista joka on varustettu samalla kennolla kuin SD-14. Pokkaria markkinoidaan kovalla 14 megapikselin resoluutiolla, mutta koska kyseessä on Foveon kenno niin asiat eivät ole ihan näin yksinkertaisia. Koska kenno vastaanottaa jokaisen värin omalla tasollaan tuohon 14 megaan päästään vain ja ainoastaan interpoloimalla kuvaa. DP-1 on varustettu kiinteällä 16.6mm (28 mm kinovastaavuus) f/4 valovoimaisella optiikalla, mikä kamerassa saattaa kiinnittää ehkä eniten huomiota. Näyttö on jo nykydigeistä tutuksi käynyt 2,5" lcd.

Sigma Japan

t. Hannu

Sigma SD14 kameran tekniset tiedot

Tässä aiemmin blogissammekin mainitusta Sigma SD 14 kamerasta photokinassa julkistettuja tarkempia teknisiä tietoja:

arvioitu hinta: £1099.99

sensori:
• kuvasensori Foveon X3 Pro 14M CMOS
• sensorin fyysinen koko: 20.7 x 13.8 mm
• kuvailmaisimien määrä 14.1 M(2652 x 1768 x 3)
• teholliset pikselit: 4.6 M (2640 x 1760)

kuvakoot:
• 4608 x 3072 (Super High) - Interpoloitu
• 2640 x 1760 (High)
• 1776 x 1184 (Medium)
• 1296 x 864 (Low)

kuvaformaatit:
• Foveon X3 RAW (.X3F, 12-bittiä / kuvailmaisin)
• JPEG (Fine, Normal, Baisc -pakkaus)

sovivat objektiivit:
• Sigma SA mount

kroppikerroin:
• 1.7

suljin:
• 30 - 1/4000 sek
• Bulb ( ...30 sek asti)

salamasynkka:
• 1/180 sec

sarjakuvaus:
• High: 3 fps 7 ruutua
• Medium: 3 fps 12 ruutua
• Low: 3 fps 24 ruutua

etsin:
• Suurennos 0.9x
• kattaa 98% kuva-alasta

LCD näyttö:
• 2.5" TFT LCD
• 150,000 pikseliä
• 100% kuva

muistikortit:
• CompactFlash I/II

akut ja virta:
• Lithium-Ion battery BP-21
• AC adapteri (optiona)

mitat:
• 144 x 107 x 81 mm

paino:
• 700 g ilman akkua

www.sigma-sd14.com

t. Pauli

Zeisseja Sonyyn ja Minoltaan

Sonyn ALFA-100 digijärkkäriin on julkaistu 3 uutta objektiivia. Kaksi ensimmäistä käyvät myös näppärästi piirtoympyränsä takia Konica-Minoltaan ja Minoltan vanhoihin filmijärkkäreihinkin.

1. Planar T* 1.4/85 ZA: kuuluisan ja klassisen Zeissin potrettilasin design, piirtoympyrä kattaa 24 x 36 mm formaatin.

2. Sonnar T* 1.8/135 ZA: todella nopea pikkutele kovalla suorituskyvyllä, tämänkin optiikan piirtoympyrä kattaa kinoformaatin.

3. Vario-Sonnar T* DT 3.5-4.5/16-80 ZA: muuntautumiskykyinen, kompakti, ultrakevyt matkakumppani, kattaen APS-C formaatin Sonyn Alpha CCD sensorissa.

t. Hannu

Sinarilta uutta

Sinar esittelee Photokinassa uuden Sinar Hy6 kameran sekä Sinarback eVolution 75H digiperän ja Sinar eXposure™ 6.0 ohjelman. Digiperä on 33 megapikselinen ja se on suunniteltu nimenomaan Hy6 runkoa varten. Hy6 on tällä hetkellä ainoa valinnaisesti 6x6 taikka 6x4,5 formaatin runko.

Sinarback eVolution 75H digiperän tekniset tiedot:

* CCD kenno Dalsa FTF 5066 C
* RGB mosaiikkifiltteri, täyden kennon tekniikka
* kennokoko: 48.0 x 36.0 mm
* resoluutio: 6668 x 4992 pikseliä, yhteensä 33.3 miljoonaa pikseliä
* CCD pikselikoko 7.2 μm
* kuvasuhde: 4:3
* tiedostokoko RAW (16 bit) 1-kuva 68 MB, 4-kuva 190 MB
* tiedostokoko 48 bit TIFF 190 MB
* tiedostokoko 24 bit TIFF 95 MB
* "Live image" -kuvaetsin
* valotusaika 1/10000 aina 32 sekuntiin asti
* dynamiikka (kontrasti) 12 aukkoa
* D-muunnin 48 bittinen (16 bittiä per kanava)
* piezo jäähdytys ja tuuletusrivoitus
* perusherkkyys ISO 50 (säädettävissä ISO 50 -> ISO 400)
* piezo microskannaus
* liitännät: 1x IEEE 1394B Firewire (800 Mbps)
* virta: vaihtoehtoisesti Firewire, taikka ulkoinen 12 voltin virtalähde
* tallennus suoraan ulkoiselle kovalevylle
* Sinar CaptureShop™ 5.5 taikka uudempi...
* mitat: 90 x 85 x 73 mm
* paino 500 g

Sopii seuraaviin kameramalleihin:
Sinar p3/p2/p/x, Sinar m, Sinarcam 2; Contax 645 AF; Fuji GX 680 I,
II, III; Hasselblad V, H1, H2; Mamiya RZ 67/Pro II, RB 67, 645 AFD, AFD II, 645 Super, Pro, Pro TL; Rolleiflex 6001, 6003, 6008/Integral/Integral2/AF; kaikki standardit 4x5" Graflock -adapterilla.

Tietokoneen vaatimukset:
Apple Macintosh G5 taikka Core Duo väh. 1.8 GHz, OS 10.4.4 taikka uudempi, käyttömuisti 2 GB RAM, IEEE 1394B liitäntä.

Sinarin uutuudet

t. Pauli

Lensbaby 3G

Lensababy-linssistä on esitelty uusi mallisto Photokinassa. 3G-mallistossa on mukana lukitukset joiden avulla linssi saadaan pysymään halutussa asennossa. Lukituksen jälkeen on mahdollista tehdä vielä hienosäätöjä haluttuun tarkennukseen ja terävään alueeseen.

Lensbaby on erikoinen linssi jonka avulla saadaan kuvan yhdestä, valitusta, alueesta tarkka samalla kun muut alueet jäävät epäteräviksi, epäterävyyden kasvaessa terävästä kuva-alueesta lähtien. Tämä eroaa tavallisesta linssistä jossa terävyysalue on tietyllä , tarkennetulla, etäisyydellä ja sen syväterävyysalueella.

Lensbaby onkin pahimmillaan kokeilijan linssi. Sillä saa omasta mielestään taiteellista jälkeä helposti mutta oikein käytettynä jälki on myös näyttävää useammankin katselijan mielestä. Terävyysalueen hallintaa hyödyntämällä voi häiritsevän taustan keskeltä nostaa kohteen esille ilman jälkikäsittelyä. Lensbaby on yksi väline tälläisen toteuttamiseen järkkäreissä.

Linssin polttoväli on noin 50mm (kinokoossa), tarkennus on pelkästään käsiavusteinen, aukko on suurimmillaan F2 ja lyhyin tarkennusetäisyys on noin 30.5 cm. Lensbaby on kevyt (n. 160g) ja tulee olemaan saatavilla eri bajonetteihin: Canon EF, Nikon F, Olympus 4/3rds/Panasonic, Pentax K/Samsung, Sony Alpha/Minolta Maxxum.

Lisätietoa: Lensbabies.com

t.Vesku

SanDisk Extreme III 12GB ja 16GB

Sandisk on esitellyt uudet suurikapasiteettiset Extreme III muistikorttinsa. Muistikortit on saatavana joulukuusta lähtien ja ne ovat nopeudeltaan 20 megabittiä sekunnissa niin kirjoitus kuin lukunopeudeltaan. Kortit toimivat miinus 25Celsiuksesta plus 85 Celsiukseen olevissa lämpötiloissa. Extreme III perustuu ESP (Enhanced Super-Parallel Processing) tekniikkaan eikä uudempaan NAND tekniikkaan kuten uudempi Extreme IV muistikortit. Kolmoset on saatavana CompactFlash, Memory Stick PRO Duo ja SD formaateissa.Euroopassa muistikorteilla on 10 vuoden takuu. Muistikortit on esillä Photokinassa

SanDisk Extreme III 12GB: $779.99
SanDisk Extreme III 16GB: $1049.99

t. Pauli

Canon MEDIA STORAGE M30 ja M80

Canon on lähtemässä mukaan valmistamaan kiintolevypohjaisia mediatallentimia. Uudet mallit kantavat nimeä MEDIA STORAGE M30 ja MEDIA STORAGE M80. Huomenna Photokinassa esiteltävät mediatallentimet varsinaisesti julkaistaan. Laitteiden mallinumero keroo minkä kokoinen kiintolevy niissä on. Laite toistaa niin ääntä, kuvia kuin videoitakin. Canon on suunnitellut laitteet EOS runkoja silmällä pitäen ja siten suora tuki Canonin RAW:lle löytyy.

Ominaisuuksia:

* 30 taikka 80 gigainen kiintolevy
* JPEG, tiff, CR2,MPEG 1, 2 or 4, MP3 ja WAV tiedostomuodot
* 3,7 tuuman LCD-näyttö (307200 pikseliä)
* USB-2.0-Highspeed
* CF ja SD/MMC kortinlukija
* WFT-E1 WLAN/WiFi tuki
* Näytön kontrastisuhde 250:1
* PictBridge suoratulostus

t. Pauli

Hyperfokaaliseen pisteeseen tarkentaminen...

Hyperfokaalisen etäisyyden konsepti on harvinaisen helppo tajuta. Tarkenna objektiivisi hyperfokaaliseen pisteeseen ja kaikki kohteet valokuvassasi ovat tarkkoja lähietäisyydeltä äärettömään. Tämä on hyvin yleinen käytäntö maisemakuvauksessa mutta silti hyvin monet ihmiset tarkentavat tietämättömyyttään suoraan äärettömään ja kuvista tulee tavattoman suttuisia lähietäisyydet huomioon ottaen. Digiaikakaudella kameravalmistajat ovat myös alkaneet jättämään ko. asian tuuliajolle. Harvasta objektiivista löytyy enää kunnollista ja järkevää etäisyystaulukkoa. Väli tarkennustaulukossa 1 metrin ja äärettömän välillä voi olla vain muutama hassu milli. Tarkenna sellaisen avulla nyt sitten viimeisen päälle. Ei ihme että välillä homma ei luonnistu.

Hyperfokaalinen piste ajatuksena herättää muutamia kysymyksiä. Mitkä optiikat soveltuvat parhaiten hyperfokaaliseen tarkentamiseen? Mikä on hyperfokaalinen tarkennuspiste minun objektiiveissani? Kuinka tarkennan oikein hyperfokaaliseen pisteeseen?

Normaalioptiikat (50mm) alaspäin laajakuvakulmaisiin (kroppikerroin sekä laajemmat formaatit kinariin suhteutettuina) ovat hyvä lähtökohta kun etsitään sopivia kandidaatteja hyperfokaalisen tarkennukseen. Näissä optikoissa on jo rakenteestaan johtuen hyvät hyperfokaaliset ominaisuudet varsinkin pieniä aukkoja käytettäessä. Esimerkiksi 28 millisen objektiivi himmennettynä aukolle 16 kinofilmiä vastaavassa formaatissa antaa hyperfokaaliseksi etäisyydeksi 1,65 metriä. Tällöin kaikki kohteet 83 sentistä äärettömään ovat tarkennusalueen sisällä. (Muistakaa aina kroppikertoimet laskuissanne.)

Teleputkia käytetään harvemmin kun halutaan suurempia syväterävyysalueita. Se johtuu siitä että hyperfokaalinen piste on varsin kaukana teleputkilla. Esimerkkinä 200 millisellä putkella aukolle 16 himmennettynä hyperfokaalinen piste onkin jo 82,5 metrin päässä. Kaikki 41,4 metristä eteenpäin äärettömään asti on tarkennusalueen sisällä. Tästä käy ilmi että 200 millinen putki ei ole kaikkein käyttökelpoisin jos halutaan että kohteet myös lähietäisyydellä ovat tarkkoja. Hyperfokaalista tarkentamista käytetäänkin enimmäkseen maisemakuvauksessa ja arkkitehtuurisessa kuvaamisessa.

Kuvaustilanteessa sommittelun, polttovälin- ja aukkovalinnan jälkeen voidaan alkaa paremmin perehtymään hyperfokaaliseen tarkentamiseen. Kun polttoväli ja haluttu aukko on tiedossa voidaan hyperfokaalinen tarkentaminen joko katsoa suoraan objektiivista taulukon avulla taikka luntata paperilta taikka taulukosta. Digissä on se hyvä puoli että tulos voidaan tarkistaa suurentamalla se LCD näytöllä. Kamerasta riippuen voi kuvaustilanteessa syväepäterävyysalueen tarkistaminen olla kuitenkin jopa varsin hankalaa. Tämän takia onkin hyvä tajuta pari asiaan liittyvää ongelmaa.

Vanhoissa kinorungoissa objektiiveista löytyy yleensä erittäin hyvät taulukot mutta syväepäterävyyttä on mahdotonta tarkistaa koska objektiivin ominaisuudet eivät välttämättä mahdollista himmentämistä syväepäterävyyden tarkistamiseksi. Aiemmin lähdettiin siitä että kuvaajan täytyy tuntea kameran käyttäytyminen eri olosuhteissa tarpeeksi hyvin. Monella menikin aikoinaan lähialuetarkentaminen kinarirungoissa "hieman" pipariksi optiikoiden läpitähystyksestä johtuvan "kiinteän täyden aukon" takia. Kyllä silloinkin himmennin toimi normaalisti valotuksen aikana mutta syväterävyysaluetta ei voinut esihimmentämällä mitenkään erikseen tarkistaa.

Digitaalisissa järjestelmäkameroissa tilanne on taas ollut päinvastainen. Objektiivien merkinnät ovat usein todella retuperällä mutta syväepäterävyyden voikin sitten tarkistaa nopeasti nappia painamalla. (Tällöinhän objektiivi himmennetään valitulle aukolle tarkistuksen ajaksi). Molemmissa tavoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Vanhassa kinojärkkärissä taulukon lukeminen objektiivin pintaan merkitystä taulukosta on ollut helppoa mutta sekin vaatii luottamista itseensä ja ennenkaikkea valmistajan ilmoittamiin arvoihin. Kroppikerroinrungolla pimeä etsinkuva ei välttämättä kerro ihan kaikkea. Pimeästä etsimestä on hankala erottaa mikä alue on terävää ja mikä ei. Parhaiten homma selviääkin tarkistamalla kameran näytöltä jälkikäteen miten tarkentaminen oikein onnistui. Kukaan ei myöskään kiellä merkitsemästä omia asteikkoja kameroihin vaikka teippaamalla. Pro selvittää tarkennukseen ja syväterävyyteen liittyvät asiat aina ennen kuvauskeikkaa objektiivikohtaisesti.

On myös syytä tunnistaa eri formaattien väliset erot syväterävyyteen liittyen. Digipokkarilla on huomattavasti helpompaa saada jyrkempiä syväterävyysalueita kuin esim. keskikoon kameralla. Polttoväliin liittyvät asiat ovat siis ratkaisevia myös eri formaattienkin kesken. Mitä lähempänä objektiivi on filmi- taikka kennotasoa, sitä jyrkempää on yleinen syväterävyys. Tästä em. syystä 2000 luvun alussa pokkaridigit tulivatkin varsin suosituiksi makroharrastajien keskuudessa.

Peukalosääntöjä:

1. Kun tarkennetaan hyperfokaaliseen pisteeseen niin kaikki on puoleenväliin kameraan päin tarkkaa...

2. On fiksumpaa tarkentaa epäselvissä tilanteissa hyperfokaalisesta pisteestä hieman kauemmaksi kuin tuoda tarkennuspistettä lähemmäksi. Varsinkin jos ei ole täysin varma asioista. Äärettömänkin voi saada tarkennettua väärin sangen pienilläkin aukoilla jos ei ole erityisen tarkkana. Vaativuustaso lisääntyy huomattavasti aukkoa avattaessa ja telempää polttoväliä käytettäessä.

3. Kun olet laskenut hyperfokaalisen pisteen tarkasti voit silti himmentää yhden pykälän ihan vaan varmuuden vuoksi. Muista kuitenkin digikameran kanssa ettei aukkoa 16 suurempia lukemia kannata hirveän usein käyttää digikennojen kuvaa pehmentävien ominaisuuksien takia...

Laskuri syväterävyyteen eri polttoväleillä printin koosta ja katseluetäisyydestä riippuen...

t. Hannu

Fuji S5 Pro esitelty

Fujin S5 Pro perustuu Nikon D200 runkoon. Magnesium runkoisen kameran kenno on nimeltään Fujifilm SuperCCD SR II ja se on kooltaan 23.0 x 15.5 mm. Fujin kennon erikoisuutena on 2 fotodiodia per vastaanotin (S ja R) sen yhteenlaskettu resoluutio on 12.34 Mp, (s-pikselit: 6.17 M, r-pikselit: 6.17 M). Kameran ennustetaan tulevan myyntiin vuoden 2007 alussa.

Ominaisuuksia:
- Nikon (F-mount) kaikki Nikkor AF-D/G ja AF-S optiikat toimii
- RAW+JPEG (4,256 x 2,848 pikseliä, 3,024 x 2,016 pikseliä, 2,304 x 1,536 pikseliä) dual-save mode
- MAC ja PC tietokoneille USB 2.0 portin kautta suoraan tallennus optiona saatavalla HyperUtility ohjelmalla
- magnesium runko
- 1.5 croppikerroin
- sulkimelle luvataan vähintään 100000 kuvan kesto
- i-TTL salamakontrolli
- 11-pisteen AF sensori
- 1/3, 1/2, ja 1 aukon valotusvälit
- suljinnopeudet 30 sekunnista 1/8000 sekuntiin., Salamasynkkanopeus 1/250 s.
- 3 tasoinen käyttäjäasetusten säätö salasanasuojauksella
- 2,5-tuumainen LCD jossa 235,000 pikseliä
- Li-ion akku
- Compact Flash (CF Type I/II) ja Microdrive yhteensopiva

Lisävarusteet:
- LAN Adapteri langattomaan tiedonsiirtoon.
- New Hyper Utility ohjelma 14-bitin RAW
- vaihdettavat akut
- akkulaturi
- verkkovirtaadapteri

t. Pauli

Fujin prosari...

PS. lisäämme myöhemmin tarkemmat tekniset tiedot

Timecatcher(s)

Timecatcher on seitsemän nuoren ja varsin tasokkaan maisemakuvaajan nettiyhteisö. Porukan valokuvaajat pyrkivät tuottamaan mahdollisimman kauniita ja täydellisyyttä hipovia maisemakuvia. Yhteisön jäsenistä neljä on amerikkalaisia, yksi heppu on Kanadasta ja loput kaksi tulevat brittein saarilta.

Kuvauspaikat vaihtelevat paljon, suurin osa kuvista on otettu jenkeissä. Mukaan mahtuu silti paljon Kanadaa, Väli-Amerikkaa, Eurooppaa, Australiaa sekä Uutta Seelantia. Timecatcherin valokuvaajia ovat: Patrick Di Fruscia, Adam Burton, Francis Cailles, Ian Cameron, Kenneth Kwan, Jay Patel ja Marc Adamus. Timecatcherin sivut ovat varsin komeat ja käyttäjäystävälliset. Valotuksista löytyy paljon hyödyllistä informaatiota varsinkin maisemakuvausta silmällä pitäen. Harmaa-, puoliharmaa-, puoliväri- ja polarisaatiosuotimien käyttö maisemakuvissa on nykypäivänä varsin yleistä. Aukko ja valotustiedot ovat selkästi esillä vaikka kysymyksessä olisi filmille taikka dialle kuvattu materiaali. Suotimien monipuolisesta käytöstä löytyy myös paljon informaatiota.

Poppoon toiseksi nuorin kuvaaja, vasta 25 vuotias Marc Adamus on joskus havainnollistanut miten paljon taustatyötä hän on valokuvataiteensa eteen jotunut tekemään. Tuhansia maileja uuvuttavaa patikointia ja sopivien kuvausmestojen jatkuvaa scouttaamista kamerareppu selässä. Palaamisia uudelleen ja uudestaan kerta toisensa jälkeen löydetyille alueille, sopiviin maagisiin sinisiin hetkiin tähtäävää ajoittamista.

Rankka raataminen kantaa aina jossain vaiheessa hedelmää kun luonto laittaa palapelin osaset omalla painollaan paikoilleen ja kuvaaja on ne kamera valmiina taltioimaan. Timecatcher sen jo itse nimenäkin kertoo...

http://www.timecatcher.com

t. Hannu

Photokina alkaa tiistaina

Tiistaina, 26.9. alkaa vuoden tärkein valokuvausalan messutapahtuma. Paljon tuotteita on esitelty jo ennen kuusipäiväisiä messuja, mutta paljon esitellään vasta Kölnissä. Syy odotukseen on se, että Photokinaan tulee noin 7500 toimittajaa ympäri maailmaa ja julkistuksia pyritään saamaan kaikille samaan aikaan. Ennen messuja esitellyt tuotteet ovat olleet koukkuna tulla katsomaan paikan päälle ne kovimmat jutut. Pienet valmistajat esittelevät tuotteensa ajoissa koska messujen aikana on runsauden pulaa kaikesta, joten jos haluaa näkyä pitää julkistuksen olla joko näyttävä ja samalla käytännössä kallista, tai sitten on valittava ajankohta jolloin ei mitään isoja julkistuksia ole yleensä tulossa.

Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa saadaan maanantaina julkistusvuotoja. Löydät uutustuotetiedot tältä saitilta ;)

http://www.koelnmesse.de/wEnglisch/photokina/

t. Pauli

Profoto 300R, 600R ja 1200R kompaktisalamat ja 2400 WS:n rengassalama

Profoto esittelee Photokinassa myös kolme kompaktisalamaa ja yhden rengassalaman. 300R, 600R ja 1200R kompaktisalamat sisältävät myös 32 kanavaisen pocketWizardyhteensopivan radiolaukaisimen. Välähdysaika 300R ja 600R malleissa on 1/850 sekuntia ja välähdysvälit 0,25 - 0,8 sekuntia. 1200R mallissa välähdysaika on 1/500 sekuntia ja välähdysvälit on 0,4 - 2,2 sekuntia. Radiolaukaisimen kantama on 100 metriä joka hyvin riittää monelle kuvaajalle. kompaktit painavat 2,3 kg (300R), 3 kiloa (600R) ja 3,9 kiloa (1200R). Mallimerkinnät kompakteissa kertoo salamoiden wattisekuntimäärän. 2400 WS:n rengassalamassa (joka tuntee mallimerkinnän ProRing 2 ) on 200W:n ohjauslamppu. Otsonvapaata rengassalamaa voi välkyttää suhteellisen surutta koska se sisältää oman tuulettimen. Rinkula painaa 2,2 kiloa joten ei ihan mahottomia etteikö sitä voisi käyttää käsivaralta.

300R, 600R ja 1200R mallien lehdistötiedote

ProRing 2 lehdistötiedote

t. Pauli

Pentaxilta uutta Photokinassa

Pentax julkistaa kolme uutta objektiivia PENTAX K ja *istD -digitaalijärkkäreihin.

Valovoimainen laajakulma smc PENTAX-DA 16-50mm F2.8ED AL[IF]
Valovoimainen tele smc PENTAX-DA 50-135mm F2.8ED [IF]
Näitä luvataan kauppoihin marraskuussa 2007.

Pitkä tele smc PENTAX-DA 60-250mm F4ED [IF], jota luvataan kaupiteltavaksi vuoden 2007 aikana.

Lisäksi esille tulee keskikoon järjestelmäkamera PENTAX 645 Digital.
- 18 Megapikseliä
- PENTAX 645Af bajonetti
- Yhteensopiva aikaisempi smc PENTAX 645-lasien kanssa

Pentaxin lehdistötiedote

t.Vesku

Profoto AcuteB 600 ja AcuteB 600R akkukäyttöiset studiosalamat

Profoto esittelee Photokinassa erittäin kompaktit AcuteB 600 ja AcuteB 600R akkukäyttöiset studiosalamat jotka ovat suunniteltu pääsääntöisesti liikkuvaan käyttöön.

Speksit:

* teho: 600 Ws
* 7 kuvausaukon säädettävyys (pienin teho 9 Ws)
* F-arvo 2 metrin päästä (ISO 100/21°): 64.2 (600 Ws) magnum 50° heijastimen kanssa.
* välähdysväli: 0.09–2.6 s
* 160 välähdystä täydellä teholla per akun lataus
* Ohjausvalo 65 W
* Akun varaustilan näyttö 1/1, 3/4, 1/2 ja 1/4
* sisäänrakennettu orjakenno ja R-mallissa sisäänrakennettu Radiolaukaisin jossa 32 kanavaa / 4 vyöhykettä

Mitat: leveys 19cm x korkeus 19cm x syvyys 13cm
Paino: 4.9 kg, akun kanssa

Profoton lehdistötiedote

t. Pauli

Vieläkö mahtuu mukaan jos käyttää Rexonaa?

Digijärkkärien kymppikerhossa alkaa olla ruuhkaa sillä sarjan viimeisin ihmetys on Samsung uudella GX10 -mallillaan. Kamerassa on 10,2 megapikselinen kenno, 2,5" näyttö ja sisäänrakennettu vakaaja. Lisäksi kamerasta löytyy pölynirroitusta, 3 raakakuvan sarjatulitusta ja 9 raakakuvan bufferia. Tekniikka perustuu pitkälti Pentaxin aiemmin julkistamaan K10D malliin.

GX10:n ominaisuuksia:

• 10.2 megapikselin CCD kenno
• OPS vakaaja
• pölynpoisto
• pölynkestävä pinnoite, sään kestävä
• 95% penta prisma etsin (0.95x suurennoksella)
• säädettävällä kirkkaudella ja laajalla katselukulmalla varustettu 2.5” TFT LCD
• RAW tuki (sisäänrakennettu konvertteri jpeg muotoon)
• 3 kuvaa sek (muistin täyttymiseen asti 9 kuvan buffer)
• ISO 1600 asti
• TTL 11 pisteen laaja AF
• TTL 16 segmenttinen mittaus

Samsung on myös ilmoittanut että siltä tulee 5 uutta optiikkaa markkinoille vuoden 2006 loppuun mennessä. Uusia objektiiveja ovat mm. 10-17mm F3.5-F4.5 ED, 12-24mm F4 ED AL, 16-45mm F4 ED AL, 35mm F2 AL ja Macro 100mm F2.8.

t. Hannu

Sekonicilta uusia valotusmittareita

Sekonic esittelee Photokinassa kolme uutta L-758 mallinumerolla olevaa valotusmittaria. uudet mittarit kantavat seuraavia mallinimiä DIGITALMASTER L-758D, DIGITALMASTER L-758DR ja DIGITALMASTER L-758CINE. L-758 mallit on ensimmäiset monitoimimittarit maailmassa joka voidaan kalibroida kaikkien digikennojen ISO-herkkyyksien mukaan. Sekonicilta löytyy sitä varten DTS-ohjelma (Digital Transfer Software) tähän kalibrointiin usb-portin kautta. Ohjelma on PC ja MAC yhteensopiva. Mittareihin voi tallettaa valmiiksi kolmelle kameralle kennoasetukset. R-mallissa on radiolaukaisin sisäänrakennettuna ja CINE-malli on suuniteltu elokuvaajia varten.

t. Pauli

Nikoniin ja Hasseliin Zeisseja Photokinassa

Tässä vähän listaa niistä Zeissin objektiiveista joita Zeiss esittelee Photokinassa. Nikon rungon omaavat ovat varsin mieluissaan siitä, että 4 huippulaatuista objektiivia 25 millisestä 100 milliseen on saatavilla suoraan Nikonin F-mountilla. Uusi 25 millinen ZF laajakulma tarjoaa laatua ja mielenkiintoisen ominaisuuden lähikuvaukseen. Sen lähin tarkennusetäisyys on 6cm etulinssistä. Pari uutta todella kovaa makrolasia (50mm ja 100mm) on nyt julkistettujen objektiivien joukossa. 50 millinen f/2 ZF on yksi nopeimmista makroista ja varustettu kelluvalla rakenteella. 100 millinen f/2 Makro-Planar taas on ensimmäinen tuotanto-objektiivi missä on sovellettu ARRI/ZEISS Master Prime -teknologiaa suoraan Hollywoodin elokuvateollisuudesta, tarjoten kuvaajalle ainutlaatuista helppoutta tarkennukseen ja kohteen eristämiseen taustasta.


Julkistukset Nikon F-mountiin:
Distagon T* 2,8/25 ZF
Distagon T* 2/35 ZF
Makro-Planar T* 2/50 ZF
Makro-Planar T* 2/100 ZF

Hasselbladiin julkaistiin uusia hienoja klassikko -optiikoita. Uusi tuoteperhe on saanut "ZV" -tunnuksen. Kolmen optiikan potretissa on todella kovamaineinen viisikymppinen laajis Distagon, 120 millinen maailman parhaimmaksi medium makroksi haukuttu Makro-Planar sekä telempi 180 millinen Sonnar. Putket ovat saaneet uuden hopeasatiinisen pintakäsittelyn. 50 millinen Distagon laajis pesee kaikki nykyiset tuotantofilmit resoluutiossaan. Todella rankka laajis esim. digiperän kaveriksi Hasselin nokalle.

Julkistukset Hasselbladiin:
Distagon T* 4/50 ZV
Makro-Planar T* 4/120 ZM
Sonnar T* 4/180 ZM

Zeiss Ikonkaan ei onneksi ilman uusia putkia jäänyt. Aiemman Ikon SW julkistuksen yhteydessä nähty uusi 18 millinen Distagon on todella passeli laajispötkö molempiin Ikon malleihin. Tämänkin optiikan kanssa voi filmin rajoittuneisuus tulla helposti vastaan. 21 millinen Biogon taas muuten vaan ihastuttaa kompaktilla koollaan.

Zeiss Ikon objektiivit:
C Biogon T* 4,5/21 ZM
Distagon T* 4/18 ZM

t. Pauli & Hannu

Seitz 6x17 Digital

Sveitsiläinen Seitz tuo markkinoille vuoden 2007 puolella skannaavan ja käsintehdyn alumiinirunkoisen 6x17 digipanoraamakameran. Kehitys skannaavien digiperien kohdalla on ollut todella huima. Nykyiset Dalsan skanniperät lukevat jopa 300 MB sekunnissa joka on 100 kertainen nopeus aiempiin skannaaviin periin verrattuna. Nopeasta lukunopeudesta johtuen valotusaikoina voidaan käyttää jopa 1/20 000 sekuntia tiukemmalla rajauksella ja jos koko 6x17 cm kokoinen alue valotetaan täydellä resoluutiolla niin valotusaikana pystytään käyttämään jo alle puolen sekunnin aikoja. Ero on todellakin merkittävä. Kennon herkkyys on myös noussut satakertaiseksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että kameran herkkyys on välillä ISO 500-10000, tehden kamerasta täydellisen instrumentin lähes kaikkiin mahdollisiin kuvaustilanteisiin. Kennon aluekohtaisella valinnalla herkkyyttä voidaan säädellä valitsemalla erikokoisia valotusalueita kennolta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että herkkyys lisääntyy mutta kohina pysyy koko ajan kontrollissa. Tässä tapauksessa kun on sitä mistä ottaa kiinni siis.

Järkyttävintä on Seitzissa on sen resoluution määrä. 21250 horisontaalista ja 7500 vertikaalista pikseliä leipovat kuvan jonka fyysinen koko on 160 megapikseliä. Iso formaatti tarjoaa myös mahdollisuuden ottaa erikokoisia rajauksia isommasta kuvasta: 6x6, 6x9, 6x15 senttiset kropit ovat mahdollisia täyden 6x17 cm kuvan kanssa. Tiukemmilla rajauksilla kuvaaminen ja käytettävänä olevat valotusajat nopeutuvat huomattavasti.

Kamerassa on sisäinen korjain jolla vinjetointi laitetaan kuriin. Ulkoisen keskisuotimen käyttöä ei välttämättä tarvita. Dalsan 3 Scan Back, 48 bittinen kenno takaa laajan väriskaalan ja filmiä lähentelevän dynamiikan. Kameran sisäänrakenetut ohjelmistot ovat varsin sofistikoituneet, softatasolla valojen huippu- ja matalakohtia tasoitellaan dynamiikan lisäämiseksi. Toki aina voi valita myös sen muokkaamattoman raakakuvan työskentelyalustakseen.

Seitz 6x17 Digital, on varustettu ergonomisesti suunnitelluilla kahvoilla vapaaseen käsikuvaamiseen. Kamera on myös varustettu touch screen näytöllä joka tarvittaessa irtoaa kamerasta joustavamman langattoman työskentelyn takaamiseksi. Käyttöliittymä on selkeä, 640x480 pikselin värinäyttö auttaa kuvien esikatselussa, editoinnissa, yksityiskohtien arvioimisessa ja kameran keskeisten tomintojen kontrolloimisessa.

6x17:n pakkaamaton panoraamakuva on tiffinä kooltaan noin 950 MB. Kameran mukana tuleekin gigabit ethernetillä toimiva systeemi joka siirtää kuvan suoraan sensorilta tallentimeen. Tallentimena toimii tässä tapauksessa Applen Mac mini joka voidaan pitää kuvaamisen aikana yhteydessä verkkoon. Kuvankäsittelijä maailman toisessa kolkassa voi aloita kuvan työstämisen nopeasti ja vaivattomasti kun kuvaaja itse keräilee vielä romppeitaan kuvauspaikalta.

Kamerassa suositellaan käytetäväksi Schneiderin taikka Rodenstockin uusia digioptimoituja optiikoita Seitzin etulaudan kanssa. Kaikki muutkin optiikat kuten Linhof Technorama ja Fujit käyvät kameraan kiinni optiona tilattavalla adapterilla. Vain piirtoympyrä toimii käytön rajoituksena. (Jos edes sekään sensorikropeista johtuen.) Eräs aika pahastikin hankintaa rajoittava tekijä on tämän uuden "digilankun" hinta. Runkoperä -yhdistelmä kustantaa mobiiliversiona 28900 euroa kun studioversio irtoaa pari tonnia halvemmalla. Optiikat näihin vehkeisiin ovat myös sangen arvokkaita.

Ominaisuuksia:
- pikselin koko: 8µm x 8µm
- dynamiikka: 1 : 2,600 (11 aukkoa)
- resoluutio: 160 miljoonaa pikseliä
- kuva-alue: 7500 x 21250 pikseliä (61mm x 170mm)
- mitat: leveys: 49,5cm, korkeus: 17,5cm, syvyys: 9,5cm
- paino: 2.8 kg

Seitz 6x17 Digital

t. Hannu

Ps. Lisäksi Seitzilla on 360 asteen Roundshot D3 panoraamakamera joka tuottaa vaatimattomat 470 miljoonan pikselin 360 asteen kuvan 80 millisellä objektiivilla kuvattaessa vain kahdessa sekunnissa.

Roundshot D3

Eolo Perfido

Tämän kertaisessa kuvaajaesittelyssä on ranskalaissyntyinen Eolo Perfido. Roomassa työskentelevä 34 vuotias Eolo on kuvannut vasta 8 vuotta, mutta jälki on lyhyehköön kuvausuraan nähden varsin särmikästä. Eolon vahvuuksiin kuuluu mm. potreteissa kohteen saaminen harvinaisen kolmiulotteiseksi. Miehen työt ovatkin koristaneet monen valokuvausta käsittelevän aikakausilehden kansia. Muotikuvillaan Eolo on päässyt mm. Venäjän ja Saksan Vogueen. Valokuvanäyttelyitä on miehelle kertynyt jo useita ja muutamia Eolon kuvia on päätynyt jo kirjoihinkin asti.

Eolo aloitti vuonna 1998 valokuvaamisen pienessä kommuunissa joka vuokrasi yhdessä vaatimattoman autotallimaisen tilan jonka mitat olivat ainoastaan 5 x 4 metriä. Eipä ihmekään että studio ristittiin saman tien mittojensa mukaan Smallstudio:ksi. Kuvaussetit studiossa ovat vaihtuneet tiuhaan vuosien saatossa. Nykyään Eolon tuotantoryhmässä työskentelee 6 ihmistä ja tärkeämmät duunit tehdään pääsääntöisesti kuvaamiseen paremmin soveltuvissa isommissa vuokrastudioissa. Eolon sivuilta löytyy muuten todella mielenkiintoinen "backstages" -osio jossa näytetään millaisia lavastuksia Smallstudion tiloihin on kuvauksia varten vuosien saatossa tehty. Samalla nähdään pieni pilkahdus siitä millaista elämä studiokulissien takana on.

www.eoloperfido.com
"backstages"

t. Hannu

Epson P-3000 ja P-5000 multimediatallentimet

Epson esittelee Photokinassa uudet P-3000 ja P-5000 multimediatallentimet joissa toisessa on 40 gigainen kiintolevy ja toisessa 80 gigainen kiintolevy. Molemmissa malleissa neljän tuuman täysvärinen LCD-näyttö ja molemmissa laitteessa on mp3 musiikin ja videon toisto-ominaisuudet (myös DivX). Laitteet toimivat myös ulkoisena kiintolevynä. Luonnollisesti myös kortinlukija SD ja Compact Flash muistikorteille löytyy ja muita kortteja varten saa lisävarusteena erillisen adapterin. Valmistaja lupaa aikaisempiin malleihin nähden jopa 250 prosenttia nopeammat toiminnot. Laitteiden hinnat ovat (P-3000) 499 dollaria ja (P-5000) 699 dollaria.

t. Pauli

Avoimin mielin kuvaamaan

Syksyllä on pimeää, sateista ja kuvattavaa löytyy huonosti kesän runsauden jälkeen? Lähiympäristöstä ei tunnu löytyvän mitään kuvattavaa? Ei nyt ihan noinkaan. Jos kuvaaminen maittaisi mutta mistään ei tunnu ilmestyvän mitään aihetta kulman takaa kannattaa sellainen luoda itse. Ota kamera mukaan ja käy tekemässä kävely lähimetsään, puistoon, kortteliin tai teollisuusalueelle. Kävele, katsele esineitä alhaalta ja ylhäältä. Älä arvioi kohteita pelkästään seisaaltasi vaan mene kohteen tasolle ja mieti millä tavalla voisit tuoda sen mielenkiintoisemmin esille. Sateen jälkeen sienet ovat parhaillaan vaikka siinä polvet saattavatkin kastua jos ei varaudu siihenkin tilanteeseen. Tiiraile kohteita vastavaloon, käytä täytesalamaa tai heijastinta varjopuolelle tarvittaessa. Tai kuvaa silhuettina. Katsele kohteita kameran etsimen lävitse vaikka et ottaisikaan niistä kuvia, kallista kameraa ja riko perinteinen tapa esittää kohde. Kävellessä puiden alla katsele välillä ylöpäin tai puun pintaa alaspäin. Kaupungissa voi kävellä katse suunnattuna ylös tai alas eikä sitä edes katsota niin kieroon kuin jonkin yksityiskohdan ääressä ryömimistä.

Kuvaaminen harrastuksena tulisi tarkoittaa että kuvaaminen on hauskaa, tai siitä saa vähintääkin henkistä mielihyvää. Kaikkien kuvien ei tarvitse olla mestariteoksia eikä kaikkia kuvia tarvitse jakaa näytillekään. Etsimällä kuvauskohteita paikasta jossa ei ensinäkemältä tunnu olevan mitään kuvattavaa saa aktivoitua ajatukset kuvaamiseen paljon paremmin ja huomaa katsovansa asioita eri tavalla kuin peruskävelyasennosta. Ja jos filmin tuhlaaminen ei kiinnosta voi kuvia ottaa vaikka ilman filmiä, kuvaamisen ilosta. Tai pelkästään katselemalla kohteita ja mallaamalla minkälaisia kuvia niistä voisi tulla.

Itsensä haastaminen on myös asia, tarkoituksena saada otettua kuva jostain kohteesta joka ei alkunäkemältä tunnu mitenkään kuvaukselliselta. Studiokuvausta varten voi vaikka käydä hakemassa jonkin kohteen, esimerkiksi kiven tai kävyn, kentältä ja harjoitella sen jälkeen sen kuvausta kotioloissa. Ihmisiä tuolla keinoin ei malliksi taida saada, siinä vaaditaan jo puhelahjoja sekä hyvää tuuria. Malleja saattaa kuitenkin löytyä aiemmin mainitsemani harrastekuvauksen puolelta helpommin kuin katugalluppia tekemällä.

Syksy on hienoa aikaa kuvaamisen kannalta. Ruska alkaa vihdoin pakkasöiden jälkeen ilmestyä ja aamuisin maa on kuurassa lämpötilan kääntyessä laskuun. Auringon sulattaessa kuuran lehtien päältä antaa kosteus lehden väreille lisää syvyyttä ja kuvauksellisuutta. Hyviä syitä ottaa syksyisiä kuvia. :)

t.Vesku

Hääkuvaus kasvava teollisuudenala Kiinassa

Kiinassa on meneillään hääboomi. On ollut itse asiassa menossa viimeiset 20 vuotta mutta rajun talouskasvun myötä ilmiö on jo saamassa varsin merkittävät mittasuhteet. Nouseva elintaso ja erikoisuudentavoittelu saa hääparit panostamaan häihin valtavasti rahaa. Pelkkä hääkuvaus leikkaakin parien hääkakuista vuosittain 5 miljardia euroa, kun jopa 40 %:ia koko juhlabudjetista sijoitetaan hääkuvaan.

Olitpa missäpäin Kiinaa tahansa, et millään voi olla törmäämättä myyntikojuihin joissa kuvauksia markkinoidaan. Myynti on aggressiivista erityisesti suurten ostoskeskusten ja ostoskatujen läheisyydessä. Häihin erikoistunut valokuvaamo laittaa pystyyn myyntikatoksen joka on hääteeman mukaan koristeltu. Kuvaussetit myydään ammattikuvaajien ottamien kansioiden avittamana. Hääkakunkorea koristelu, sokeriset esimerkkikuvat ja korvia särkevän kovalla kaikuvat kiinalaiset häävalssit tuntuvat vastaavan paikallisten hääunelmia, sillä kojuissa riittää aina porukkaa. Innokkaat myyjät työntävät optimistisesti mainoslappusiaan myös ohi pyrkiville ulkomaalaisille.

Kuvat myydään yleensä paketteina johon sisältyy usein useamman päivän ulkokuvauksia. Valokuvaajat ja avustajat kiertävät ennalta sovittuja paikkoja hääparin kanssa. Kun kuvaustaustaksi valitaan Suomessa koivikko, niin täällä valitaankin mielummin kuuluisia rakennuksia tai ihmisiä viliseviä aukioita. Ehkäpä kuvan taustalla vilahtava turisti tuo kuviin sitä erikoislaatuisuutta, jota nykypäivän kiinalaiset vihkiparit tapahtumalta tavoittelevat. Keskiverto hääkuvauspaketin hinta pyörii 200-300 euron hujakoilla. Hinta monen päivän kuvauksesta usean henkilön toimesta voi tuntua suomalaisesta vinkkelistä katsottuna halvalta. Sitä se ei kuitenkaan missään tapauksessa ole. Töissäkäyvä kiinalainen nimittäin tienaa varsin surkeasti. Tehdastyöläisen palkka voi olla vain 80 euroa kuussa. Ylemmällä toimihenkilöllä voi liksa pyöriä jossain 200 euron huitteilla. Monet parit uhraavatkin siis usean kuukauden palkkansa saadakseen 50 kuvan albumin lavastetusta hääseremoniasta (useimmiten etukäteen kuvattuna), kuvaten satumaista päivää, johon useimmilla ei todellisuudessa olisi mitenkään varaa.

Häihin panostetaan Kiinassa muutenkin paljon, ei pelkästään valokuvaamisen vinkkelistä katsottuna. Hääpukimoita ja häästailaukseen erikoistuneita liikkeitä syntyy nimittäin koko ajan, niin kuin itse kiinalaisiakin. Hääkuvaamiseen erikoistuneita studioita on paljon ja ne pitävät kotimarkkinoilla toimivat laitevalmistajat varsin kiireisinä. Ala käy tällä hetkellä kuumana ja se varmasti näkyy jo jollain tapaa kiinalaisessa kansantaloudessakin, jossa 10 miljoonaa ihmistä vuosittain tahtoo toisensa.

t. Hannu

Digikuville pöytäkehykset

Moni on kaipaillut digikuvilleen pöytäkehyksiä joissa olisi kiva esitellä itselleen tärkeitä kuvia samalla tavalla kuin perinteiset printtikuvatkin on esitetty. Taiwanilaisella Star E nimisellä firmalla on tähän ratkaisu joka lukee suoraan muistikortilta kuvat kunhan se on jpeg tai mpeg I/II muodoissa. Kuvakehys myös toistaa MP3 muotoiset äänitiedostot tarvittaessa. Erityisesti kauppojen näyteikkunoissa sekä liikkeiden myyntitiskeillä näistä kehyksistä olisi varmasti hyötyä sillä koon puolesta ne on käteviä käyttää eivätkä ole kolhoja hökötyksiä mitä joskus on nähnyt elektroniikkaan keskittyneissä tavarataloissa . Monimutkaisen tuotteen esittelykin käy kätevästi mpeg videotiedoston avulla eikä aina tarvitse etsiä sitä myyjää paikalle kertomaan minkälainen tuote siinä nokan edessä törröttää.

Star E:n nettisivut

LCD : TFTkoko: 8.0" (20 cm diagonaali)
Pikslikoko: 0.253x0.253mm
Resoluutio: 640x480
Katselukulma: 130 astetta
kirkkaus: 380cd/(mxm)
Kuvanäytön koko: 6.5"x5"
kuvasuhde: 4:3
Tuetut muistikortit: MD, CF I, CF II, SM, SD, MMC MS, MS Pro(MS Duo, mini SD, RS MMC adapterilla) alle gigan olevat muistikortit käy laitteeseen
Tiedostomuodot: JPEG, MPEG ,MPEG I/II, MP3
Automaattinen diaesitystoiminto
kuvanvaihtonopeudet diaesityksissä: 1s, 3s, 5s, 10s
Sisäänrakennetut kaiuttimet: 2Wx2
kauko-ohjain
verkkovirta: 100-240V AC: 50/60HZ (12V jännitteelle adapteri)
käyttövirta: 9.6W
Paino: 400g
käyttölämpötilat: 0-60 C
Ilmankosteus (Maksimi): 90%

t. Pauli

Leican uutuudet

Leica M8
Uusi mittaetsindigi. Edestä katsoen kamera ei juuri eroa edellisestä M7-mallista mutta sisältä ja takaa löytyykin sitten paljon uutta. Filmin tilalla on Kodakin 10.3 megapikseliä vastaanottava CCD-kenno. ISO-herkkyys lähtee 160:sta ja päättyy arvoon 2500, välillä voi valita arvot 320,640 ja 1250. Kenno on hiukan filmiä pienempi, antaen kameralle rajauskertoimen 1.33 suhteessa kinofilmiin. Suljin sulkeutuu hitaimmillaan 8 sekunnissa ja nopeimmillaan 1/8000 sekunnissa ja on aiemmista Leicoista poiketen metallinen kankaisen sijaan. Valotusta voi korjata 1/3 aukon askelin -3:sta +3:een. Salaman synkroniaikana on 1/250. Salamassa on käytössä M-TTL mittausmoodi, joka laskee tarvittavan valotuksen esisalaman välähdyksestä. Salamakenkään sopii Leican SF 24D tai mikä tahansa salama joka on SCA (System Camera Adaption) -yhteensopiva.

Kuvat voi tallentaa JPEG:ksi, josta on valittavissa kaksi tarkkuutta, tai sekä DNG että JPEG-muotoihin samanaikaisesti. Väriavaruudeksi voi valita ECI RGB, Adobe RGB tai sRGB. Kuvat tallentuvat joko SD tai SDHC-korteille. Kameran voi kytkeä myös USB 2.0:n kautta tietokoneeseen jolloin liitynnän avulla onnistuu kameran kauko-ohjaaminen.

Valkotasapainon voi asettaa johonkin kuudesta esivalinnasta, käyttää automaattia, asettaa itse manuaalisesti tai asettaa Kelvin-asteikon mukaan (2000 - 13100 K).

TFT-näyttö on 2.5" kooltaan, hyödyntää kuvan näyttämiseen 230 tuhatta pikseliä, ja kuvista saa RGB-histogrammin katseltavaksi. Samalla sävyttömäksi ylivalottuneet alueet välkkyvät ruudussa totuttuun tapaan. Kameran valikot näytössä ovat selkeät ja käyttöliittymän suunnittelu vaikuttaa onnistuneelta.

Kameraan käyvät kaikki M-sarjan objektiivit. Uudemmat objektiivit ovat koodattuja bajonetin nastojen kautta ja niiden myötä M8 tietää korjata tarvittaessa kuvaa. On kuitenkin joitain Leica-yhteensopivia objektiivejä joita ei voi käyttää tämän kameran kanssa johtuen M8:n erilaisesta rakenteesta.

Hintaa M8-kameralle on tulossa reiluhkosti. 3000 punnan (n. 4400 euroa) hintalappu ei tee tästä kamerasta jokaisen uutta hyllynkoristetta mutta syytä olisikin että nämä kamerat hankittaisiin kuvaamista eikä näytteilläoloa varten. Kameran kuori on metallinen joten näiden pitäisi kestää myös sitä käyttöä. Painoa kameran rungolla on akun kanssa hiukan vajaat 600g.

Tri Elmar M 16-18-21 mm F4 ASPH
Leica julkisti myös uuden objektiivin, joka toimii niin uudessa M8 mallissa kuin missä tahansa Leican M-mallisarjalaisessa. Uutena piirteenä Leica on luonut linssikoodauksen josta M8 hyötyy eritoten. Tämän merkinnän avulla kamera tietää objektiivin ja osaa sen jälkeen automaattisesti korjata esimerkiksi vinjetointia kuvasta. Raakamuodossa kuvia tallennettaessa tätä korjausta ei kuitenkaan tehdä automaattisesti. Tri Elmar M 16-18-21 on objektiivi jossa on valittavissa kolme polttoväliä. Tarkentuu lähimmillään puoleen metriin ja siinä on pienin aukko 22, suurimman ollessa f4. Painoa lasilla on noin 350g.

Leica Elmarit-M 28 mm F2.8 ASPH
Toinen Leican julkistamista objektiiveista. Paremmalla valovoimalla ja pidemmällä polttovälillä varustettuna kuin kanssalasinsa mutta kooltaan huomattavasti pienempänä se antaa katukuvaajalle erinomaisen kuvakulman kohteisiin (37mm kinovastaava). Tarkentuu lähimmillään 0.7 metriin ja painoa tällä objektiivilla on vain 180g.

Leica Universal Wide Angle Finder M
Laajakulmaisempi mittaetsin. Tämä 150 grammaa painava etsin voidaan kytkeä mihin tahansa kameraan jossa on salamakenkä ulkoiselle salamalle. Etsimen saa säädettyä polttoväleille 16,18,21,24 ja 28. Leica M8:n oma mittaetsin säätyy laajimmillaan 24mm arvoon joten laajakulmaisen objektiivin hyödyntäminen vaatii ulkoisen etsimen.

Leica julkisti myös muita kameroita:

Leica DIGILUX 3
DSLR Leican brändin alla. 4/3 -koon bajonetilla varustettu 7.5 megapikselin kamera jossa on säilytetty vanha Leican käyttöliittymä. Kamera näyttää edestäpäin vanhalta mutta samalla tyylikkäältä.
Kameran ohessa Leica julksti siihen sopivan objektiivin: LEICA D VARIO–ELMARIT 2.8-3.5/14-50mm ASPH. Polttovälialueeltaan käyttökelpoinen ihmis- ja katukuvaukseen erioten ja objektiivissa on mukana kuvanvakaaja. Rajauskertoimena on käytettävä lukua 2 jotta objektiiveissa päästään kinofilmikoon vertailtaviin pituuksiin.

Kuvat tallentuvat muodoissa RAW + JPEG, JPG (kahdella eri tarkkuudella). Tarkennuksen voi valita seuraavista:Single Shot AF, Continuous AF, Käsitarkennus. ISO-arvoja on käytettävissä: Auto, 100, 200, 400, 800, 1600.
Suljinajoiksi voi valita 60 - 1/4000 tai bulb-valotuksen. Ulkoisen salaman synkroniaika on 1/160. Puskuriin saa parhaimmillaan 6 RAW-kuvaa ja nopean muistikortin kanssa JPEG-kuvia voi ottaa puskurin koskaan täyttymättä. Muistikortiksi käyvät SD ja SDHC-kortit.

Runko on osittain metallinen ja osittain muovinen. Painoa kameran rungolla on n. 600g.

Leica V-LUX 1
Tämä näyttää jo enemmän nykypäivälle tavanomaisemmalta paremmalta pokkarilta. Leican ylempien kameroiden tyylistä ei ole jäljellä kuin Leican punainen merkki. Kenno antaa kuviin 10.1 megapikseliä ja kuvien kuvasuhde on 4:3. Kuvan voi ottaa RAW tai JPEG-muodossa, JPEGissä on valittavissa kaksi eri tarkkuutta. Kameran ytimenä kehrää Venus Engine III-prosessori. Objektiivi on 35-420mm polttoväliltään kinovastaavana, ollen valovoimainen telepäässäkin (F3.7) pienimmän aukon ollessa F11. Kuvanvakaaja mahdollistaa noinkin pitkän polttovälin käyttämisen muutenkin kuin Suomen kesässä. Laajakulmapäässä valovoima on F2.8. Kamerasta löytyy salamakenkä ulkoiselle salamalle. ISO-arvoja löytyy alkaen ISO 80:stä aina korkean tilan 3200:aan asti.

Kamera painaa noin 730 grammaa joten ihan köykäisestä mallista ei ole kyse. Paino kuitenkin tuo vakautta ja tämäntyyppisen kameran on tarkoitus istua käteeen hyvin ja tuntua kameralta.

Leica D-LUX 3
Hiukan enemmän Leicamainen ulkonäöltään. Punainen merkki erottuu selvästi ja kamera on muutenkin tyylikkään oloinen. Käyttöliittymä ei kuitenkaan ole perinyt vanhojen Leicojen ominaispiirteitä vaan on 'perinteisen' digipokkarin oloinen. Megapikseleitä on 10.2 ja kameralla voi kuvata 4:3, 16:9 ja 3:2 kuvasuhteissa. Kuvat voi ottaa RAW tai JPEG-muotoon.
Objektiivi on 28-112 mm kinovastaavana, suurimman aukon ollessa laajakulmapäässä F2.8 ja telepäässä F4.9. Aukon voi himmentää pienimmillään arvoon F8.
Kamerassa on optinen kuvanvakaaja, 2.8" TFT näyttö, USB 2.0 ja se painaa noin 200 grammaa.

Leica Cameran kotisivut

t.Vesku

TOKINA AT-X 535 PRO DX Teleobjektiivi

Tokinalta on myös toinen objektiivi tulossa joka kantaa mallimerkinnän TOKINA AT-X 535 PRO DX. Objektiivi käsittää polttovälialueet 50-135mm ja se tulee myyntiin Canon EOS ja Nikon sovitteilla. Objektiivi painaa muhkeat 845 grammaa ja sen valovoima on f2,8. Lyhin tarkennusetäisyys on metrin ja sen pienin aukko on f32. Objektiivi on vedenpitävä (todennäköisesti todellisuudessa vain roisketiivis). Objektiivissä on 18 linssiä 14 ryhmässä ja himmentimessä on 9 levyä.

t. Pauli

TOKINA AT-X 107 AF DX kalansilmäobjektiivi

Tokinalta tulossa TOKINA AT-X 107 AF DX Fish-eye kalansilmäobjektiivi Canon EOS ja Nikon digirunkoihin. Objektiivin polttoväli on 10 - 17 mm ja se kykenee 180° ~ 100° kuvakulmiin. Objektiivin pienin aukko on F22 ja valovoima F/3.5 - 4.5. Objektiivissa on 10 linssiä kahdeksassa ryhmässä ja se painaa 350 grammaa. Takimmaisessa linssiryhmässä käytetään Super-Low Dispersion lasia. Lyhin tarkennusetäisyys on 14 cm. Objektiivi tulee myyntiin lokakuussa 2006

t. Pauli

Photokinassa Canonin pokkaritiskillä katseltavaa

Canon paljastelee uusia tuotejulkistuksiaan hiukan ennen Photokinaa. Kovasti huhuttu DSLR loistaa vielä poissaolollaan mutta pokkaririntamalle rynnistelee uutuuksia.

Powershot G7
Malli jatkaa jälleen yhdellä numerolla G-sarjalaisten linjaa. Prosumer-luokan pokkarissa on uutuutena tällä kertaa Digic III jylläämässä ytimenä. Tämän kautta luvataan G7:n ominaisuuksissa nopeampaa käynnistymistä ja käyttöä, tarkempaa ja vauhdikkaampaa automaattitarkennusta, kasvontunnistusta, kohinanpoistoa sekä tehokkuutta kuvien prosessointiin kamerassa, joka tarkoitaisi akkujen kestävän pidempään.

Kasvontunnistuksella luvataan helpotusta ihmiskuvaukseen, kameran arpoessa entistä paremmin mihin sen pitäisi tarkentaa. Samalla Digic III pyrkii katsomaan kasvojen valotukset kohdalleen. Tämän tarkennusmoodin lisäksi G7:ssa on 9-pisteen tarkennus AiAF moodissa ja yhden keskipisteen tarkennus.

ISO-arvoa on pumpattu ylöspäin, aina 1600:aan saakka. Vaikka kohinanpoistoa onkin kehitetty olen varsin epäileväinen tuon käyttökelposuudesta. On kuitenkin pidettävä mielessä että joissain tilanteissa kohinainenkin kuva on parempi kuin ei kuvaa laisinkaan. Kameran päälle on laitettu ISO-arvon muuttamista varten oma valintakiekko joka kuvista päätelleen näyttäisi mainiolta ratkaisulta. Auto-asennosta seuraavana on valinta Hi, jonka tulkkaisin tarkoittavan 1600:stakin nopeampaa ISOa. Käyttäjän kannalta kätevää jos haluaa vaihdella automaattitilan ja korkeimman mahdollisen ISOn välillä.

Kuvanvakaajan luvataan mahdollistavan 3 aukon verran hitaamman valotusajan ilman suurempaa vaaraa tärähtämiselle. Linssi on suhteellisen pimeä telepäässä joten kuvanvakaajalle tälläisessä on kyllä paikkansa.

G7 syö sisäänsä SD, MMC ja SDHC-kortteja tallentamaan kuvia, joita saa parhaimmillaan 10 megapikselin tarkkuudella. Salamakenkä ulkoiselle Speedlite-salamalle löytyy kuten aiemmistakin G-sarjalaisista.

Digital Ixus 850 IS
Hiukan pienemmällä pikselimäärällä (7.1Mp) varustettu kuin G7-malli mutta yhtäläisyyksinä on kuvanvakaaja sekä Digic III. Prosessori tuo tähän kameraan samoja ominaisuuksia tarkennuksen, ISOn, kohinanpoiston ja automaattitarkennusten suhteen kuin mitä muistakin julkistetuista malleista löytyy. Objektiivi on tavallista laajakulmaisempi (28mm kinokoossa) mutta heikkenee valovoimassa telepäässä kavereitaan rajummin (f5.8).

Digital Ixus i7
Ominaisuuksiltaan samantyylinen Ixus 850 IS:n kanssa. Tästä puuttuu kuitenkin kuvanvakaaja ja kamerasta on tehty fyysisiltä mitoiltaan isoveljeään pienempi. Digic III komentaa pikseleitä järjestykseen tässäkin mallissa.

Digital Ixus 900 Ti
Ti viittaa titaanipitoiseen runkoon, ja malli on näiden Ixusten lippulaivana tällä julkistuskerralla. Tämän pikselitehot ovat 10 megapikselin luokassa ja Digic III hyrrää tämänkin kameran sieluna.

Ixus-perheen kamerat käyttävät samoja muistikortteja kuin G7-mallikin: SD, MMC ja SDHC.

Digic III tekee näistä julkistuksista mielenkiintoisen. Pokkareihin tulee järkkäreissä käytettyä tarkennusjärjestelmää ja uusi prosessori esitellään ennen kuin sitä käyttävä DSLR on julkistettu. Kohinan vaikutus pokkarin kennossa on varmasti näkyvä mutta tässä vaiheessa voi vain spekuloida sitä kuinka paljon Digic III:n kohinanpoisto auttaa tilanteeseen. Ja kuinka paljon se tulee auttamaan seuraavien DLSR-kameroiden osalta tilannetta kun kennon koko on suurempi. Vai kompensoiko se vain kasvanutta pikselitiheyttä.

Nyt kun otettaisiin vielä niitä kuvia eikä aina odotettaisi seuraavaa ja parempaa kameraa. :)

t. Vesku

Leaf Aptus 75S, Leaf Aptus 65S, ja Leaf Aptus 54S

Leaf aikoo esitellä Photokinassa uuden S-sarjan digiperät jotka käsittävät 33 megapikselin Leaf Aptus 75S digiperän, 28 megapikselin Leaf Aptus 65S digiperän ja 22 megapikselin Leaf Aptus 54S digiperän. Aptus 75S ja aptus 54S perissä kennokoko on 48 x 36 mm kun 65S mallissa kennokoko on 44 x 33 mm. ISO-herkkyydet on 75S ja 65S malleissa ISO 50-800 ja 54S mallissa ISO 25-400. Kaikissa digiperissä on FireWire 800 liitännät sekä compact flash korttipaikat. Digiperät on suunniteltu hyödyntämään nopeita muistikortteja joten SanDisk Extreme IV:n nopeus digiperien kanssa pääsee oikeuksiinsa. Digiperillä pystytään kuvaamaan jopa 75 kuvaa minuutissa ilman puskurimuistin täyttymistä joten syytä on hankkia isokapasiteettisia muistikortteja kuvauksia silmällä pitäen. Digiperissä on 6 x 7 sentin kokoiset LCD-näytöt. Samalla Leaf tuo Leaf Capture 10 hallintaohjelman PC:lle ja Macille. Digiperät on esillä Photokinassa jossa Leafin porukka myös demoaa digiperiä.

Leafin lehdistötiedote

Aptus 75S teknisiä tietoja:
Full-frame CCD
CCD:n koko: 6726 x 5040 pixeliä (48 mm x 36 mm)
Dynaaminen alue: 12 aukkoarvoa
Värisyvyys: 16 bittiä per väri
ISO: 50, 100, 200, 400, 800
Tiedostokoot: 16-bittinen TIFF: 190 MB
16-bittinen Leaf RAW: 63 MB
Pakattu (häviötön) 16-bittinen Leaf RAW: ~ 35 MB
8-bittinen RGB: 95 MB
8-bittinen CMYK: 127 MB
Kuvausnopeus: 1.1 sekuntia per kuva
53 kuvaa minuutissa (Rajoittamaton puskuri)
LCD näyttö:
koko: 6 × 7 cm
kosketusnäyttö
kielivaihtoehdot: 7 kappaletta Englanti, Saksa, Ranska, Espanja, Italia, Kiina ja Japani
Leaf akku: 2350 mAh
Yhteensopivat akut: Samsung SBL-160; 1850 mAh power (single-size battery) Samsung SBL-320; 3200 mAh power (dual-size battery)
Mitat: W 95 × H 82 × D 59 millimetriä
Paino: 600 g (1.3 lb)
Käyttölämpötilat: 0°–40°C (32°–104°F)
Kosteusrajat: 15-80% RH (non-condensing)
Tuetut kamerat: Hasselblad: H1, H2 and V series (ei 200 ja 2000 versiot), Mamiya: 645AFD, 645AFD II, RZ67, RZ67 Pro II, RZ Pro IId, RB67, Contax: 645AF, Fuji: GX680II, GX680III, Bronica: SQA/SQAi/ ETRSi, suuren koon kamerat: Arca, Alpa, Cambo, Horseman, Linhof, Sinar, Toyo, Rollei X-Act II - (mukaanlukien Rollei electronic shutter versiot) - muihin kameroihin Leaf Graflok ja kolmansien valmistajien adaptereilla

t. Pauli

Olympus E-400

Olympus julkisti tänään tämän hetken markkinoiden pienimmän ja kevyimmän digijärkän. Uusi malli kantaa nimeä E-400 ja se painaa ainoastaan 375 grammaa. Muiden kymppikerholaisten seuraan liittyvässä lilliputissa on monen kilpailijansa tapaan mm. 2,5 tuuman näyttö sekä automaattinen kennonpuhdistus. 10 miljoonan pikselin CCD kenno tarjoaa 3 raamia sekunnissa 5 raakakuvan puskurimuistilla, mikä saattaa vallitsevassa kilpailutilanteessa tuntua hieman vaatimattomalta. Ultraääneen perustuvaa "pölyntäristäjää" on uutuudessa optimoitu ja motin fyysistä kokoa laskemalla on saatu korkeampi värähtelytaajuus aikaiseksi. Uusi versio on entistä armottomampi pölypalleroille.

E-400:ssa on jopa 31!! erilaista valmista kuvaushjelmaa. Ohjelmistoja löytyy mm. veden alle, makroiluun, yläsävy- ja alasävykuviin. Lisäksi on erilaisia väritiloja ja usean mustavalkosuotimen valikoima. Kamera operoi sekä CF- että xD-muistikorteilla. Koska E-400 on pääsääntöisesti suunniteltu euroopan markkinoille siitä löytyy jopa 25 kieltä jotka ovat ymmärrettävissä 39 euroopan maassa. Myöhemmin kameraan saa lisävarusteena vedenalaiskotelon (PT-E03), jonka avulla kamera toimii jopa 40 metrin syvyydessä.

Olympuksen E-400:sen julkistuksen yhteydessä julkaistiin uusia objektiivejakin. Olympus ED 14-42mm 1:3.5-5.6 ja Olympus ED 40-150mm 1:4.0-5.6. Näillä uusilla kittiputkilla on haettu uuteen nelisataseen kompaktia kokoa ja yleisimpien polttovälien kattamista.

Olympus E-400 SLR – ominaisuuksia:

10.0 miljoonaa pikseliä
6.4 cm/2.5” LCD
Supersonic Wave pölynpoisto
Muistikorttipaikat kahdelle kortille: xD ja CompactFlash
31 kuvausmoodia (sis. 5 valotus-, 7 luovuus- & 19 kuvaus scenemoodia)
sisäänrakennettu salama
3 kuvaa sekunnissa, 5 kuvaa RAW puskurissa
yhden kosketuksen valkobalanssi
TruePic TURBO kuvaprosessori
AF-lukitus
syväterävyyden tarkistuspainike
parannettu 49 segmenttinen digitaalinen ESP ja pistemittaus
valotushaarukointi
histogrammi
mitat: leveys 129.5 mm, korkeus 91 mm, syvyys 53 mm
massa: 375 g (pelkkä runko)

t. Hannu

Tamronilta jokapaikan superzoom

Tamron julkistaa Photokinassa uuden yleiszoomin vajaakennoisille digitaalijärjestelmäkameroille. Linssin kulkee merkinnällä AF 18-250 F/3.5-6.3 Di-II LD Aspherical (IF) Macro.

Jos kuvauskohteessa riittää valoa ja linssin hinta/laatusuhde tulee asettumaan sopivasti tulee tästä varteenotettava yleislinssi edullista mutta suurehkoa polttovälialuetta haluavalle. Makro-ominaisuus lisää hintaa mutta myös yleislasin käyttökelpoisuutta eri kuvauskohteisiin. Nähtäväksi jää kuinka paljon valovoiman lisäksi ominaisuuksien laadusta on tingitty tuon pokkarimaisen, yksi linssi joka hoitaa kaiken, lähestymistavan myötä. Pokkarista digitaalijärjestelmään siirtyvälle tälläinen linssi on todennäköisesti mieluisa ja myös sellaisille jotka eivät halua kantaa useampaa linssiä mukanaan.

t.Vesku

Pentax mukaan SLR kymppikerhoon

Pentax on julkistanut eilen uuden 10 megapixelin K10D järkkäridigin. Kohderyhmänä on nyt selkeämmin vakavammat harrastajat ja puoli- ammattilaiset koska runko on rosterista tehtynä todella tukeva, säänkestävä (72 tiivistettä), varustettu vakaajalla (Shake Reduction SR) ja uudella pölynpoistolla (DR). Kamera on varsin aggressiivisesti hinnoiteltu, sen saa jenkeistä n. 710 eurolla ilman kittioptiikkaa.

10.2 miljoonan pikselin APS-C CCD kenno 1,5 croppikertoimella ja vakaajalla antavat tehtaan mukaan 2.5 - 4 aukon edun käsivaralta kuvattaessa. Kaikki Pentax merkkiset kinarilinssit 1960 luvulta asti käyvät runkoon kiinni sellaisenaan ilman erityisiä adaptereita. Sulkimelle valmistaja lupaa min. 100 000 lähtöä. Digitaalimuunnoksen hoitaa 22 bittinen A/D konvertteri. Pentaprisman suurennos on .095 kertainen ja se kattaa 96% kuva-alasta. Autofokus toimii 11 pisteen varassa. Kamera kuvaa 3 raamia sekunnissa jatkuvaa jpeg formaatille rajoituksetta (SD muistikortista riippuen), kamerassa on kuitenkin vain 12 kuvan puskuri raakaformaatille. Sääsuojattu D-BG2 akkukahva on tulossa kameraan myöhemmin.

Kameran yhteensopivuus alaspäin on hyvä: PENTAX K-, KA-, KAF- ja KAF2-yhteensopivat optiikat käyvät, lisäksi ruuvikierteiset optiikat käyvät (vaatii adapterin) ja 645- ja 67-systeemien optiikat käyvät (toimivat siis myös adpaterilla). Tietyt kameran toiminnot eivät toimi kaikkien objektiivien kanssa.

Kameran toimitukset alkavat jenkeissä marraskuussa 2006.

Pentax julkisti myös smc PENTAX-DA 70mm f/2.4 Limited optiikan, joka on suunniteltu uusiin digitaalisiin Pentax kameroihin. Ultraohut pannukakku design ja pikkutelemäinen perspektiivi tekevät uutuudesta ideaalin moniin sovelluksiin kuten esim. muotokuviin ja vähän telemäisempiin maisemakuviin (ohut rakennehan takaa normaalia pikkuteleä pidemmän syväterävyysalueen). Höyhenenkevyt paino (130 g!!!) ja ultraohuen kompakti rakenne takaavat sen että sillä hoituvat myös päivittäiset snap-shot tyyliset laukaukset mainiosti.

t. Hannu

Harrastekuvaamisesta

Kuvaharrastelijana pidän kuvaamisesta. Sehän on tietenkin ilmiömäisen selvää, enhän muuten kuvaisi irrottaakseni ajatukseni arjesta. Kuvaamalla toisten harrastusta on mahdollista saada kuvaamisesta iloa myös muille samalla kun kehittää itseään kuvaajana.

Hevoset harrastuksena eivät ole itselläni kovin lähellä mutta koska olen varsin kaikkiruokainen kuvaamisen suhteen tulee kuvattua myös hevosia eri aktiviteeteissa. Ratsastuksen ja esteiden kuvaaminen on opettavaista ja mukavaakin jos hevosien seuraaminen ei tunnu vastenmieliseltä. Esteratsastustunnin jälkeen oli taas enemmän ideoita miten sitä lajia voisi kuvata paremmin.

Näyttävyyttä tavallisen harrastetunnin kuvaamisessa ei ole samalla tavalla kuin kisojen kuvaamisessa mutta tuolla tavalla on mahdollista päästä kuvaamaan useammin ja vaihdella paikkaakin suhteellisen vapaasti. Eikä harmita niin paljoa jos kuvat eivät onnistuneetkaan kuten itse ajatteli, voihan sitä mennä toiselle tunnille kuvaamaan. Ja useimmiten harrastajat ovat tyytyväisiä saadessaan parempia kuvia heistä itsestään heidän oman harrastuksensa parissa.

Tai ovatko tälläisen kuvaharrastajan kuvat parempia kuin asiaan vihkiytyneen harrastajan? Mistä tietää mitä kuvata ja milloin? Kyselemällä tietysti ja katselemalla muiden ottamia kuvia aiheesta. Kun aihe on tutumpi, tietämystä esimerkiksi hevosten liikkeistä karttuu ja älyää etsiä erilaisia kuvakulmia on mukavampi mennä kuvaamaan johonkin suurempaan tapahtumaan.

Usein harrastekuvaukseen taidetaan ajautua jonkin kaverin tai läheisen harrastuksen kautta mutta tuon voi ottaa itselleen myös haasteena. Erilaisia kuvauksellisia harrastuksia löytyy lähes jokaiselta paikkakunnalta kun niitä jaksaa etsiä. On kyseessä sitten hevoset, autot, jalkapallo, sulkapallo, salibandy, baletti, teatteri tai vaikka ilmailu.

Menemällä juttusille seuran tai järjestäjän kanssa pääsee alkuun. Jotkut seurat haluavat mielellään kuvia markkinointimateriaaliinsa, jotkut ihan vuosikirjaansa. Lajista ja henkilöistä riippuen voi olla aiheellista olla huomaamaton tai sitten pääsee liikkumaan vapaasti kuvattavien seurassa. Ja monasti näissä tilaisuuksissa pääsee kuvaamaan myös ihmisiä, joka ainakin minulle on yksi kuvauksen kiinnostavimmista aihepiireistä.

t.Vesku

Photoshop Elements 5.0

Adobe ilmoitti 12.9. tulevasta Photoshop Elementsin versiosta. Lisää toiminnallisuutta on luvassa tiedostojen organisointiin, elementsin aikaisemmista versioista tuttuun helppokäyttöiseen kuvanmuokkaukseen sekä kuvien jakoon ja näytteillesaamiseksi.
Flashillä toteutettu albumi kuvien esittämiseksi on varmasti viihteellinen ja löytänee paikkansa ainakin kotialbumikuvien jakamisessa. Amerikan mantereen lomakuvat voi niputtaa karttaan jolloin kuvien näyttö tykiltä olohuoneessa saa ainakin ensimmäiset kerrat katselijat hereille. Ominaisuuksia jotka eivät varmastikkaan ole olleet monimutkaisia toteuttaa mutta saavat kuvien esittämiseen näyttävyyttä kun niitä käytetään harkiten.

Kuvien käsittelyäkään ei ole unohdettu. Ominaisuuksien listasta voisi nostaa esille Photarista tutun variationsin tyyppinen työkalun mustavalkokäännöksien helpottamiseksi, Magic Extractorin taustasta irroittamiseksi ja RAW-moottori tuntee useampia kameroita.

Photoshop Elements 5.0 vai Paint Shop Pro XI? Elementsillä luodaan helppojen korjauksien lisäksi näyttävää ulkoasua kuvien esittämistä silmällä pitäen kun taas PSP:n erikoisemmilla ominaisuuksilla saadaan kuviin erilaista näyttävyyttä. Kokeilkaa itse ja katsokaa mikä sopii teidän tarkoituksiinne parhaiten.

Adobe Photoshop for Windows

t. Vesku

Paint Shop Pro XI

Paint Shop Pro:sta on kehitetty valokuvaajia silmälläpitäen uusi XI -versio. Kilpailu Adoben PhotoShopin markkinoista on kovaa ja Corelin Paint Shop Pro onkin saavuttanut kuvankäsittelyohjelmana vankan kannattajakuntansa. Erona Photoshoppiin on jo vuosia ollut hieman erilaiset lähtökohdat. Siinä missä Photari on ollut ammattilaisten ohjelma, PSP on ollut enemmän amatöörien ja semipro tasoisten harrastajien työkalu. Viime vuosina PSP:hen on kylläkin lisätty sellaisia ominaisuuksia millä se lähenee pikkuhiljaa sitä tasoa mihin ammattilaisetkin vetävät rajansa. Mukaan on tullut mm. väriprofiilien hallinta joka on monelle ammattilaiselle elintärkeä ominaisuus. 10 kertaa halvempi hintataso ja ohjelman keveys tietokoneelle ovat kuitenkin olleet jo pidempään ne PSP:n valttikortit sangen raskaaseen että kalliiseen Photariin nähden. Uudessa Paint Shop Pro XI:ssa on paljon mielenkiintoisia ominaisuuksia, tässä muutamia herkullisimpia yksityiskohtia:

- nopeampi raw konvertointi
- värienvaihtotilat
- ihon siloitustoiminnot, hampaiden valkaisu, tummentumien poisto, ihon ruskettaminen jne.
- aikakonetoiminto luo ajanmukaiset efektit riippuen valokuvauksen vuosikymmenestä
- photarista tuttu bokeh toiminto jolla voi lisätä keinotekoisesti syväepäterävyyttä (himmentimen muoto, tarkennuksen syvyys ja epäterävyyden määrä valittavissa)
- filtteritoiminnot joilla jäljitellään dia- taikka potrettifilmejä

corelin nettisivut

t. Hannu

MacBook (RSS) tekohengitystä...

Netistä löytyivät seuraavanlaiset ohjeet joidenka avulla kone saatiin vihdoinkin starttaamaan normaalisti:

1. Sammuta kone
2. Paina nopeasti virtakytkintä ja samantien paina pikaisesti "option", "apple", "p" ja "r" nappeja samanaikaisesti
3. Jatka painamista niin kauan että kuulet kolme starttaussignaalia
4. Anna koneen käynnistyä
5. Boottauksen jälkeen:
(a) Klikkaa sinistä apple logoa vasemmassa yläkulmassa
(b) Mene siniseen Appleen > About this Mac > More info
(c) Varmista että olet ladannut viimeisimmän SMC päivitysversion joka on 1.4f10, jos et, niin jatka: "update your Firmware"
(d) Mene seuraavaksi: system preferences > Display
(e) Vaihda näyttöresoluutio joksikin toiseksi mikä sinulla aiemmin oli, sen jälkeen palauta alkuperäinen resoluutio
6. Homma valmis

Nyt kone siis starttaa normaalisti ja ei ole vielä kaatunut kertaakaan tunnin sisällä. (Kop kop koputellaan toistaiseksi puuta.) Seurataan tarkasti mitä tapahtuu seuraavaksi. Toivottavasti kone alkoi tällä SMC prossupäivityksellä vihdoinkin skulaamaan. Jos huoltokierre on tällä nyt vältetty niin huh huh!!!, olipa onni etten ehtinyt vielä kiikuttaa konettani Pärnäselle.

t. Hannu

Leican uusi mittaetsindigi on M8

Lightmediationin sivuille on tänään ilmestenyt video jossa Leican M8 on maha auki. Mikäs se siellä pilkistelee? No kuvasensorihan se siellä filmirullan tilalla. Kameran resoluutio ja muut tarkemmat speksit ovat vielä hämärän peitossa. Juorujen mukaan julkistuksen yhteydessä ei tulisi muita linssejä kuin uusi 17 millinen. Mene ja tiedä. Uuden M8:n suljinääni ainakin herättää pientä hilpeyttä. Miksi tollanen filminkelausta muistuttava soundi piti nyt tuohonkin laittaa, tulee vaan joku halpa IXUS mieleen. LM:n sivuilta löytyy paljon kuvia uudesta kamerasta.

lightmediation sivuille linkki

t. Hannu

P.S Oisko vähän hieno yhdistelmä tollainen Leican M8 ja Zeissin maailmanennätyksen (400lp/mm) piirtänyt Biogon 2,8/25 ZM? Tuossa tulevassa M8:ssa ei ennakkotietojen mukaan ole ollenkaan antialiasing suodinta vaan softa...

16, 32 ja 64 gigaisia muistikortteja

Loppuuko muistikortistasi kapasiteetti kesken? Tarvitset hiukka enenmmän kapasiteettia mihin nykyiset korttisi pystyy. Samsung aikoo poistaa ongelmasi sillä heiltä on tulossa NAND-tekniikkaan pohjautuvia muistikortteja aina 64 gigaan asti. Yhteen muistikorttiin mahtuu 64 tuntia dvd-tasoista leffaa tai 1340 tuntia mp3-musaa tarvittaessa jos et kuvillasi saa täyteen niitä kortteja. Muistikortit ovat ensimmäisiä 40-nanometrin NAND tekniikkaa sisältäviä muistikortteja maailmassa.

Samsungin lehdistötiedote

t. Pauli

Zeissilta 1700mm f/4 Hasselbladiin

Nyt tais jäädä vähän aamun unihiekkaa silmiin?! Zeiss, maailman suurin linssivalmistaja (16 miljoonalla myydyllä linssillä vuodessa) julkaisee Photokinassa maailman pisimmän ja valovoimaisimman supertelensä 6x6 cm formaattiin. Uusi monsteri on valtava, 256 kilon massansa takia sitä ei kanniskella kaulahihnassa. 21 kertaisen suurennoksen tarjoava objektiivi on suunniteltu luontokuvaus silmällä pitäen erikoistilauksesta Hasselblad 203 FE runkoon tarkalleen asiakkaan toiveiden mukaan.

1700 milliä valovoimalla f/4 asettavat tiettyjä vaatimuksia optisen lasin suhteen. Itseasiassa konstruktioon ja laadun takaamiseen vaikuttavat tekijät ovat olleet jotain sellaista mihin yksikään valmistaja ei ole koskaan törmännyt aikaisemmin. Massan takia Carl Zeiss on joutunut kehittämään linssiä varten aivan uuden käyttöjärjestelmän johon kuuluu optiikan apumoottoriavusteinen tähtäys ja tarkennus. Kuka moisen optiikan on tilannut on vielä tässä vaiheessa ihan täysi arvoitus. Merkinnät putken päällä viittaavat vahvasti johonkin arabiin jolla ei ole lou-wot tiukilla. No ehkäpä putken tilaaja sitten selviää 25.09.2006 alkaen Photokinassa, Kölnissä.

Kuvat: www.zeiss.com

t. Hannu